Suomalais-ugrilainen tarkekirjoitus (SUT)

Suomalais-ugrilainen tarkekirjoitus (SUT) on suomalais-ugrilaisten kielten tutkimukseen vakiintunut äänne­kirjoitus eli kirjoitus­järjes­tel­mä, joka pyrkii enemmän tai vä­hem­män tarkasti kuvaamaan ääntämystä. Siitä käytetään englanniksi usein nimitystä Uralic Phonetic Alphabet (UPA).

SUT:lle ei ole virallista määritelmää, mutta se on pääosin varsin vakiintunut. Vaihtelua on kuitenkin paitsi joissakin merkinnöissä myös siinä, miten tarkasti äänteet merkitään. Saatetaan puhua karkeasta, puolikarkeasta ja tarkasta SUT:stä.

Seuraavassa kuvataan tavallisimpia SUT:ssä käytettyjä suomen kirjoitus­järjestelmästä poikkeavia merkintöjä. Huomattavasti laajempi, joskaan ei kattava, kuvaus SUT:stä on Antti Sovijärven ja Reino Peltolan teoksessa Suomalais-ugrilainen tarkekirjoitus, jonka 5. painos (1970) on verkossa luettavissa (kuva­skannattuna PDF-muodossa); käytännössä sen merkintä­tavoista on jossain määrin poikettu eri tavoin.

Typografinen vaihtelu

SUT käyttää ääntämyksen kuvaamiseen useita sellaisia esitysmuotoja, joilla muuten on yleensä vain typografinen merkitys. Seu­raa­vas­sa kuvataan niitä niin, että esi­merkki­kirjai­me­na on a.

Muotoilu Esimerkki Merkitys
Kapiteeli Soinniton t. puolisoinnillinen äänne
Yläindeksi a Ylilyhyt äänne
Alaindeksi a Sivuartikulaatio (esim. a-mainen sävy) edeltävässä äänteessä

Lisäkirjaimia

Nimitys Merkitys
ŋ äng äng-äänne (kuten n sanassa kenkä)
ə švaa neutraalivokaali (t. vajaaääntöinen e)
β beeta soinnillinen bilabiaalinen spirantti
γ gamma soinnillinen mediopalataalinen spirantti
δ delta soinnillinen dentaalispirantti (englannin soinnillinen th)
ϑ theetasymboli soinnillinen dentaalispirantti (englannin soinniton th)
ɛ avoin e e:n ja ä:n välimuoto
ɔ avoin o avoin (puoliväljä) o
å ruotsalainen o labiaalistunut a (sama kuin ao)
æ ae-kirjain ä
ø tanskalainen ö ö
ü saksalainen y y
ð eth yksitäryinen r
ˀ glottaaliklusiili-tarkekirjain glottaaliklusiili

Äng-kirjaimen ŋ sijasta esiintyy vanhoissa teksteissä alkuperäisen SUT:n mukainen eeta-kirjain η. Glottaaliklusiilin merkkinä voi esiintyä myös mm. heittomerkki (’).

Tarkkeita

SUT käyttää tarkkeita eli diakriittisia merkkejä kuvaamaan äänteen muunnelmia. Tarke on kirjaimeen tai muuhun merkkiin liittyvä, yleensä sen ylä- tai alapuolella oleva symboli. Seuraavassa kuvataan niitä niin, että esimerkkikirjaimena on a tai n.

Esimerkki Tarkkeen nimiMerkitys
ń akuutti palataalisuus (j-mäisyys)
alapiste takaisuus (ääntyminen suun takaosassa)
alaympyrä sonanttisuus (konsonantti vokaalin asemassa)
ā pituusmerkki pitkä vokaali (suomen oikeinkirjoituksen aa)
ă lyhyysmerkki normaalia lyhyempi vokaali
ã tilde nasaalisuus (nenä-äänteisyys)

Esiintyy myös käytäntöä, jossa akuutti vokaalin päällä (esimerkiksi á) ilmaisee painollista vokaalia (painollisen tavun vokaalia).

Lisämerkkejä

SUT:ssä on myös pienehkö joukko lisämerkkejä, jotka eivät ole luonteeltaan kirjaimia (merkityksessä ’äänteen merkki’).

Merkki Nimitys Merkitys
· ano teleia pääpaino (edeltävällä vokaalilla)
: kaksoispiste sivupaino (edeltävällä vokaalilla)
x äks mikä tahansa konsonantti (rekonstruktiossa)
xy äks yy mikä tahansa kahden konsonantin yhdistelmä
qxy kuu äks yy mikä tahansa kolmen konsonantin yhdistelmä
ʌ ylösalainen kapiteeli-v mikä tahansa vokaali (rekonstruktiossa)
kapiteeli-ou mikä tahansa takavokaali
ᴕ̈ treemallinen kapiteeli-ou mikä tahansa etuvokaali

Nimityksistä

Sana tarkekirjoitus ei ole kovin kuvaava. SUT:ssä käytetään kyllä tarkkeita eli diakriittisia merkkejä laajasti, mutta niiden lisäksi on käytössä lisä­kirjaimia ja yleinen peri­aate ääntämyksen­mukaisuudesta. Alkuperäinen nimitys onkin suomalais-ugrilainen transkriptio, missä transkriptio tarkoittaa puhutun kielen muuntamista kirjoitettuun asuun (eikä kirjoitus­järjestelmien välisiä muunnoksia, kuten nykyisin yleisemmin.

Kursivointi

SUT:ssä käytetään perinnäisesti kursivoituja kirjaimia. Koska tällöin kaikki kirjaimet kursi­voi­daan, tavalla ei ole mitään erityistä merkitystä. Tosin se erottaa ääntämis­merkinnät normaali­tekstistä, mutta ei sanoista, jotka on kursivoitu muista syistä.

Kursivointitavasta voi poiketa, jos kaikkien kirjainten kursivointi ei ole mahdollista tai jos jouduttaisiin käyttämään fonttia, jonka kursiivi on ns. kone­kursiivia. Lisäksi monissa aidoissa kursiivi­fonteissakin monet muutkin merkit kuin kirjaimet ovat vinossa, mikä voi hämärtää niiden luonteen.

SUT:n käyttö

SUT:tä käytetään suomen ja sen sukukielten kuvaamisessa. Siinäkään sen käyttö ei ole yksin­omaista. Hyvin yleisesti käytetään kunkin kielen (suomen, viron, unkarin ym.) omaa kirjoitus­järjestelmää. Tästä voi seurata ongelmia; esimerkiksi kirjain õ esittää SUT:n peri­aatteiden mukaan nasaalista eli (osittain) nenän kautta ääntyvää o:ta, mutta virossa se tarkoittaakin taka-e:tä eli e-kirjaimen taka­vokaalista vastinetta.

SUT:tä käytetäänkin ensi sijassa kuvattaessa

Toisaalta esimerkiksi etymologioissa eli sanojen alkuperän kuvauksissa käytetään usein SUT:stä poikkeavia merkintöjä, jopa sellaisia, joilla on SUT:ssä aivan eri merkitys. Muun muassa kun esitetään suomen kielen sanojen etymologioissa germaanisten kielten sanoja, niiden kirjoitusasu on usein kyseisten kielten tutkimuksen käytännön eikä SUT:n mukainen.

Ääntämismerkintöjen lukijan on siis tiedettävä, pääteltävä tai arvattava, mitä merkintä­tapoja minkin kielen osalta on noudatettu.

Ei ole virallista SUT:n määrittelyä. Esimerkiksi Ison suomen kieli­opin ääntämis­merkinnät noudattavat suurelta osin SUT:tä, mutta niissä myös poiketaan niistä kansain­välisen foneet­ti­sen aakkoston IPAn suuntaan.

SUT:n esittäminen tietokoneella

SUT kehitettiin aikana, jolloin julkaistavat tekstit ladottiin irtokirjasimilla, joiden valikoima oli rajallinen. Siksi monet merkit tuotettiin kääntämällä kirjasin ylösalaisin tai kyljelleen tai käyttämällä erityyppisiä fontteja. Myöhemmin kun tekstejä ruvettiin esittämään tieto­koneessa, tästä tuli ongelmia. Ei ole täsmällistä määritelmää sille, miten SUT:n merkit ja tarkkeet esitetään Unicode-merkkeinä.

Esimerkiksi ə-kirjain (kursivoituna ə) otettiin SUT:hen alun perin tarkoittamaan vajaa­ääntöistä e:tä, mutta myöhemmin neutraali­vokaalin eli ns. švaa-vokaalin (kuten alku­äänne englannin sanassa about merkiksi. Se toteutettiin kirja­painoissa ylös­alaisin sijoitettuna e:nä. Unicodessa ei ole ylös­alaisin kääntämisen ajatusta, mutta ə:n muotoisia merkkejä siinä on useita. Niistä yksi on nimeltään Latin small letter turned e, mutta Unicode-standardissa sanotaan siitä erikseen, että se kuuluu vain yleisnigerialaiseen aakkostoon ja että muutoin švaa-vokaalin merkkinä on U+0259 (Latin small letter schwa). Ulkoasun kannalta on yleensä yhden­tekevää, kumpaa käytetään, mutta esimerkiksi ohjelmien haku­toiminnoissa ne ovat tavallisesti aivan eri merkkejä.

Seuraavia esitystapoja voi pitää perusteltuina:

Tietoja SUT:n koodaamisesta:

SUT:n kirjoittaminen

SUT:n kirjoittaminen hankalaa, mutta siinä auttavat Kotuksessa tehdyt UPA-näppäimistö­asettelut, jotka kuvataan Kotuksen vanhalla sivulla Suomalais-ugrilainen tarke­kirjoitus (arkisto­versio) ja jotka ovat ladattavissa sen kautta. Windowsille tehdystä UPA-asettelusta on huomattavasti laajempi kuvaus sivulla Windows-näppäimistöasettelu suomalais-ugrilaiselle tarkekirjoitukselle (SUT).

Lisätietoja