Suomalais-ugrilainen tarkekirjoitus (SUT) on suomalais-ugrilaisten kielten tutkimukseen vakiintunut äännekirjoitus eli kirjoitusjärjestelmä, joka pyrkii enemmän tai vähemmän tarkasti kuvaamaan ääntämystä. Siitä käytetään englanniksi usein nimitystä Uralic Phonetic Alphabet (UPA).
SUT:lle ei ole virallista määritelmää, mutta se on pääosin varsin vakiintunut. Vaihtelua on kuitenkin paitsi joissakin merkinnöissä myös siinä, miten tarkasti äänteet merkitään. Saatetaan puhua karkeasta, puolikarkeasta ja tarkasta SUT:stä.
Seuraavassa kuvataan tavallisimpia SUT:ssä käytettyjä suomen kirjoitusjärjestelmästä poikkeavia merkintöjä. Huomattavasti laajempi, joskaan ei kattava, kuvaus SUT:stä on Antti Sovijärven ja Reino Peltolan teoksessa Suomalais-ugrilainen tarkekirjoitus, jonka 5. painos (1970) on verkossa luettavissa (kuvaskannattuna PDF-muodossa); käytännössä sen merkintätavoista on jossain määrin poikettu eri tavoin.
SUT käyttää ääntämyksen kuvaamiseen useita sellaisia esitysmuotoja, joilla muuten on yleensä vain typografinen merkitys. Seuraavassa kuvataan niitä niin, että esimerkkikirjaimena on a.
| Muotoilu | Esimerkki | Merkitys |
|---|---|---|
| Kapiteeli | ᴀ | Soinniton t. puolisoinnillinen äänne |
| Yläindeksi | a | Ylilyhyt äänne |
| Alaindeksi | a | Sivuartikulaatio (esim. a-mainen sävy) edeltävässä äänteessä |
| Nimitys | Merkitys | |
|---|---|---|
| ŋ | äng | äng-äänne (kuten n sanassa kenkä) |
| ə | švaa | neutraalivokaali (t. vajaaääntöinen e) |
| β | beeta | soinnillinen bilabiaalinen spirantti |
| γ | gamma | soinnillinen mediopalataalinen spirantti |
| δ | delta | soinnillinen dentaalispirantti (englannin soinnillinen th) |
| ϑ | theetasymboli | soinnillinen dentaalispirantti (englannin soinniton th) |
| ɛ | avoin e | e:n ja ä:n välimuoto |
| ɔ | avoin o | avoin (puoliväljä) o |
| å | ruotsalainen o | labiaalistunut a (sama kuin ao) |
| æ | ae-kirjain | ä |
| ø | tanskalainen ö | ö |
| ü | saksalainen y | y |
| ð | eth | yksitäryinen r |
| ˀ | glottaaliklusiili-tarkekirjain | glottaaliklusiili |
Äng-kirjaimen ŋ sijasta esiintyy vanhoissa teksteissä alkuperäisen SUT:n mukainen eeta-kirjain η. Glottaaliklusiilin merkkinä voi esiintyä myös mm. heittomerkki (’).
SUT käyttää tarkkeita eli diakriittisia merkkejä kuvaamaan äänteen muunnelmia. Tarke on kirjaimeen tai muuhun merkkiin liittyvä, yleensä sen ylä- tai alapuolella oleva symboli. Seuraavassa kuvataan niitä niin, että esimerkkikirjaimena on a tai n.
| Esimerkki | Tarkkeen nimi | Merkitys |
|---|---|---|
| ń | akuutti | palataalisuus (j-mäisyys) |
| ṇ | alapiste | takaisuus (ääntyminen suun takaosassa) |
| n̥ | alaympyrä | sonanttisuus (konsonantti vokaalin asemassa) |
| à | gravis | puolipitkä: lyhyttä pidempi, mutta pitkää lyhyempi vokaali |
| ā | pituusmerkki | pitkä vokaali (suomen oikeinkirjoituksen aa) |
| ă | lyhyysmerkki | normaalia lyhyempi vokaali |
| ã | tilde | nasaalisuus (nenä-äänteisyys) |
Esiintyy myös käytäntöä, jossa akuutti vokaalin päällä (esimerkiksi á) ilmaisee painollista vokaalia (painollisen tavun vokaalia).
SUT:ssä on myös pienehkö joukko lisämerkkejä, jotka eivät ole luonteeltaan kirjaimia (merkityksessä ’äänteen merkki’).
| Merkki | Nimitys | Merkitys |
|---|---|---|
| · | ano teleia | pääpaino (edeltävällä vokaalilla) |
| : | kaksoispiste | sivupaino (edeltävällä vokaalilla) |
| x | äks | mikä tahansa konsonantti (rekonstruktiossa) |
| xy | äks yy | mikä tahansa kahden konsonantin yhdistelmä |
| qxy | kuu äks yy | mikä tahansa kolmen konsonantin yhdistelmä |
| ʌ | ylösalainen kapiteeli-v | mikä tahansa vokaali (rekonstruktiossa) |
| ᴕ | kapiteeli-ou | mikä tahansa takavokaali |
| ᴕ̈ | treemallinen kapiteeli-ou | mikä tahansa etuvokaali |
Sana tarkekirjoitus ei ole kovin kuvaava. SUT:ssä käytetään kyllä tarkkeita eli diakriittisia merkkejä laajasti, mutta niiden lisäksi on käytössä lisäkirjaimia ja yleinen periaate ääntämyksenmukaisuudesta. Alkuperäinen nimitys onkin suomalais-ugrilainen transkriptio, missä transkriptio tarkoittaa puhutun kielen muuntamista kirjoitettuun asuun (eikä kirjoitusjärjestelmien välisiä muunnoksia, kuten nykyisin yleisemmin.
SUT:ssä käytetään perinnäisesti kursivoituja kirjaimia. Koska tällöin kaikki kirjaimet kursivoidaan, tavalla ei ole mitään erityistä merkitystä. Tosin se erottaa ääntämismerkinnät normaalitekstistä, mutta ei sanoista, jotka on kursivoitu muista syistä.
Kursivointitavasta voi poiketa, jos kaikkien kirjainten kursivointi ei ole mahdollista tai jos jouduttaisiin käyttämään fonttia, jonka kursiivi on ns. konekursiivia. Lisäksi monissa aidoissa kursiivifonteissakin monet muutkin merkit kuin kirjaimet ovat vinossa, mikä voi hämärtää niiden luonteen.
SUT:tä käytetään suomen ja sen sukukielten kuvaamisessa. Siinäkään sen käyttö ei ole yksinomaista. Hyvin yleisesti käytetään kunkin kielen (suomen, viron, unkarin ym.) omaa kirjoitusjärjestelmää. Tästä voi seurata ongelmia; esimerkiksi kirjain õ esittää SUT:n periaatteiden mukaan nasaalista eli (osittain) nenän kautta ääntyvää o:ta, mutta virossa se tarkoittaakin taka-e:tä eli e-kirjaimen takavokaalista vastinetta.
SUT:tä käytetäänkin ensi sijassa kuvattaessa
Toisaalta esimerkiksi etymologioissa eli sanojen alkuperän kuvauksissa käytetään usein SUT:stä poikkeavia merkintöjä, jopa sellaisia, joilla on SUT:ssä aivan eri merkitys. Muun muassa kun esitetään suomen kielen sanojen etymologioissa germaanisten kielten sanoja, niiden kirjoitusasu on usein kyseisten kielten tutkimuksen käytännön eikä SUT:n mukainen.
Ääntämismerkintöjen lukijan on siis tiedettävä, pääteltävä tai arvattava, mitä merkintätapoja minkin kielen osalta on noudatettu.
Ei ole virallista SUT:n määrittelyä. Esimerkiksi Ison suomen kieliopin ääntämismerkinnät noudattavat suurelta osin SUT:tä, mutta niissä myös poiketaan niistä kansainvälisen foneettisen aakkoston IPAn suuntaan.
SUT kehitettiin aikana, jolloin julkaistavat tekstit ladottiin irtokirjasimilla, joiden valikoima oli rajallinen. Siksi monet merkit tuotettiin kääntämällä kirjasin ylösalaisin tai kyljelleen tai käyttämällä erityyppisiä fontteja. Myöhemmin kun tekstejä ruvettiin esittämään tietokoneessa, tästä tuli ongelmia. Ei ole täsmällistä määritelmää sille, miten SUT:n merkit ja tarkkeet esitetään Unicode-merkkeinä.
Esimerkiksi ə-kirjain (kursivoituna ə) otettiin SUT:hen alun perin tarkoittamaan vajaaääntöistä e:tä, mutta myöhemmin neutraalivokaalin eli ns. švaa-vokaalin (kuten alkuäänne englannin sanassa about merkiksi. Se toteutettiin kirjapainoissa ylösalaisin sijoitettuna e:nä. Unicodessa ei ole ylösalaisin kääntämisen ajatusta, mutta ə:n muotoisia merkkejä siinä on useita. Niistä yksi on nimeltään Latin small letter turned e, mutta Unicode-standardissa sanotaan siitä erikseen, että se kuuluu vain yleisnigerialaiseen aakkostoon ja että muutoin švaa-vokaalin merkkinä on U+0259 (Latin small letter schwa). Ulkoasun kannalta on yleensä yhdentekevää, kumpaa käytetään, mutta esimerkiksi ohjelmien hakutoiminnoissa ne ovat tavallisesti aivan eri merkkejä.
Seuraavia esitystapoja voi pitää perusteltuina:
Tietoja SUT:n koodaamisesta:
SUT:n kirjoittaminen hankalaa, mutta siinä auttavat Kotuksessa tehdyt UPA-näppäimistöasettelut, jotka kuvataan Kotuksen vanhalla sivulla Suomalais-ugrilainen tarkekirjoitus (arkistoversio) ja jotka ovat ladattavissa sen kautta. Windowsille tehdystä UPA-asettelusta on huomattavasti laajempi kuvaus sivulla Windows-näppäimistöasettelu suomalais-ugrilaiselle tarkekirjoitukselle (SUT).