Tähän dokumenttiin on koottu Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaan 2., korjatun painoksen (2007) kirjoitus-, taitto- ja asiavirheitä.
Oppaan 7., uudistettua ja korjattua painosta käsittelee dokumentti Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaan ja Kielitoimiston nimioppaan virheitä.
Tässä dokumentissa on merkitty hakasulkeissa olevilla huomautuksilla, esimerkiksi ”Korjattu.”, ne virheet, jotka on korjattu tai jotka ovat korjautuneet 7. painoksessa.
Tässä ei puututa oppaan suositusten sisältöön muutoin kuin siltä osin, kuin suositukset ovat ristiriidassa oppaiden oman käytännön taikka muiden normien kanssa. Sisältökritiikkiä olen esittänyt Nykyajan kielenoppaassa.
Kirjassa on useassa kohdassa esitetty sanan eri kirjaimet eri fontilla. Tämä on typografisesti virheellistä ja aiheuttaa pahimmillaan hyvin ikävää jälkeä. Ensimmäinen tällainen virhe on sivulla 12 olevassa merkinnässä ”māli”. On helppo nähdä, että ā-kirjaimen perusosa a on kirjassa aivan erinäköinen kuin tekstin normaalit a-kirjaimet. Samanlainen ongelma on sanassa nō-teatteri sivulla 207. [Tämä virhe on poistunut 7. painoksessa, koska esimerkki on poistettu.] Sivulla 27 äng-kirjain ŋ on aivan erilainen kuin muut vastaavassa kontekstissa esitetyt kirjaimet: se on kursivoimaton ja sellaista fonttia, jossa merkkien x-korkeudet ovat pienempiä kuin muun tekstin fontissa (kuten on helppo nähdä vertaamalla sitä tekstin n-kirjaimiin). Joissakin tapauksissa ero on pieni, esimerkiksi sivuilla 215 ja 216, jossa esiintyy lyhyysmerkki-g ğ eri sanoissa. Se luo sanan ulkoasuun häiriön, joka tarkemmin katsottaessa osoittautuu johtuvaksi siitä, että ğ:n g-osa on mm. viivanpaksuudeltaan vahvempi kuin tekstin g ja muut kirjaimet. Tällaiset virheet tulisi välttää valitsemalla käytetyt fontit niin, että niissä on kaikki tarvittavat kirjaimet.
S. 15 puhutaan ”nykyisen standardin mukaisesta
näppäimistöstä”. Kirjan julkaisuhetkellä ei kuitenkaan
ollut voimassa mitään suomalaista näppäimistöstandardia.
Vanha standardi, jota ei ollut noudatettu pitkään aikaan, oli kumottu vuosia
aikaisemmin. (Kirjan julkaisemisen jälkeen, vuonna 2008,
on vahvistettu näppäimistöstandardi SFS 5966, jossa on poistettu
ne olennaiset puutteet, joita kirjassa tarkoitetaan
viitattaessa ”näppäimistöstandardiin”.)
[Korjattu.]
S. 17 mainitaan, että esimerkkisanat ja muut kielenainekset on kursivoitu, ja esimerkkeinä tästä esitetään dB ja kWh. Molemmat esimerkit ovat mittayksiköitä. Kirjassa esiintyy myös muutoin (mm. s. 34 ja 111) kursivoituja mittayksiköiden tunnuksia. Mittayksikköstandardien mukaan mittayksiköiden tunnuksia ei koskaan kursivoida, ei edes muutoin kursivoidun tekstijakson sisällä. Siksi kielenainesten esitystapa tulisi valita muuksi kuin kursivoinniksi, jos kielenaineksina esitetään mittayksiköiden tunnuksia.
S. 23 oleva väite ”nykyisin ääkkösiä voi jo käyttää mm. internetosoitteissa” on yleisenä väitteenä täysin väärä ja vakavasti harhaanjohtava. On olemassa eräitä tapoja käyttää ääkkösiä joissakin internet-osoitteissa joissakin yhteyksissä, mutta esimerkiksi sähköpostiosoitteissa ne eivät toimi. Tämä on olennaista, koska tavalliselle internetin käyttäjälle sähköpostiosoite on ehkä todennäköisin yhteys, jossa hänelle tulisi mieleen kirjoittaa ääkkösiä internet-osoitteeseen – esimerkiksi kun hän yrittää soveltaa ohjetta muotoa etunimi.sukunimi@yritys.fi olevista osoitteista Yrjö Mäkkölään. (vrt. kirjan sivulla 207 esitettyyn) Lisäksi www-osoitteissakin ääkkösten toimivuus on edelleen hyvin rajallista.
S. 26 ja 27 mainitaan useita kirjaimia ja kirjainyhdistelmiä
kursivoituina. Epäloogisesti, mitä ilmeisimmin huomaamattomuudesta, on
tällöin kuitenkin jätetty kirjaimet ų, đ, š, ŋ ja ę
kursivoimatta.
[Osittain korjattu: đ ja š on kursivoitu,
samoin ę, mutta fontti on sellainen, että
kursivoitu ae-kirjain ę on liian samannäköinen
kuin kursivoitu oe-kirjain œ.]
S. 27 väliotsikon jälkeisessä tekstissä on
sana
”kirjoitetuttuja”,
pitää olla
”kirjoitettuja”.
[Korjattu.]
S. 27 esiintyy thorn-kirjain versaalilla (Ž) keskellä virkettä, sellaisessa yhteydessä, jossa kirja muutoin käyttää gemenaa. Ilmeisesti kirjoittaja ei ole osannut erottaa versaali-thornia (Ž) ja gemena-thornia (ž) toisistaan. Samanlainen virhe on sivulla 209 tekstin 2. rivillä.
S. 27 esiintyy ž-kirjaimen aakkostuksen kuvauksen esimerkissä nimi Žorarinn Dagdottķr. Sellaista nimeä tuskin on olemassa. Etunimen pitänee olla Žórarinn ja patronyymin Dagdóttir.
S. 32 mainitaan vinoviivapäiväys __/__ 200__ merkintätapana, jota ”joskus käytetään”. Tällainen ilmaus kielenhuollon ohjeissa sisältää jonkinlaisen hyväksynnän. Merkintä on kuitenkin yksiselitteisesti standardien vastainen: se ei noudata kansallista standardia eikä myöskään siitä poikkeavaa kansainvälistä standardia.
S. 34 sanotaan h:n (virheellisesti kursivoituna) olevan tunnin kansainvälinen lyhenne. Se ei kuitenkaan ole lyhenne vaan tunnus.
S. 39 neljännen rivin lopussa merkit ”.)” ovat perusriviä ylempänä niin, että ne näyttävät olevan yläindeksinä.
S. 39 asteiden merkintää käsittelevissä esimerkeissä on käytetty
miinusmerkin tilalla lyhyttä, noin yhdysmerkin mittaista viivaa.
Oikeanlainen miinusmerkki on saman levyinen kuin plusmerkki, niin että
esimerkiksi seuraavat ilmaukset ovat tasan yhtä leveät:
+4 – +6 astetta
−6 – −4 astetta
(toisin kuin kirjan esimerkissä, jossa on selvä ero).
S. 41 esitetty hakasulkeiden käyttö poisjätön merkinnässä, siis
S. 42 viimeisellä rivillä esimerkissä esiintyvä ilmaus
”dB-taso” on epälooginen ja epäselvä, koska dB on yksikön
eikä suureen tunnus. Ilmaus on yhtä absurdi kuin
S. 44 esitetty väite, jonka mukaan sähköpostiosoitteissa nimet kirjoitetaan ”pienellä” (gemenalla), on suomen kielen oikeinkirjoitukseen kuulumaton asia (sähköpostiosoite on tekninen merkintä, joka on loogisesti kielestä riippumaton ja eri sopimusten varassa) ja virheellinen. Riippuu sähköpostijärjestelmästä, mitä @-merkkiä edeltävässä osassa saa esiintyä ja onko gemenan ja versaalin erolla merkitystä – useimmiten ei ole, joten voi käyttää ”isoja” yhtä hyvin kuin ”pieniäkin”.
S. 49 on tieteelliset nimet Homo sapiens ja Convallaria majalis jätetty kursivoimatta vastoin lajien tieteellisen nimistön vakiintuneita ja vahvistettuja sääntöjä.
S. 58 on luetelman toisen kohdan alussa aiheeton, ladontavirheen luonteinen tyhjää väli. [Korjattu.]
S:n 60 alussa puhutaan pisteestä desimaalin merkkinä. Desimaali tarkoittaa kuitenkin desimaaliluvun numeroa. Oikea ilmaus on, että piste on desimaalierotin.
S:n 61 alussa on ilmauksessa ’ja’ siihen kuulumaton väli toisen heittomerkin edellä: ’ja ’. [Tämä virhe on korjattu uusitussa painoksessa, mutta siinä on virheellisesti väli ensimmäisen heittomerkin jäljessä!]
S. 64 otsikko i vai ei i:tä? näyttää siltä kuin kursivoitu i ei olisi lihavoitu vaikka muut merkit on.
S. 83 esitetään, että kolmea pistettä voi käyttää osoittamassa, että lainaus ei ala alusta. Tämä on ristiriidassa standardin SFS 4175 kansaa, sillä sen mukaan poiston merkkinä käytetään kahta ajatusviivaa. Lisäksi kirjan esimerkissä kolme pistettä esiintyy kahdessa kohdassa, ei vain alussa, eikä se siinä ilmaise poisjättöä vaan sitä, että yksi puhuja jättää ilmauksen kesken ja toinen jatkaa sitä. [Korjattu korvaamalla lainaus-sana ilmaus-sanalla.]
S. 83 on esimerkissä ”roomalaisia numeroita I, II, III…”, eli kolmen pisteen edellä ei ole pilkkua. Tämä poikkeaa standardin SFS 4175:2006 esimerkistä: ”kokonaisluvut 1, 2, 3,…”.
S. 83 on viimeisen esimerkkikokonaisuuden ensimmäisen virkkeen lopussa neljä pistettä, vaikka pitäisi olla vain kolme.
S. 113 on ladelmassa ns. reikä, jota typografiassa
pidetään virheenä: Lyhenneluettelo-otsikon jälkeinen
kappale loppuu yhden tavun mittaiseen riviin, jonka pituus on
samaa luokkaa kuin seuraavan kappaleen ensimmäisen rivin sisennys.
[Korjattu.]
S:lta 114 alkavassa lyhenneluettelossa on lukuisia ilmauksia, jotka eivät ole lyhenteitä vaan tunnuksia: mittayksiköiden tunnukset a (aarin ja vuoden merkityksessä), A, bar, Bq ym., valuuttojen tunnukset kuten NOK, alkuaineiden tunnukset kuten C, maatunnukset kuten SE jne. Sivulla 142 kyllä esitetään huomautus, jonka mukaan kirjassa kutsutaan yksinkertaisuuden vuoksi myös tunnuksia lyhenteiksi. Huomautus on kuitenkin liian myöhään, eikä tällainen sekaannus todellisuudessa yksinkertaista asioita. Sekaannuksia lisää, että s. 142 esitetään myös ”merkit” (erikoismerkit) lyhenteinä ja vielä väitetään niiden olevan ”tietyn käsitteen symboleja”, vaikka erikoismerkki ei mitenkään välttämättä ole sellainen vaan vain osa sovinnaista merkintätapaa.
S. 115 on virheellisesti väli yhdysmerkin jäljessä lyhenteen B.A. selityksessä ilmauksessa ”Isossa-Britanniassa”. [Korjattu.]
Edellä mainittu nimi Iso-Britannia ei ole suositelluin nimitys. Kuten Kielitoimiston nimioppaassa sanotaan, ensisijainen nimitys on suomen kielen lautakunnan mukaan Britannia.
S. 116 väitetään, että d on vuorokauden lyhenne SI-järjestelmässä. Se on kuitenkin SI-järjestelmään kuulumaton tunnus, kuten s. 153 mainitaan (joskin oudoin sanakääntein)
S:n 118 ensimmäisellä rivillä on ylimääräinen piste ~-merkin jäljessä. [Korjattu.]
S. 120 väitetään, että h tarkoittaa tuntia SI-järjestelmässä. Se on kuitenkin SI-järjestelmään kuulumaton tunnus, kuten s. 153 mainitaan.
S. 120 esitetään ISO lyhenteenä. Järjestön itsensä mukaan ISO ei ole lyhenne vaan nimi, joka johtuu kreikan sanasta. Ilmeistä on, että ISO ei ainakaan ole lyhenne kirjassa esitetystä ilmauksesta International Organization for Standardization.
S. 121 esitetään sanalle Hyla ~ HYLA selitys ”hydrolysoitu laktoosi”. Se ei kuitenkaan ole sanan merkitys, ainoastaan ilmaus, josta se on muodostettu. Hyla on määrätynlaisten tuotteiden tavaramerkki (eivätkä nämä tuotteet ole hydrolysoitua laktoosia vaan vain sisältävät sitä muutaman prosentin).
S:n 127 ensimmäisellä rivillä on ilmaus 10-3,
jossa on miinusmerkin sijasta yhdysmerkki, toisin kuin muissa
vastaavissa yhteyksissä kirjassa: etuliitteiden c ja d selityksissä.
Varsinkin eksponenteissa yhdysmerkki heikentää luettavuutta; vertaa:
S. 135 väitetään, että t tarkoittaa tonnia SI-järjestelmässä. Se on kuitenkin SI-järjestelmään kuulumaton tunnus.
S. 136 esitetään THK Telehallintokeskuksen lyhenteenä, ilman mainintaa vanhentuneisuudesta. Laitoksen nimeksi muutettiin Viestintävirasto jo vuonna 2001.
S. 141 lyhenteen ”Y-tunnus” selitys on väärä. Lyhentämätön ilmaus ei ole ”yhteisötunnus” vaan ”yritys- ja yhteisötunnus”.
S. 149 ja 151 esitetään ohjeita ja esimerkkejä sellaisten
ilmausten monikkotaivutuksesta, joita korrektissa kielenkäytössä
ei käytetä monikossa. Tällaisia ovat esimerkiksi g:issa, €:ina,
S. 153 on lyhenteen SI selityksessä kirjoitettu sana ”international” gemena-alkuisena, toisin kuin sivulla 133 ja nimen vallitsevassa kirjoitusasussa.
S:n 159 viimeisellä rivillä on käytetty lyhennettä ”ko.”,
jota kielenhuollon suositusten mukaan (esim. Milloin lyhenteitä
tarvitaan?, Kielikello
S. 161 on tavutettu www-osoitteeseen sisältyvä merkkijono: kotikie-lenseura. Vaikka tällaista jakamista ei kirjassa erikseen kielletä, se on vastoin kansainvälisiä suosituksia ja standardia SFS 4175. [Korjattu, mutta oudosti.]
S. 162 on tavutettu vokaalien välistä ”luetta-essa”, vastoin kirjan omaa suositusta. [Korjattu.]
S. 163 esitetään taivutus ”1:1:tä”. Koska ilmausta ”1” tuskin voi lukea muuten kuin ”yhden suhde yhteen” ja koska pääte merkitään viimeisen taipuvan sanan (tässä ”suhde”) mukaan, oikea asu olisi ”1:1:ta”. [Lisätty selitys, jonka mukaan pitäisi lukea ”yhden suhde yhtä”.]
S:n 175 ensimmäisessä kappaleessa on peräkkäin lyhenne ”ks.” ja nuoli, joka kirjassa tarkoittaa viittausta. Lyhenne ”ks.” on siis ylimääräinen.
S. 183 on tavutettu vokaalien välistä ”symboli-en”, vastoin kirjan omaa suositusta. [Korjattu.]
S. 186 käytetty plus-miinusmerkki ± on typografisesti virheellinen ja luettavuudeltaan heikko: se on liian pieni, viiva on liian ohut ja leveys on toinen kuin plusmerkissä ja miinusmerkissä. Se on ilmeisesti otettu aivan eri fontista kuin muu teksti, tai sitten se on virheellisesti pienennettynä. Lisäksi vaihtoehtoinen ilmaus +/−, joka mainitaan tarpeettomasti (sillä jos miinusmerkki on käytettävissä, on kyllä plus-miinusmerkkikin), esiintyy käyttöesimerkissä sellaisena, että miinusmerkki on aivan liian ohut ja väärällä korkeudella.
S. 193 esitetään harhaanjohtavasti pystyviivan | ns. Alt-koodi. Tämä merkki nimittäin voidaan kirjoittaa tavallisella suomalaisella näppäimistöllä ja useimmilla muillakin näppäimistöillä käyttäen sitä näppäintä, johon se on merkitty (tavallisesti Z-näppäimen vasemmalla puolella). Jos sitä ei näppäimistöstä löydy, on todennäköistä, että käytössä on Mac-tietokone. Silloin Alt-koodikaan ei toimi, koska tällaiset koodit ovat Windowsin käytäntöä, eivät Macin. [Korjattu.]
S. 195 on ilmaus mrd. € jakautunut kahdelle riville. Tämä on ainakin typografisesti kyseenalaista, ellei suorastaan virhe.
S. 197 sanotaan: ”Kappaleenalkuista sisennystä ei suositella tekstin ensimmäisen kappaleen alkuun eikä väliotsikkoa seuraavien kappaleiden alkuun, sillä näissä kohdissa sisennys ei ole tarpeen kappaleiden erottamiseksi toisistaan.” Tämä on ensinnäkin taiton (typografian) eikä oikeinkirjoituksen alaan kuuluva asia, josta typografeilla on eri näkemyksiä. Lisäksi s. 198 sanotaan: ”Sitaattia, luetelmaa tai esimerkkiä seuraava rivi sisennetään vain, jos tässä kohtaa alkaa uusi kappale.” Ajatus on erikoinen, vaikea soveltaa ja vielä vaikeampi lukijan ymmärtää, eikä sitä todellisuudessa ole noudatettu kirjassa. Esimerkiksi sivulla 197 itsellään on sisennetty luetelman jälkeinen teksti mutta ei esimerkin jälkeistä tekstiä, vaikka kummassakin tapauksessa on kyse samanlaisesta tilanteesta: alkaa uusi asia, uusi kappale. [Viimeksi mainittu sisäinen ristiriitaisuus on korjattu uusitussa painoksessa.]
S. 197 kyseisessä kappaleessa esitetty ohje ”Sisennys tehdään sarkainnäppäimellä, ei välilyönneillä” koskee teknistä toteutusta ja on pääosin virheellinen, koska nykyaikaisessa tekstinkäsittelyssä ja ladonnassa sisennykset tehdään yleensä kappaletyylien asetuksilla.
S. 198 alaindeksien esitykset kemiallisessa kaavassa (esim. O2) ovat typografisesti huonoja: alaindeksien fonttikoko on liian pieni, viiva liian ohut ja sijainti suhteessa perusriviin liian alhaalla.
S. 198 on mainitussa kaavassa merkinnän H2O kummassakin esiintymässä O-kirjaimen (hapen tunnuksen) tilalla numero 0: H20.
S. 200 on tavutettu vokaalien välistä ”kato-amaan”, vastoin kirjan omaa suositusta. [Korjattu.]
S. 202 on nimi Hruštšov kirjoitettu virheellisesti Hruštsov (toisesta s:stä puuttuu hattu).
S. 202 esitetään kiinalaisten nimien ääntämisohjeita, jotka ovat oikeinkirjoituksen alaan kuulumattomia ja lisäksi osittain virheellisiä. On harhaanjohtavaa ylipäänsä puhua suhuäänteistä tässä yhteydessä, koska kiinan kielessä ei ole sellaisia äänteitä, joita š- ja ž-kirjain suomen kielessä periaatteessa tarkoittavat (prestiisiääntämyksen suhuäänteitä; käytännössähän ne yleensä ääntyvät s-äänteenä).
S. 205 esitetään sanan Magyar ääntämisohjeeksi [madjar], joka ei todellisuudessa ole alkukielen mukainen ääntämys vaan sen karkeaa jäljittelyä. Vaikka tällainen karkeistus hyväksyttäisiinkin, se on ristiriidassa s. 220 esitetyn Nagy-sanan ääntämisohjeen (nodj) kanssa. Unkarin kielen a:lla merkitty äänne ei vastaa mitään suomen äännettä, vaan se voidaan kuvata lähinnä a:n ja o:n välimuodoksi tai a:n labiaaliseksi vastineeksi. On epäjohdonmukaista antaa ohjeeksi milloin a, milloin o.
S. 205 on heti edellä mainitun kohdan jälkeen ääntämisohjeessa vaihtoehto eɘdeilinterrieri. Siinä esiintyvä merkki ɘ (U+0258, Latin small letter reversed e) on virheellinen, sillä neutraalivokaalin vakiintunut symboli tällaisissa yhteyksissä on ə (U+0259, Latin small letter schwa).
S. 207 esitetään oikeinkirjoitukseen kuulumaton kannanotto, jonka mukaan verkkosivuilla ei pitäisi ilmoittaa sähköpostiosoitteita. Tällainen kannanotto on vastoin julkisuus- ja palveluperiaatteita, ja se perustuu asiantuntemattomaan pelkoon. Todellisuudessa roskapostiongelma on hoidettava ja yleensä hoidetaan roskapostin suodatuksella, ei suinkaan tiedon piilottamisella tai sotkemisella. Vrt. myös edellä mainittuun ääkkösongelmaan.
S. 207 esitetty tarkkeen määritelmä on virheellinen, koska tarke ei suinkaan aina vaikuta ääntämiseen eikä painotukseen (eikä varsinkaan molempiin). [Virhettä on lievennetty muuttamalla ja-sana tai-sanaksi.]
S. 208 sirkumfleksin yhtenä käyttöesimerkkinä esitetty sana fraīche ei ole ranskan uuden, 1990-luvulla hyväksytyn ortografian mukainen. Vaikka Ranskassa vielä käytetään laajasti vanhaa ortografiaa, on tarpeetonta suomen kielessä käyttää tässä sanassa sirkumfleksia.
S. 208 esitetty yläpuolisen pisteen käyttöesimerkki on asiayhteyteen (suomen kielen oikeinkirjoitusopas) sopimaton, sillä Segretarju Ġenerali ei ole erisnimi. Se on maltan kieltä ja tarkoittaa pääsihteeriä.
S. 208 pituusmerkistä esitetyistä esimerkeistä varsinkin jälkimmäistä on pidettävä typografisesti virheellisenä: siinä ī-kirjain on kiinni sitä edeltävässä V-kirjaimessa. Tällaiset tilanteet tulisi korjata merkkien välistystä säätämällä.
S. 209 on tavutettu vokaalien välistä ”kunnioitta-en”, vastoin kirjan omaa suositusta. [Korjattu.]
S. 209 thorn-kirjain esitetään versaalilla (Ž), vaikka muut samalla tavoin mainitut kirjaimet ovat gemenalla.
S. 209 esitetään (ainoana) esimerkkinä pisteettömän i:n käytöstä nimi, jonka oikeassa kirjoitusasussa on pisteellinen i (Tayyip).
S. 214 on esimerkissä kursivoituna sana i’issä, jonka heittomerkki näyttää lähinnä akuutilta (“) eikä siis vastaa s. 191 kuvattua ja kirjassa muutoin käytettyä heittomerkin kaarevaa muotoa. On epäselvää, miksi sana ylipäänsä on kursivoitu.
S. 218 on tavutettu vokaalien välistä ”taivutetta-essa”, vastoin kirjan omaa suositusta. [Korjattu.]
S. 224–225 puhutaan translitteroinnista, vaikka suomalaisissa siirtokirjoitusstandardeissa noudatetun terminologian mukaan mm. kohdassa käsitellyt nykykreikan, kiinan ja japanin siirtokirjoitustavat eivät ole translitterointia vaan transkriptiota.
S. 224 esitetään tsatsiki translitteroituna sitaattilainana. Kuitenkin standardinmukainen sitaattilaina-asu olisi kreikan sanasta τζατζίκι transkriboitu tzatziki. Asu tsatsiki on suomeen mukautettu.
S:n 224 lopussa esitetään väite, jonka mukaan venäläisen nimen translitteraatiosta voisi päätellä ääntämyksen ja kirjain ja äänne vastaisivat toisiaan samaan tapaan kuin suomenkielisissäkin sanoissa. Väite on perätön. Eri asia on, että suomenkielisessä puheessa venäläiset nimet yleisesti äännetään ikään kuin väite pitäisi paikkansa, siis monessa suhteessa varsin eri tavalla kuin venäjässä. Väite on paitsi virheellinen myös haitallinen, koska se johtaa suomalaiset luulemaan osaavansa lausua venäläiset nimet venäläiselle ymmärrettävällä ja korrektilla tavalla. Ks. kuvausta venäjän translitteroinnin ja ääntämyksen suhteesta.
S:n 225 alussa esitetty väite pinyinin perustumisesta paljolti englannin kielen oikeinkirjoitukseen on väärä tai ainakin harhaanjohtava. Pinyinin ja kiinan ääntämyksen vastaavuus on enimmäkseen erilainen kuin kirjainten ja äänteiden vastaavuus englannissa.
S:n 230 toiseksi viimeisessä esimerkkikokonaisuudessa on lyhenne ”vrt” ilman sen loppuun kuuluvaa pistettä. [Korjattu.]
S. 234 esiintyy www-osoite (kielitoimiston osoite) alleviivattuina, vastoin s. 86 annettua ohjetta. [Korjattu.]
S:n 237 kolmannessa esimerkkikokonaisuudessa on kirjoitusvirhe ”EU-lainsäändäntö” (toinen n-kirjain on ylimääräinen). [Korjattu.]
S:n 238 viimeisessä esimerkkikokonaisuudessa on lyhenne ”vrt” ilman sen loppuun kuuluvaa pistettä. [Korjattu.]
S:n 240 lopussa on seuraavat esimerkit ilmeisesti vahingossa
ladottu samalle riville (pilkulla erotettuina), vaikka ne
ovat luonteeltaan selvästi erillisiä esimerkkejä:
korva-, nenä- ja kurkkutaudit
liike-, työ- yms. tilat.
S:n 244 toisen luetelmapallon aloittaman kohdan esimerkissä on ladottu sanojen alkutavut Vii lihavalla ja kursiivilla niin, että ne törmäävät seuraavaan k:n tavalla, jota on pidettävä typografisena virheenä.
S:n 244 seuraavassa kohdassa on ilmeisesti vahingossa ladottu sanan pienikin lopputavu hyvin lihavalla normaalin lihavoinnin sijasta. [Virhe on poistunut, kun lopputavun korostus on kokonaan poistettu.]
S:n 246 kaksi viimeistä riviä on ladottu niin, että vasen reuna ei ole samassa kohdassa kuin muiden tekstirivien reuna vaan siitä hiukan oikealla. [Korjattu, mutta tässä yhteydessä on I-kirjain pudonnut pois kohdan alusta.]
S:n 251 lopulla on tavutettu vokaalien välistä ”alu-eelle”, vastoin kirjan omaa suositusta. [Korjattu.]
S. 259 otsikossa i vai ei i:tä? kursivoitu i näyttää lihavammalta kuin muut merkit ja on lisäksi aivan erilaista fonttia (antiikvafonttia, kun muut merkit ovat groteskifonttia).