Suomen kielen normien muutoksia, luku 7 Sananmuodostus:

Yhdysverbit kuten ”koeajaa”

Kielenhuolto suhtautui aiemmin varsin torjuvasti verbien muodostamiseen yhdys­sanoina. E. A. Saarimaan Kielenopas pitää vältettävinä esi­mer­kik­si verbejä etsintäkuuluttaa, koeajaa, lämpöeristää, ristikuulustella ja tulliselvittää. Se pitää hyväksyttävinä joitakin vanhoja yhdys­verbejä kuten ristiinnaulita ja ylenkatsoa, mutta ei juuri muita. Se kuitenkin tulkitsee: ”Yhdistämällä muodostettuja eivät ole sellaiset verbit kuin apulannoittaa, salaojittaa, valo­kuvata, sillä ne on saatu johtamalla substantiiveista (apulanta, salaoja, valokuva).” Lisäksi se mainitsee, että varsinkin tekniikan alalla on tullut käyttöön sellaisia yhdys­verbe­jä kuin kuivatislata ja pintakäsitellä, ja toteaa: ”Vaikka tämä verbityyppi on kie­les­sä vieras tulokas, sitä ei kokonaan voida välttää, vaan sen on katsottava kuuluvan var­sin­kin tekniikan kie­leen.”

Nykyinen kielenhuollon asenne on sallivampi, mutta edelleen varauksellinen. Sitä on kuvattu Kielikellon 3/1994 artikkelissa Yhdysverbit, joka selostaa suomen kielen lauta­kunnan peri­aate­päätöstä. Siinä jaetaan yhdys­verbit hyväk­syt­tä­vyy­del­tään kolmeen tai oikeastaan neljään ryhmään:

  1. Hyväksyttävät: ”sellaiset erikoisalojen termit ja vakiintuneet yleiskielen sanat, joita on vaikea korvata lyhyesti muulla ilmauksella”, kuten aikaan­saada, ali­jäähtyä, ali­arvioida, alle­kirjoittaa, aurinko­kuivata, ensi­esittää, esi­käsitellä, esi­pestä, hiekka­puhaltaa, ilmi­antaa, irti­sanoa, julki­panna, juuri­hoitaa, kanta­esittää, koe­ajaa, kokoon­panna, korva­merkitä, kylmä­puristaa, kylmä­valssata, laimin­lyödä, loppu­sijoit­taa, loppuun­myydä, maksuun­panna, muistiin­kirjoittaa, muistiin­panna, myötä­elää, pakko­lunastaa, perus­korja­ta, pika­kirjoittaa, ristiin­naulita, sala­kuljettaa, sauva­kävellä, toimeen­panna, tyyppi­katsastaa, ulos­mitata, vastaan­ottaa, väli­varastoida, ylen­antaa, yli­arvioi­da, yli­valottaa, yllä­pitää. Myös finiittimuotoja kuten koeajoimme pidetään hyväksyttävinä.
  2. Osittain hyväksyttävät: ”verbit, joista vain esimerkiksi partisiippi on vakiintuneessa käytössä”, esimerkiksi asian­tunteva, bio­hajoa­va, epä­miellyttävä, erityis­korvat­ta­va, esitäytetty, itse­kiillottuva, itse­oppinut, kaupungin­valtuutettu, kuvio­painettu, mallisuojattu, sisään­lämpiävä, täysin­palvellut, ura­suuntau­tu­nut, valo-ohjattu. Sanakirjoihin otetaan tällainen muoto eikä infinitiiviä kuten esitäyttää, kuviopainaa. Kantaa lienee tulkittava niin, että hyväksyttäviä ovat vain partisiipit, eivät infinitiivit eivätkä finiittimuodot (kuten esitäytä, kuviopainamme).
  3. Ei-hyväksyttävät, jotka tulisi korvata muilla ilmauksilla, kuten poissulkea, puhtaaksi­kirjoittaa, sisään­kirjoittaa, syvä­jäädyttää. Niiden partisiipitkaan, kuten poissuljettu, eivät ole hyväk­syt­tä­viä.
  4. ”Tilapäisiä, usein leikillisesti käytettyjä yhdys­verbejä (esim. avioerota, ampuma­hiihtää, ulosheittää) ei ole otettu [PSK:aan] mukaan lainkaan.” Ne lienee tulkittava normin­vastaisiksi; erona edelliseen ryhmään on vain se, että ei pidetä aiheellisena mainita niitä sana­kirjoissa edes hylättävinä.

Esimerkkejä on edellä paljon enemmän kuin lauta­kunnan kannan­oton selostuksessa. Lisä­esimerkit on otettu Kieli­toimiston sana­kirjasta. Useat hyväksyttävistä yhdys­verbeistä ovat todellisuudessa sellaisia, että ne on helppo korvata ja usein korvataankin muilla ilmauksilla, esimerkiksi aikaan­saada ilmauksella saada aikaan.

Normien muutos on suhteellisen pieni siinä mielessä, että yhdys­verbejä hyväksytään yleis­kieleen tapauksittain. Toisaalta tapausten määrä lisääntyy: kannan­otossa hyväk­syt­tä­vi­nä yhdys­verbeinä mainitut esi­mer­kit ovat kaikki sellaisia, että ne eivät lainkaan esiinny NSK:ssa, vaikka siinä on substantiivit koeajo, kylmävalssaus ja tyyppi­katsastus.

Lautakunnan kannanotosta ei voida suoraan päätellä uusien yhdys­verbien hyväk­syt­tä­vyyt­tä. Oletettavasti 1. kohdan maininta erikois­alojen termeistä ei tarkoita vain vakiin­tu­nei­ta termejä, vaan myös uusia termejä voidaan muodostaa. Tiukka tulkinta olisi, että uudet termit kuuluvat vain erikoisalojen kieleen, mutta käytännössähän termejä tihkuu myös yleiskieleen. KSK:aan on otettu esimerkiksi verbi tyhjiöpakata.

Kielikellon 4/1996 artikkeli Monimuotoiset yhdyssanat osittain toistaa samoja peri­aatteita, mutta on sävyltään sallivampi. Siinä käsitellään myös -minen-johdoksia yhdys­verbien yhteydessä, vaikka ne ovat substantiiveja ja vaikka sellaiset substantiiveista muodostettuja yhdys­sanoja kuin ennakko­ilmoittautuminen ei liene missään pidetty ongelmallisina.

Kielikellon 2/1997 kirjoitus Mahdollistatteko vesijumppaamiseni? jatkaa samoilla lin­joil­la, mutta siinä on muun muassa esimerkki olympia­valmennettava, jota ei ole KSK:ssa.

Kielikellon 4/2012 kirjoitus Talvilomaillaan ja vesijuostaan – yhdysverbejä moneen läh­töön tuo uuden näkö­kulman: ”Yhdys­verbejä luodaan eri tavoin. Usein pohjana on yhdys­substantiivi. Tämä on suurin ja elävin ryhmä, ja monet näin muodostetut verbit ovat enim­mäk­seen vakiintuneet kieleen.” Esimerkiksi koeajaa ajatellaan tällöin johdetuksi sanasta koeajo. (Tätä voisi kutsua taka­perois­johdokseksi: muodostetaan verbi, jonka joh­dok­sek­si kielessä jo oleva sana voidaan tulkita.) Tämä on ehkä selvimmin se yhdys­sana­tyyppi, jota vanhoissa kannan­otoissa vastustettiin, mutta tässä se esitetään jokseenkin luonnollisena. – Kir­joi­tuk­ses­sa esitetään aurinko­kuivattu sanana, jonka rinnalla ei ole infinitiiviä eikä persoona­muotoista taivutusta, mutta KSK:ssa on jo verbi aurinkokuivata.

Osittain varsin sallivan kannan esittää Terho Itkosen ja Sari Maamiehen Uusi kieliopas hakemistossa sanan ”koe” selityksessä:

koe-alkuisia yhdysverbejä (koeajaa, -kuormittaa, -kuunnella) on varsinkin tekniikan kielessä. Tyyppi on yleis­kielessäkin hyväksyttävä, kunhan muistetaan rinnakkaiset ilmaisu­keinot (auto oli koeajossa, autolla ajettiin kokeeksi) ja varotaan tyypin turhaa laajentamista (ei esim. »koemaistaa» vaan maistaa kokeeksi).

Sana ”tyyppi” viitannee kuitenkin vain koe-alkuisiin verbeihin eikä yhdysverbeihin yleensä.