Vironkielisten nimien taivutus

Vironkielisiä nimiä on aiemmin taivutettu suomessa usein suomen sanojen tapaan. Tai­vu­tet­tiin esimerkiksi Rand : Rannan, koska kyseinen nimi on samaa alkuperää kuin suo­ma­lai­nen nimi Ranta ja taipuu virossa samaan tapaan kuin suomessa. Tällä linjalla on vielä muun muassa Kieli­kellon 4/1990 artikkeli Miten virolaisia sukunimiä taivutetaan suomen kielessä?

Nykyisten suositusten mukaan viron­kielisiä nimiä taivutetaan kuten täysin vieraita nimiä, esi­mer­kik­si Rand : Randin ja Laht : Lahtin, paitsi jos nimi on perus­muodossaan kir­joi­tet­tu­na täs­mäl­leen sama kuin suomen kielen sana, esimerkiksi Meri : Meren.

Asiassa on kuitenkin poikkeuksia ja horjuntaa. Sitä koskevasta suomen kielen lauta­kunnan kannan­otosta on esitetty erilaisia kuvauksia ja tulkintoja:

• Kielikellon 3/2004 artikkeli Sillamäestä Rannametsaan – virolaiset nimet suomen kielessä. Siinä esitetään ensin lautakunnan suositusten tiivistelmänä seitsen­kohtai­nen luetelma, jonka mukaan ”kokonaan suomen kielen sanojen mukaisia nimiä taivutetaan kuten suomen sanoja”, ja viimeinen kohta on ”7. Viroa osaavien on kuitenkin edelleen mahdollista taivuttaa viron nimiä sitaatti­peri­aatteesta poik­kea­val­la, suomen kielen mukaisella tavalla.” Sitten käsitellään muuta, nimittäin suoma­lai­sia nimiä viron kie­les­sä, ja lopuksi on kohta, jonka otsikkona on ”Virolaiset nimet suomessa” ja ala­otsik­ko­na ”Suomen kielen lautakunnan uudet suositukset”. Sisältö poikkeaa sivun alkuosasta seuraavasti:
  • Kokonaan suomen mukaisista nimistä sanotaan, että niitä voidaan taivuttaa suomen kielen mukaan. Ilmeisesti siis taivutus kokonaan vieraina niminä (esim. Meri : Merin) on myös mahdollista.
  • Esitetään seuraavat poikkeukset: ”Muutamat sukunimet ovat tulleet Suomessa tutuiksi jo aikana, jolloin yleensä suosittiin nykyistä enemmän virolaisnimien suomeen mukauttamista. Ne taipuvat edelleen suomalaisittain kuten [Aino] Kallas : Kallaksen, Tuglas : Tuglaksen (tosin nykyään rinnalla myös Tuglasin).” Tätä hämärtää suuresti se, että juuri ennen on esitetty taivutus Kallas : Kallasin : Kallasia : Kallasiin esimerkkinä siitä, että ”vokaali + s ‑loppuisiin ei sovelleta suomen ‑ks-vartaloista taivutusta”. (Lisäksi kallas on vanha suomen kielen yleisnimi, jonka vanha genetiivi on kaltaan (nykyisin myös kallaksen), joten ohje näyttäisi tässä ohittavan yleissäännön.) Tämä voidaan tulkita joko niin, että ohjeisiin on tullut räikeä sisäinen risti­riita, tai niin, että nimi Kallas taipuu yleensä Kallasin, mutta joidenkin henkilöiden kuten Aino Kallaksen osalta tästä poiketaan.
  • Edellä mainitun 7. kohdan mukainen poikkeus puuttuu.
  • Esimerkeissä on suomen kielen vokaalisoinnun vastaiset taivutukset Velliste : Vellistea ja Rakvere : Rakvereä (vaihtoehtoina vokaalisoinnun mukaisille muodoille Vellisteä ja Rakverea, jotka esitetään sulkeissa). Alkuosassa on kuitenkin 6. periaatteena se, että ”viron nimien taivutuspäätteen vokaali määräytyy suomalaisen vokaaliharmonian mukaan kuten muissakin vieras­nimissä”
• Kotuksen sivu Virolaiset nimet suomessa, alaotsikkona Suomen kielen lautakunnan suositus toukokuussa 2004 (arkistoversio; alkuperäinen sivu lienee kadonnut Kotuksen sivusto­uudistuksessa). Sivun lopussa on edellä mainittu Kielikellon artikkeli hiukan muutetussa muodossa.
• Kotuksen sivu Virolaiset nimet suomen kielessä, joka on paljon lyhyempi ja esittää vain ”tiivistelmän” lauta­kunnan suosituksesta.
• KOP:n sivu Nimien taivutus: vironkieliset nimet suomen kielessä. Se esittää lähinnä edellä mainitun seitsenkohtaisen tiivistelmän mukaiset ohjeet, kuitenkin mainiten poikkeukset Kallas ja Tuglas. Sivulla esitetään myös, että ”lautakunnan suosituksen kohtaa 7 voi soveltaa niin, että esimerkiksi sanoihin mägi ja saar loppuvia nimiä voi tai­vut­taa myös suomen kielen mukaisesti, koska ne on helppo yhdistää suomen sanoihin mäki ja saari”. Tämä asiallisesti muuttaa kohdan sisältöä, koska tällainen tai­vut­ta­mi­nen­han ei vaadi mitään viron kielen osaamista.
• KOP:n sivu Nimien taivutus: Rõivasin vai Rõivaksen?

Eroja on siis muun muassa siinä, onko suomenmukainen taivutus kuten Meri : Meren vain sallittu vaihtoehto (taivutukselle Meri : Merin) vai nimenomaan oikea taivutus. Eroja on myös tulkinnoissa siitä, voidaanko sellaista soveltaa myös sanoihin, jotka eivät täysin vastaa suomen sanoja, kuten Rõivas. Juuri tätä nimeä koskeva sivu pitää taivutusta Rõivas : Rõivaksen mahdollisena ja luontevana, mutta lauta­kunnan kannanotto sanoo korostetusti, että ”vokaali + s -loppuisiin ei sovelleta suomen -ks-vartaloista taivutusta”.

Mainitusta yleisestä kannasta poikkeaa myös Kotuksen sivu Sukunimen Ratas tai­vut­ta­mi­nen (2016), jossa ensin sanotaan, että taivutetaan vieras­kielisten nimien taivutus­ohjeiden mukaan Ratasin : Ratasia : Ratasille, mutta sitten jatketaan: ”Tätä s-loppuista nimeä on mah­dol­lis­ta taivuttaa myös Rataksen.” Tällainen ks:llinen taivutus, jonka lauta­kunnan kannan­otto siis painokkaasti torjuu, on muodostunut vallitsevaksi lehdis­tös­sä. Sivulla sanotaan lisäksi, että käytettäessä taivutusta Ratas : Rattaan (joka olisi yleis­ohjeen mukainen) ”nimen rakenne hämärtyisi enemmän kuin virolaisissa sukunimissä Ilves ja Meri, joita on suositettu taivuttamaan Ilveksen ja Meren”.

Kun Alar Karis oli valittu Viron presidentiksi, Suomen tiedotus­välineet taivuttivat suo­si­tus­ten mukaisesti Karis : Karisin. Kuitenkin Kotus reagoi 1.9.2021 tviitillä ja verkko­sivul­la Alar Karis Viron presidentiksi. Niissä esitetään ensin taivutus Karis : Karisin, mutta sitten myös toinen: ”Kun s-loppuinen nimi tulee tutummaksi, Karis voi mukautua ks-tai­vu­tuk­seen. Vaihto­ehtoinen taivutus­tapa onkin Karis : Kariksen : Karista : Karikselle.”

Kotuksen sivulla suomen kielen lautakunnan toiminnasta vuosina 2000–2009 kuvataan vuoden 2004 päätöstä seuraavasti: ”Käsiteltiin viron nimien taivuttamista ja päätettiin suosittaa taivuttamaan mahdollisimman pitkälle sitaatti­laina­periaatteita noudattaen.” Tästä siis on muissa kannan­otoissa kuitenkin poikettu.

Periaatteessa täysin erillinen kysymys on suomenkielisten sovinnaismuotojen käyttö. Lautakunnan kannanoton ”tiivistelmä” esittää seuraavan: ”Vanhat sovinnaisnimet eli suomeen vanhastaan mukautuneet nimet säilytetään (niitä ei ole paljon), esimerkiksi Tallinna, Tartto, Hiidenmaa, Saarenmaa.” Kuitenkin KOP:n sivu Viron paikannimet: suomeen mukautettu vai vironkielinen nimiasu? luettelee kolmisen­kymmen­tä muutakin sovinnais­nimeä. Tosin valtaosa niistä vastaa seuraavaa lautakunnan suosituksen kohtaa: ”Joihinkin nimiin on vakiinnutettu perusosaan suomalainen muoto: Emajoki, Peipsijärvi, Ülemistejärvi, Võrtsjärvi. Ilmansuunnat nimien määriteosassa käännetään kuten kaikissa muissakin ulkomaiden paikannimissä: Itä-Virumaa (Ida-Virumaa), Länsi-Virumaa (Lääne-Virumaa).”

Kielitoimiston sivustossa aiemmin (v. 2006–2007) ollut sivu Viron sovinnaisnimet vastaa luonteeltaan edellä mainittua ohjepankin sivua, mutta

• nykyisin suosituksena on Iso Munamäki, aiemmin Munamäki
• vakiintuneeksi sovinnaisnimeksi mainitaan nyt Kuumajärvi (viroksi Lämmi järv); aiemmin se oli listassa ”Harvinaiset ja vanhentuneet sovinnaisnimet”; samoin on käynyt nimille Kuurinkurkku ja sen synonyymi Irbensalmi (Kura kurk, Irbe väin), Naissaari (Naissaar), Pieni Munamäki (Väike munamägi) ja Tallinnanlahti (Tallinna laht).