NSK:n mukaan tuoksuttaa on ensisijaisesti verbin tuoksua kausatiivijohdos. Se siis merkitsee tuoksumisen aiheuttamista, käytännössä tuoksun levittämistä. Se näyttäisi siten merkitsevän olennaisesti samaa kuin tuoksua, mutta voi saada objektin; NSK:ssa on esimerkki koivut tuoksuttivat lehtiensä lemua.
NSK:ssa on myös vanhentuneeksi merkittyä käyttöä, jossa kyse höyryn tai tomun levittämisestä. Tämä voidaan ymmärtää kuvaannolliseksi: tuoksun sijasta ajatellaan hienojakeisen aineen levittämistä. Lisäksi NSK:ssa on toinen merkitys ’tehdä tuoksuvasti, hajustaa’ (esim. saippuaa).
PSK:ssa kuvaus on samansisältöinen, mutta paljon suppeampi: ”levittää tuoksua”, esimerkkinä vain Makeaa lemua tuoksuttava pensas. Saman kuvauksen esittää Timo Nurmen Suuri suomen kielen sanakirja (3. painos 2004); esimerkkinä siinä on Tuoksutti ilmanraikastetta WC:hen.
KSK:ssa tilanne on täysin muuttunut: ensimmäinen merkityksenkuvaus on ”haistellaa, haistaa, nuuhkia jtak”. toinen ”hajustaa” ja kolmas, harvinaiseksi merkitty ”levittää tuoksua”.
Tuoksutella on frekventatiivinen eli toistumista (tai jatkuvuutta) ilmaiseva johdos, jonka merkitys on muuttunut vastaavasti. (Sitä tosin ei ole PSK:ssa lainkaan.)