NSK esittää hylättävänä sellaisen tuntua-verbin käytön, jossa sillä on ihmiseen viittaava subjekti. Tämä sisältää sen, ettei pidä käyttää sellaisia muotoja kuin tunnun, vaan vain 3. persoonan muotoja tuntuu ja tuntuvat:
Henkilösubj:n ohella †. | - - väsyneeksi t:nun [= tunnen itseni] ja uni silmäkansiani painaa ᴋɪᴠɪ. Nyt t:nun aika pirteältä [→ tunnen olevani aika pirteä, tunnen itseni aika pirteäksi] ᴋᴀᴛᴀᴊᴀ
PSK:ssa ja KSK:ssa vastaava tuntua-verbin käyttö kuvataan ilman kannanottoa, ja lisäksi siinä on esimerkki tunnutaan-muodosta, jota lienee pidettävä samaan tyyppiin kuuluvana, koska se ilmaisee tekijän tai tekijät persoonalliseksi:
Et tunnu tietävän, että – –.
Tunnun olevan [tavallisemmin: minusta tuntuu, että olen] täällä liikaa.
Naapurissa tunnutaan juhlivan paremmin: Naapurissa tuntuu juhlittavan.
Kantaa siis otetaan vain tunnutaan-muotoon. Sitä käsitellään laajasti Kielikellon 4/2019 kirjoituksessa Tuntuuko passiivia käytettävän vai tunnutaanko käyttävän? Siinä päädytään kantaan, jonka mukaan muoto ei sopisi ”neutraaliin asiatyyliin”. Ehkä hiukan vahvemmin saman esittää KOP:n sivu Passiivi: näkyy tehtävän, ”näytään tehtävän”.
Sen sijaan muotoja tunnun, tunnut, tunnumme, tunnutte ilmeisesti pidetään nykyisin yleiskielen mukaisina, samoin sellaisia rakenteita kuin hän tuntuu. Niiden välttäminen aiheuttaisi ilmaisun pitenemistå, kuten NSK:n esimerkeistä näkyy.
Kielikellon artikkeli esittää asian yleisesti ”havaintoverbejä” koskevaksi ja mainitsee esimerkkeinä niistä myös verbit näkyä, näyttää, kuulua ja vaikuttaa (joista osa on havaintoverbejä vain joissakin merkityksissä, ei esimerkiksi yhteydessä kaikki vaikuttaa kaikkeen). ISK § 488 esittää osittain laajemman kuvauksen vaikutelmaverbeistä.