Suomen kielen normien muutoksia, luku 6 Taivutusmuotojen käyttö:

Tuntua-verbi henkilötekijäisenä (tunnun, tunnut, tunnutaan yms.)

NSK esittää hylättävänä sellaisen tuntua-verbin käytön, jossa sillä on ihmiseen viittaava subjekti. Tämä sisältää sen, ettei pidä käyttää sellaisia muotoja kuin tunnun, vaan vain 3. persoonan muotoja tuntuu ja tuntuvat:

Henkilösubj:n ohella †. | - - väsyneeksi t:nun [= tunnen itseni] ja uni silmä­kansiani painaa ᴋɪᴠɪ. Nyt t:nun aika pirteältä [→ tunnen olevani aika pirteä, tunnen itseni aika pirteäksi] ᴋᴀᴛᴀᴊᴀ

PSK:ssa ja KSK:ssa vastaava tuntua-verbin käyttö kuvataan ilman kannan­ottoa, ja lisäksi siinä on esimerkki tunnutaan-muodosta, jota lienee pidettävä samaan tyyppiin kuuluvana, koska se ilmaisee tekijän tai tekijät persoonalliseksi:

Et tunnu tietävän, että – –.
Tunnun olevan
[tavallisemmin: minusta tuntuu, että olen] täällä liikaa.
Naapurissa tunnutaan juhlivan
paremmin: Naapurissa tuntuu juhlittavan.

Kantaa siis otetaan vain tunnutaan-muotoon. Sitä käsitellään laajasti Kieli­kellon 4/2019 kirjoituksessa Tuntuuko passiivia käytettävän vai tunnutaanko käyttävän? Siinä päädytään kantaan, jonka mukaan muoto ei sopisi ”neutraaliin asiatyyliin”. Ehkä hiukan vahvemmin saman esittää KOP:n sivu Passiivi: näkyy tehtävän, ”näytään tehtävän”.

Sen sijaan muotoja tunnun, tunnut, tunnumme, tunnutte ilmeisesti pidetään nykyisin yleis­kielen mukaisina, samoin sellaisia rakenteita kuin hän tuntuu. Niiden välttäminen aiheuttaisi ilmaisun pitenemistå, kuten NSK:n esimerkeistä näkyy.

Kielikellon artikkeli esittää asian yleisesti ”havainto­verbejä” koskevaksi ja mainitsee esimerkkeinä niistä myös verbit näkyä, näyttää, kuulua ja vaikuttaa (joista osa on havainto­verbejä vain joissakin merkityksissä, ei esimerkiksi yhteydessä kaikki vaikuttaa kaikkeen). ISK § 488 esittää osittain laajemman kuvauksen vaikutelma­verbeistä.