Vanhojen sääntöjen mukaan erisnimen johdos aloitetaan pienellä alkukirjaimella, esimerkiksi kiinalainen (maannimestä Kiina). KKOO:n mukaan (s. 151) iso alkukirjainkin on mahdollinen sellaisissa tapauksissa kuin twitteritse ∼ Twitteritse, vaikka Twitter on erisnimi. Siinä on myös esimerkki bussi kulkee Tampereitse.
Kielikellon 1/2015 Kysyttyä-osaston kirjoituksessa Twitteritse ja Tampereitse mainitaan ensin esimerkit Tampereitse ja Kuopioitse ja esitetään, että ”tällaiset erisnimistä muodostetut prolatiivit ovat harvinaisia ja ehkä usein leikillisesti käytettyjä”, ja otetaan se kanta, että ”tällaiset nimet säilyttävät selvän erisnimen luonteensa -itse-muodoissakin, joten iso alkukirjain on ensisijainen kirjoitustapa”. Sitten kirjoitus käsittelee sellaisten nimien kuin Facebook, Twitter ja Wilma ”-itse-muotoja” ja sanoo, että ilmaisevat välinettä tai keinoa, mikä ”jossain määrin etäännyttää ilmausta erisnimestä”. Näin se päätyy siihen, että ”molempia kirjoitustapoja – esim. Twitteritse tai twitteritse – voidaan pitää hyväksyttävinä”.
Kielikellon 2/2015 Keskustelua-osaston kirjoituksessa Mennäänkö kuopioitse vai sittenkin Kuopioitse? Erkki Lyytikäinen viittaa ISK:n kantaan (§ 385 itse-adverbit eli prolatiivi) ja esittää:
Tähän asti on ollut voimassa sääntö tai ainakin käytäntö, että 1) erisnimet kirjoitetaan isolla alkukirjaimella kaikissa sijamuodoissa (Kuopiossa, Kuopiolle, Kuopioksi jne.) ja 2) erisnimikantaiset johdokset kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella (kuopiolainen, kuopiomainen, kuopious, kuopioistaa jne.). Tämän säännön mukaisesti kirjoitetaan myös prolatiivijohdos kuopioitse pienellä alkukirjaimella.
Kommentissaan tähän Sari Maamies esittää, että ”varsinkin paikannimestä muodostetut prolatiivit hahmottuvat hyvin sijamuotomaisiksi, ja siksi iso alkukirjain tuntuu niissä monen mielestä ensisijaiselta”. Hän esittää seuraavan rinnastuksen, joka merkitsee normin muutoksen ulottamista erisnimien -ittain-johdoksiin:
-(i)tse-johdoksia voi verrata -ittain-loppuisiin muotoihin, jotka ovat kiistatta johdoksia. Niitä muodostetaan joskus harvoin myös erisnimistä, esim. ”Valikoimat vaihtelevat Anttiloittain.” Tässäkin pienen alkukirjaimen käyttö tuntuisi oudolta.
Sanan prolatiivi käytön voidaan tulkita viittaavan ajatukseen, että kyseessä olisi sijamuoto. Vanhoissa, 1800-luvun kieliopeissa -tse-johdokset onkin esitetty sijamuotona, ja tällaista tulkintaa on myöhemminkin esiintynyt. Sijamuotomaisuutta perustelee mm. Jussi Ylikosken tutkimus ”Prolatiivi ja instrumentaali: suomen -(i)tse ja -teitse kieliopin ja leksikon rajamailla” (saatavissa Academia.edu-palvelusta). Kuitenkin 1900-luvulta alkaen on koulukieliopeissa esitetty vain sellaisia sijamuotojen kuvauksia, joissa prolatiivia ei ole mukana. Sitä ei ole myöskään ISK:ssa.
Kielenhuollon kannanotoissa ei ole puututtu siihen, että -itse-johdoksia ei ole aiemmin muodostettu erisnimistä. Niitä ei ole erikseen kiellettykään, vaikka on todettu, että kyseisiä johdoksia voidaan ”muodostaa vain eräistä määrätyyppisistä substantiiveista” (Kielikello 1/1992, artikkeli Kirjeitse annettu määräys. Suomen kielen prolatiiveista). Ilmeisesti on pidetty itsestään selvänä, että erisnimistä niitä ei voi muodostaa. Täten normin lienee katsottava muuttuneen, koska KKOO taas tuntuu pitävän itsestään selvänä, että niitä voi, vaikka se onkin harvinaista.