Suomen kielen normien muutoksia, luku 9 Sanojen merkitykset ja tyylilaji:

Seutukunta

NSK:n mukaan seutukunta on ”rajoiltaan tarkemmin määrittämätön, epämääräinen maan­tieteel­li­nen alue, paikkakunta, seutu”. PSK:sta sana puuttuu. KSK:ssa se on aivan uudessa, hallinnollisessa merkityksessä: ”kuntien muodostamia ja valtioneuvoston vahvistamia kokonaisuuksia, joiden tarkoituksena on oman alueensa taloudellinen ja hallinnollinen kehittäminen”.

Muutos tapahtui laissa alueiden kehittämisestä, jonka mukaan aluepoliitikassa tuli käyttää aluejakojen perustana ”seutukuntajakoa, joka perustuu lähinnä työssäkäyntiin ja kuntien väliseen yhteistyöhön” ja jonka vahvistaa sisä­asiain­ministeriö. Epämääräisyydestä siirryttiin siis varsin kauas.

Lakia on sittemmin muutettu. Nykyinen aluepolitiikkalaki, laki alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista (7/2014), ei mainitse seutu­kunta­jakoa ei tuki­alueiden perustana, joten sillä ei enää ole asemaa virallisena aluejakona. Seutukunta esiin­tyy enää kahdessa voimassa­olevassa laissa, niissäkin sillä tavoin, että on vaikea sanoa, tar­koi­te­taan­ko vanhaa väljää merkitystä vai uutta merkitystä, jolle ei enää olekaan määritelmää.

Vaikka seutukuntajako ei enää ole virallinen, sitä käytetään tilastoinnissa yhtenä alueluokituksena, jonka määrittelee Tilastokeskuksen ylläpitämä luokitusavain Näin on tultu oikeastaan jo kolmanteen merkitykseen.