Kalannimessä seipi on NSK:n mukaan astevaihtelu; esimerkiksi genetiivi on seivin. Tällainen taivutus esiintyy vielä muun muassa kirjan Suomen eläimet 12. painoksessa vuonna 1991.
PSK:n mukaan astevaihtelua ei ole, vaan esimerkiksi genetiivi on seipin. Tällaista taivutusta esiintyy nykyisin ehkä useammin kuin vanhaa.
Murteissa esiintyy molempia taivutustapoja ja myös e-vartaloista taivutusta seipi : seiven. Gananderin sanakirjassa (1787) on seipi : seipin.
KSK:n kanta oli ilmeisesti aluksi sama kuin PSK:n, mutta KSK:n vuoden 2020 version mukaan sanalle on kolme eri taivutusta niin, että genetiivi voi olla seiven, seipin tai seivin. Tällaista vaihtelua kielessä on ilmeisesti ollut vanhastaan. Suomen sanojen alkuperä ‑teoksen artikkeli mainitsee kuitenkin vain taivutusmuodot seiven ja seipin.