Suomen kielen normien muutoksia, luku 9 Sanojen merkitykset ja tyylilaji:

Rautu

Rautu-sana on alkujaan Peräpohjassa ja Länsipohjassa käytetty nieriän (Salvelinus al­pi­nus) nimitys. Suomen etymo­logisen sana-kirjan mukaan se on lainaa saamen kielestä, jossa se pe­rus­tuu kanta­skandinaavin punaista tarkoittavaan sanaan (nyky­ruotsin röd; ruotsissa nieriä on röding).

Lönnrotin Suomalais-Ruotsalainen Sanakirja kuitenkin esittää merkityksen aivan toisin: "Rautu, raudun, s. forell (tammukka, tonko); 2) = rauta­piikki (tuikkinen, tuulirautunen); 3) n. Rautus socken; Raudun pitäjäs.” Ensi­sijainen merkitys on siis puro­taimen eli tam­muk­ka eli tonko eli forelli, joka on taimenen (Salmo trutta) alalaji, eikä nieriää mainita lainkaan.

Lönnrotin esittämän merkityksen mukaisesti Tieto­sana­kirja (1909–1922) esittää Lohi-artikkelissa: ”Lohen sukuun (Salmo) luetaan – – sekä toisinaan erikoiseen alasukuun Trutta viedyt: taimen (S. [T.J eriox l. trutta), järvilohi (forelli) (S. [T.] lacustris), puro-lohi l. rautu (forelli) (S. (T.J fario)”, missä tarkoitetaan taimenen eri alalajeja tai muotoja.

Lönnrotin sana­kirjassa on myös nieriä, selityksenä ”röding, insjölax (salmo alpinus, s. lacustris pehuli)”, jossa esitetty tieteellinen nimi on nyttemmin muutettu, kun laji siirrettiin toiseen sukuun. Sanan pehuli Lönnrot selittää sanoilla ”varietet af insjölax i Ladoga, mindre än nieriä.” Tämä on outoa, koska nieriän suurissa järvissä elävät muodot ovat isompia kuin joissa elävät. Sana nieriä on tuntematonta alkuperää ja esiintyy murteissa vain Laatokan Karjalassa ja Kesälahdella Pohjois-Karjalassa. (Suomen sanojen alku­perä ‑teoksessa tosin sanotaan ”nieriäs (Lönnr 1880; ei murt.)”, mutta Lönnrotin sana­kirjassa on asu nieriä, joka on aiemminkin esiintynyt kirjoitetussa kielessä. Sana­kirjan lisä­vihkossa, jonka A. H. Kallio toimitti vuonna 1886 Lönnrotin kuoltua, on mukana nieriäs = nieriäinen, jolle Lönnrot esittää useita merkityksiä: ”röding, skinnlax, taimen , laxöring, forell”.

Lönnrotin sanakirjasta lienee saanut alkunsa sekaannus, koska hän kuvasi rautu-sanalle ehkä itse keksimänsä merkityksen. Lajin nimeksi vakiintui eläintieteessä ja muutenkin nieriä, mutta rautu jäi elämään omituista varjo­elämää: se mainitaan, mutta sitä tuskin juurikaan käytetään, toisaalta nieriän nimityksenä, toisaalta epämääräisesti jonkin lohi-kaloihin kuuluvan lajin nimenä.

Niinpä NSK:ssa nieriä on yksiselitteisesti ”Salmo salvelinus, eräs lohi­kala”, kun taas rautu-sanaa se selittää näin: ”puro­taimen; us. muistakin lohen­sukuisista kaloista, vars. nieriästä”.

PSK:n mukaan nieriä on ”eräs lohi­kala”, mutta siis yhden kala­lajin nimitys, kun taas rautu-sanaa käytetään sen mukaan ”eräistä lohi­kaloista, vars. nieriästä”. KSK:ssa kuvaukset ovat samat, paitsi että sanan lohi­kaloista tilalla on lohen­sukuisista. Tällaiset ilmaukset jättävät avoimeksi, mitä kalalajien ryhmää tarkoitetaan. Ei ainakaan lohien sukua Salmo, koska nieriää ei nykyisin lueta siihen, mutta tarkoitetaanko lohien alaheimoa Salmoninae (johon nieriät ja tyynen­merenlohet kuuluvat) vai lohien heimoa Salmonidae (johon kuuluvat myös mm. siiat)?

Kotuksen Suomi–ruotsi-suursanakirjan mukaan rautu on Salvelinus alpinus, ruotsiksi röding, joka ruotsin sana­kirjojen mukaan tarkoittaa nieriää. Myös Kotuksen sivu Rautu, jossa vastataan kysymykseen ”Liittyvätkö sanat rauta ja rautu jollakin tavoin toisiinsa?”, sanotaan yksiselitteisesti: ”Nieriää kutsutaan pohjoisessa rauduksi.” Sivulla Jussi­pussi täynnä iloa ja valoa on kuva­tekstissä ”Nieriä eli rautu.” Kotus siis näyttää olevan eri yhteyksissä eri linjalla kuin NSK, PSK ja KSK.


Tämän koosteen ensimmäinen versio on kirjoitettu 8.11.2015. Koostetta on muutettu viimeksi 29.4.2026.

Tämä sivu kuuluu n avoimeen tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä, osaan Ihmisten kielet.