Suomen kielen normien muutoksia, luku 9 Sanojen merkitykset ja tyylilaji:

Raaka-aine ja lähtöaine

NSK:n mukaan sanan raaka-aine merkitys on ”muokkaamaton t. vain vähän muokattu, jalostuskelpoinen luonnontuote”. Aivan eri sanana on lähtöaine, jonka selitys on ”vars. kem. aines, jota käytetään jonkin tietyn aineen valmistukseen”. Täten raaka-aine on jotain maasta kaivettua, pellolta korjattua taikka metsästä poimittua tai hakattua, tai muuta sellaista. Tosin tätä on ilmeisesti jo aiemmin venytetty, kuten ilmaus ”vain vähän muokattu” osoittaa. OIe­tet­ta­vas­ti esimerkiksi rautaa on pidetty raaka-aineena, vaikka raudan valmistus malmista vaatii paljonkin työtä ja tekniikkaa.

PSK:ssa ja KSK:ssa merkitystä on venytetty lisää: ”jalostuskelpoinen luonnontuote t. puolivalmiste, lähtöaine”. Puolivalmiste on jo enemmän kuin vain vähän muokattu, ja lähtöaine taas on kirjan mukaan ”jonkin tuotteen valmistukseen käytettävä aine, raaka-aine”. Vanhassa merkityksessä ”lähtöaine” on suhteellinen käsite: aine, jota käytetään jossakin prosessissa toisten aineiden valmistamiseen. Esimerkiksi muoviteollisuudessa lähtöaine voi olla esimerkiksi polyesterihartsi, joka on kaikkea muuta kuin luonnontuote. Lähtöaineena voi olla myös kierrätysmuovi.

Sanojen raaka-aine ja lähtöaine esittäminen enemmän tai vähemmän synonyymeina hämärtää siis asioita. Tässä olisi ollut tilaisuus ohjata sanoja pysymään merkityksissään,