NSK:n mukaan sana puolipäivä voidaan taivutetuissa muodoissa (siis muissa sijoissa kuin nominatiivissa) kirjoittaa myös kahdeksi sanaksi, ja se viittaa puoli-sanan kuvaukseen, jossa on mm. esimerkit ennen puolta päivää, jälkeen puolen päivän, puolelta päivin, puolilta päivin, puolesta päivin, puolilta päiviltä. Näissä on, kuten NSK mainitsee, usein inkongruentti yhdistelmä eli määrite on eri sijassa kuin pääsana.
Vaihtelu tulee kyseeseen vain silloin, kun tarkoitetaan päivän puoliväliä eli keskipäivää. Ilmauksessa puoli päivää on kyse muusta, päivän puolikkaasta, ja se tietysti kirjoitetaan erikseen kaikissa muodoissaan (puolen päivän jne.).
PSK:ssa ja KSK:ssa ei ole tällaista mainintaa sanan puolipäivä kohdalta. Tämän voisi tulkita normin muuttumiseksi niin, että vain yhteen kirjoittaminen on mahdollista. Ei kuitenkaan näytä olevan mitään nimenomaista Kotuksen kannanottoa asiasta; ohjeet yhteen ja erikseen kirjoittamisesta eivät mainitse kysymystä. Kotuksen julkaisuissa tällaiset ilmaukset on ilmeisesti aina kirjoitettu yhdyssanoiksi, paitsi vanhan kirjallisuuden sitaateissa, joskin asian tutkiminen olisi hankalaa. Tätä voi pitää implisiittisenä kannanottona, sillä muutoin esimerkiksi erikseen kirjoitettu puolilta päivin on suunnilleen yhtä yleinen kuin yhdyssana puoliltapäivin, ja yksikköalkuinen puolelta päivin on jopa yleisempi kuin yhdyssana puoleltapäivin.
KSK:n kuvaus sanasta puoli sisältää kuitenkin kohdassa 2 seuraavat esimerkit:
Ennen puolta päivää (myös →←) aamupäivällä.
Heti puolen päivän [myös →←] jälkeen.
Puolelta t. puolilta päivin keskipäivän tienoilla.
Oli noussut jo puolesta yöstä.
Heti puolen kuun [= kuukauden puolenvälin] jälkeen.
On vaikea sanoa, miten tämä pitäisi tulkita, etenkin kun yhteen kirjoittamisen mahdollisuus ilmoitetaan (merkinnällä →←) kahdessa ensimmäisessä esimerkissä, mutta ei muissa.
Selvän normin puuttuminen on pakottanut eri toimijoita kannanottoihin. Esimerkiksi STT:n tyylikirjan kohta Yhteen vai erikseen? ottaa selvän kannan: ”Näissä yhdyssanoissa näkee häilyntää, mutta STT käyttää seuraavia kirjoitusasuja: puolipäivä, puolenpäivän, puoliltapäivin (ei puoli päivä, ei puolen päivän, ei puolilta päivin)”
Toisaalta Terho Itkosen ja Sari Maamiehen Uusi kieliopas (4. painos, 2011) esittää hakemistossaan yhteen ja erikseen kirjoittamisen molemmat mahdollisiksi: ”puolipäivä keskipäivä, päivän puoliväli: tuli puolenpäivän (myös puolen päivän, puolipäivän) aikoihin”. Samalla kannalla on Osmo Ikolan Nykysuomen käsikirja (3. painos 1992),
Sama kysymys koskee sanaa puoliyö, siis esimerkiksi sitä, voiko kirjoittaa puolelta öin (t. puolilta öin) vai onko kirjoitettava puoleltaöin (t. puoliltaöin),
Sanasta puolikuu NSK ei esitä vastaavaa mainintaa, mutta sanan puoli kuvauksessa on esimerkki heti puolen kuun jälkeen. Muutoin tällainen ilmaus voidaan rinnastaa edellä käsiteltyihin silloin, kun se tarkoittaa kuukauden puoliväliä.
Yhteen kirjoittamiseen on ehkä päädytty siksi, että on tuntunut oudolta, että yhdyssana taivutettaessa hajoaa sanaliitoksi. Toisaalta yhteen kirjoittaminenkin on outoa sikäli, että suomen kielessä ei muutoin esiinny tapauksia, joissa yhdyssanan alkuosa taipuu, mutta eri sijamuotoon kuin jälkiosa. Sen sijaan sanaliitossa vastaava ilmiö on tavallinen, esim. hyvillä mielin; sitä kuvailee Ison suomen kieliopin kohta Kongruoimattomat lausekkeet ja ilmaustyypit.