Virkkeen aloittaminen numeroilmauksella

Aiemmin on yleisesti opetettu, virkettä ei pitäisi aloittaa numerolla. Ohjeen sävy ja ehdot­to­muus ovat vaihdelleet. Esimerkiksi E. A. Saarimaan Kielenopas esittää asian näin:

On tapana välttää virkkeen aloittamista numeroilla: 1827 kohtasi maatamme suuri onnettomuus (par. V. 1827 — —). 3. päivänä kesä­kuuta oltiin perunan­panossa (par. Kesäkuun 3. päivänä — —).

KOP:n sivu Luvut ja numerot: tyyliseikkoja esittää lyhyenä ohjeena: ”Virkkeen voi tar­vit­taes­sa aloittaa numeroilmauksella.” Pitempi ohje sanoo saman epämääräisemmin, mutta selventää asiaa esimerkeillä ja toisaalta esittää yhden rajoituksen (tai varoituksen):

Virkkeen voi aloittaa numerolla, jos se on asioiden esittämisjärjestyksen kannalta luontevaa:

1 500 metrin alkukilpailua jouduttiin siirtämään.
2010-luvulle tultaessa uudet teknologia-alat alkavat yhdentyä.

Jos numerolla alkavan virkkeen edellä on toinen numero, kokonaisuus ei hahmotu selkeästi:

Vastauksia saapui yli 100. 50 niistä oli puutteellisia.
Selvemmin: Vastauksia saapui yli 100. Niistä puutteellisia oli 50.

Kielikellon 2/2006 ohje Numeroilmausten ryhmittely kohta ”Virkkeen aloittaminen numeroilmauksella” esittää olennaisesti saman, mutta rajoitus on hiukan laajempi: ”Numerolla alkava virke ei kuitenkaan ole selkeä, jos sen edellä on luettelon numero tai numeroon päättyvä virke”. Samansisältöinen rajoitus tai varoitus oli aiemmissa ohjeissa Virkkeen aloittaminen numeroilmauksella (Kieli­kello 3/1998) ja Virkkeen aloittaminen numeroilmauksella (Kielikello 3/1993). Viimeksi mai­ni­tus­sa ohjeessa yleinen periaate esitettiin näin: ”Asiatekstissä virke voidaan aloittaa numerolla, jos teksti vaatii”.