Sellaisia rakenteita kuin mies ja vaimonsa on aiemmin pidetty virheellisinä; niihin on vaadittu 3. persoonan pronomini: mies ja hänen vaimonsa. Tosin jo Kielikellon 2 (1978) artikkelissa Pekka ja vaimonsa tulevat todettiin, että pronominin pois jättäminen on tavallista eikä yleensä aiheuta väärinkäsityksiä. Se kuitenkin esittää: ”Nykyisen yleiskielen säännöt kuitenkin vaativat pronominin mukanaoloa, vaikka se selvyyden kannalta ei olisikaan välttämätön.”
Suomen kielen lautakunta päätti vuonna 1999 seuraavasti (selostettuna Kielikellon 4/1999 artikkelissa Suomen kielen lautakunnan suositus):
Lautakunta oli sitä mieltä, että normaaliin asiatyyliin kuuluu persoonapronomini (mies ja hänen vaimonsa), mutta joissain tekstilajeissa – esimerkiksi tavoiteltaessa kevyttä, rentoa, viihdyttävää sävyä – mies ja vaimonsa -rakenteella tuntuu olevan oma tehtävänsä, eikä sitä sen vuoksi voi täysin tuomita.
KKOO viittaa (s. 285) edellä mainittuun suositukseen, mutta esittää sitä ennen näkemyksen, jonka voi tulkita vielä sallivammaksi:
Jonkin verran rinnasteisissa ilmauksissa näkee käytettävän myös pronominittomia ilmauksia, kuten presidentti ja puolisonsa. Tällaiset ilmaukset ovat tavallisimpia lehtien kuvateksteissä, jollaisiin ne sopivatkin. Ilmaus on yhteydessään yksiselitteinen, vaikka onkin rakenteellisesti vajaa.
Täsmälleen sama ohje on KOP:n sivulla Omistusliitteet: persoonapronomini ja omistusliite (laulaja ja hänen puolisonsa). Ilmaus ”rakenteellisesti vajaa” on erikoinen, koska kysehän on kielen normista, eikä rakenne ole sen vajaampi kuin ilmauksessa minä ja koirani. Vanhan normin taustalla on ehkä ollut sellainen ajatus, että 3. persoonan suffiksi, toisin kuin 1. tai 2. persoonan, ei koskaan saisi esiintyä ilman edellä olevaa genetiivimääritettä, ellei suffiksi viittaa lauseen suffiksiin. Vanhalle normille ei liene kuitenkaan missään esitetty varsinaista perustelua.