KOP:n sivu Rektioita: maistuu hyvältä ja hyvälle antaa ohjeen, jonka mukaan voidaan sanoa yhtä hyvin näyttää hyvälle kuin näyttää hyvältä:
Vaikutelmaverbien tuntua, haista, tuoksua, maistua, näyttää ja vaikuttaa yhteydessä tuntemus tai aistimus ilmaistaan joko -lle-päätteisen (allatiivisijaisen) tai -lta/-ltä-päätteisen (ablatiivisijaisen) ilmauksen avulla. Merkityseroa muotojen välillä ei käytännössä juuri ole. Molemmat ovat yleiskielen mukaisia.
Ohjetta vastaa se, että PSK:ssa ja KSK:ssa on sanan maistua kohdalla esimerkeissä Ruoka maistuu hyvältä, hyvälle.
Epäselväksi jää, saattaako ilmauksilla kuitenkin olla jonkinlainen merkitysero tai ainakin sävyero. KKOO sisältää (s. 113) saman tekstin kuin yllä on esitetty, kuitenkin niin, että ennen viimeistä virkettä on seuraava huomautus sulkeissa: ”Murre-eroja on jonkin verran: -lle-päätteinen haista jollekin on Suomen murteiden sanakirjan mukaan enemmän itä- kuin länsimurteinen.”
ISK viittaa (§ 1225) merkitys- tai sävyeron mahdollisuuteen: ”sijan omallakin merkityksellä on vaikutusta suhteen laatuun: – – maistumisen tuntemus on ilmaistavissa lähtökohtana tai kohteena (maistua omenalta ~ omenalle)”.
Kieli-ikkunassa Kielipulmia ratkottavaksi – vai ratkottaviksi? (29.3.2009) vaihtoehdot esitetään tasavertaisina jopa silloin, kun allatiivi aiheuttaa kaksitulkintaisuuden:
Ns. vaikutelmaverbien (esim. maistua, kuulostaa, näyttää ja vaikuttaa) yhteydessä predikatiiviadverbiaalin sijamuotoina ovat translatiivin ja essiivin asemesta ablatiivi ja allatiivi: jäätelö maistuu hyvältä/hyvälle.
Ablatiivin (hyvältä) tai allatiivin (hyvälle) paremmuutta ei suotta kannata jäädä puntaroimaan; ne ovat nykykäsityksen mukaan keskenään yhtä hyviä vaihtoehtoja. Näin siis silloinkin, kun allatiivi tarjoaa mahdollisuuden kahteen eri tulkintaan. Esimerkiksi lauseessa soija maistuu possulle jää tulkinnan varaan, onko soija possun makuista vai pitääkö possu siitä.
Edellisen lainauksen sanat ”nykykäsityksen mukaan” viittaavat siihen, että normi on muuttunut. Ohje poikkeaakin muun muassa siitä, mitä Terho Itkosen ja Sari Maamiehen Uusi kieliopas esittää (3. painoksessa v. 2007 hakemistossa sanan näyttää kohdalla):
näyttää: mm. n. vanhalta, kuluneelta (itäsuomal. puhekielessä, ei yleiskielessä »vanhalle», »kuluneelle»)
Teoksessa on mutkikkaampi kuvaus tuntua-sanasta: sen mukaan tuntoaistimuksesta voi käyttää kumpaakin sijamuotoa, ja tuntua liukkaalle esiintyy ”varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä”, kun taas muunlaisesta aistimuksesta tai vaikutelmasta puhuttaessa yleiskielessä käy vain ablatiivi, esimerkiksi jalat tuntuvat raskailta (ei raskaille).
Toisaalta nykyiset ohjeet merkitsevät tavallaan palaamista NSK:n linjaan: siinä on sanan maistua kuvauksessa ”M. jltk, jllek [ed. tav:mpi]” (hakasuljehuomautus itse teoksessa). NSK:n mukaan siis maistua hyvältä ja maistua hyvälle ovat molemmat mahdollisia, ja edellinen on tavallisempi. Vastaavasti kuvataan esimerkiksi verbi tuntua. Sen sijaan verbistä näyttää NSK sanoo, että on parempi näyttää joltakin kuin jollekin.