Suomen kielen normien muutoksia, luku 6 Taivutusmuotojen käyttö:

Näyttää hyvälle ∼ hyvältä

KOP:n sivu Rektioita: maistuu hyvältä ja hyvälle antaa ohjeen, jonka mukaan voidaan sanoa yhtä hyvin näyttää hyvälle kuin näyttää hyvältä:

Vaikutelmaverbien tuntua, haista, tuoksua, maistua, näyttää ja vaikuttaa yhteydessä tuntemus tai aistimus ilmaistaan joko -lle-päätteisen (allatiivisijaisen) tai -lta/-ltä-päätteisen (ablatiivisijaisen) ilmauksen avulla. Merkityseroa muotojen välillä ei käytännössä juuri ole. Molemmat ovat yleis­kielen mukaisia.

Ohje poikkeaa aiemmista, joissa on usein pidetty -lle-päätettä joidenkin verbien yhteydessä yleis­kieleen kuulumattomana. Ohjeet olivat jo aiemmin muuttuneet, mutta eri verbejä käsiteltiin eri tavoin. Esimerkiksi sanasta maistua on PSK:ssa ja KSK:ssa esimerkeissä Ruoka maistuu hyvältä, hyvälle, vaikka NSK:ssa on vain hyvältä-vaihto­ehto. Toisaalta sanasta näyttää on NSK:ssa, PSK:ssa ja KSK:ssa vain ablatiivi­sijaisia esimerkkejä, kuten näyttää iloiselta, mutta KOP:n ohjeen mukaan siis näyttää iloiselle on myös mahdollinen.

Toisaalta ohje merkitsee palaamista vanhimpaan käytäntöön. Esimerkiksi Vanhan kirja­suomen sana­kirjan kuvaus maistua-sanasta sisältää sekä -lle- että -lta-päätteisiä esi­merk­ke­jä. Lönnrotin sana­kirjassa on esimerkkinä maistua jollenki l. joltaki, jonka muodot vas­taa­vat nykyisen yleiskielen asuja jollekin ja joltakin. Jossain vaiheessa myöhemmin on ruvet­tu pitämään vain -lta-päätettä kirja­kieleen sopivana.

Epäselväksi jää, saattaako ilmauksilla kuitenkin olla jonkin­lainen merkitys­ero tai ainakin sävy­ero. KKOO sisältää (s. 113) saman tekstin kuin yllä on esitetty, kuitenkin niin, että ennen viimeistä virkettä on seuraava huomautus sulkeissa: ”Murre-eroja on jonkin verran: -lle-päätteinen haista jollekin on Suomen murteiden sanakirjan mukaan enemmän itä- kuin länsimurteinen.”

ISK viittaa (§ 1225) merkitys- tai sävyeron mahdollisuuteen: ”sijan omallakin mer­ki­tyk­sel­lä on vaikutusta suhteen laatuun: – – maistumisen tuntemus on ilmaistavissa lähtö­kohta­na tai kohteena (maistua omenalta ~ omenalle)”.

Kieli-ikkunassa Kielipulmia ratkottavaksi – vai ratkottaviksi? (29.3.2009) vaihtoehdot esitetään tasavertaisina jopa silloin, kun allatiivi aiheuttaa kaksitulkintaisuuden:

Ns. vaikutelmaverbien (esim. maistua, kuulostaa, näyttää ja vaikuttaa) yhteydessä predikatiiviadverbiaalin sijamuotoina ovat translatiivin ja essiivin asemesta ablatiivi ja allatiivi: jäätelö maistuu hyvältä/hyvälle.

Ablatiivin (hyvältä) tai allatiivin (hyvälle) paremmuutta ei suotta kannata jäädä puntaroimaan; ne ovat nykykäsityksen mukaan keskenään yhtä hyviä vaihtoehtoja. Näin siis silloinkin, kun allatiivi tarjoaa mahdollisuuden kahteen eri tulkintaan. Esimerkiksi lauseessa soija maistuu possulle jää tulkinnan varaan, onko soija possun makuista vai pitääkö possu siitä.

Edellisen lainauksen sanat ”nykykäsityksen mukaan” viittaavat siihen, että normi on muuttunut. Ohje poikkeaakin muun muassa siitä, mitä Terho Itkosen ja Sari Maamiehen Uusi kieliopas esittää (3. painoksessa v. 2007 hakemistossa sanan näyttää kohdalla):

näyttää: mm. n. vanhalta, kuluneelta (itä­suomal. puhe­kielessä, ei yleiskielessä »vanhalle», »kuluneelle»)

Teoksessa on mutkikkaampi kuvaus tuntua-sanasta: sen mukaan tuntoaistimuksesta voi käyttää kumpaakin sijamuotoa, ja tuntua liukkaalle esiintyy ”varsinkin itäsuomal. kie­len­käy­tös­sä”, kun taas muunlaisesta aistimuksesta tai vaikutelmasta puhuttaessa yleiskielessä käy vain ablatiivi, esimerkiksi jalat tuntuvat raskailta (ei raskaille).

Toisaalta nykyiset ohjeet merkitsevät tavallaan palaamista NSK:n linjaan: siinä on sanan maistua kuvauksessa ”M. jltk, jllek [ed. tav:mpi]” (hakasuljehuomautus itse teoksessa). NSK:n mukaan siis maistua hyvältä ja maistua hyvälle ovat molemmat mahdollisia, ja edellinen on tavallisempi. Vastaavasti kuvataan esimerkiksi verbi tuntua. Sen sijaan verbistä näyttää NSK sanoo, että on parempi näyttää joltakin kuin jollekin.