NSK:ssa nominien taivutustyypissä 9, jonka mallisana on nalle, ainoa monikon genetiivin pääte on -in, siis esimerkiksi nallein. Sekin on sulkeissa; tämän merkitys on selitetty seuraavasti: ”Normaalityyliin kuulumattomat tai harvinaiset taivutusmuodot on pantu sulkeisiin.”
PSK:ssa vastaavan taivutustyypin (numero 8) monikon genetiiviksi on ilmoitettu nallejen ja sen jälkeen sulkeissa nallein. Sulkeiden merkitystä tässä yhteydessä ei ole kuvattu.
KSK:ssa taivutustieto on esitetty samoin kuin PSK:ssa, mutta siinä sulkeiden merkitys on selitetty: ”Taivutusmuodon ympärillä olevat sulkeet osoittavat kyseisen muodon muita harvinaisemmaksi.”
Erikoisasemassa on sana nukke. NSK:ssa sen kuvataan kuuluvan samaan taivutustyyppiin kuin nalle, mutta lisätään: ”mon. gen. us. nukkien (nukki-sanan paradigmasta)”. PSK ja KSK esittävät ilman kommentteja monikon genetiiveinä seuraavat: nukkejen, nukkein, nukkien.
Käytännössä sellaiset muodot kuin nallein ja nukkein lienevät hyvin harvinaisia ja koettaisiin oudoiksi tai runollisiksi. Tosin Kielikellon 1/1982 artikkelissa Nukkejen ja nallejen asialla kerrotaan, että vuonna 1979 tehdyn tutkimuksen mukaan nallein oli vielä käytössä (13,7 %) ja jossain määrin (6,5 %) myös nukkein. Artikkeli kuvaa myös suomen kielen lautakunnan vuonna 1982 tekemää päätöstä seuraavasti:
Lautakunta päätti esittää, että sanojen nalle, nukke, pelle ja polle monikon genetiivi on tyyppiä nallein, kuten Nykysuomen sanakirjassa mainitaan. Tämän tyypin rinnalla voidaan kuitenkin käyttää genetiivimuotoja nallejen, nukkejen, pellejen ja pollejen. Sanan nukke monikon genetiiviksi hyväksyttiin edelleen myös muoto nukkien.
Lautakunnan mukaan siis ensisijainen muoto olisi edelleen nallein, mutta PSK:ssa ja KSK:ssa se on esitetty selvästi toissijaisena. Sanan nukke monikon genetiiville KSK esittää kolme eri muotoa ilman kannanottoa, mutta lautakunnan päätöksessä esitetään ensin, että muoto on nukkein, sitten sallitaan myös nukkejen ja lopuksi nukkien.
Erikoista on, että Kielikellon artikkelin mukaan ”nukkien-muodon suosio lienee suurelta osalta kouluopetuksen tulosta”. Ilmeisesti kouluissa opetettiin tätä muotoa, osittain jopa ainoana oikeana.
Helsingin kaupunginkirjaston ylläpitämän (nyttemmin kadonneen) Kysy.fi-sivuston vastaus kysymykseen nukke-sanan monikon genetiivistä väitti: ”Suomen kielen lautakunta suositti aikoinaan ’nukkien’-muotoa, ja sitä opetettiin kielenkäyttäjille koulussa ja oikeakielisyysoppaissa.” Sellaisesta aiemmasta suosituksesta en ole löytänyt dokumenttia. Uuden kielioppaan 3. painoksen (2007) mukaan monikon genetiivi on nukkien tai nukkejen, ja kun nukkejen on ilmeisesti hyväksytty vasta vuonna 1982, saattaa olla, että joissakin vanhoissa oppaissa tai ohjeissa on esitetty nukkien ainoana muotona, vastoin KSK:n kantaa, jossa on myös säännöllinen muoto nukkein.