Taivutusmuoto montaa hyväksyttiin vasta vuonna 1995. Aiemmin sitä pidettiin virheellisenä kaksoispartitiivina, koska se on partitiivimuoto sanasta monta, joka on sanan moni partitiivimuoto.
Kielikellossa 4 (v. 1971) oli seuraava kuvaus ja ohje:
Monta on moni-sanan partitiivimuoto, mutta sitä käytetään myös kokonaissubjektina nominatiivin ja kokonaisobjektina akkusatiivin sijasta: Saksassa on t. olen nähnyt monta suurkaupunkia (vrt. neljä suurkaupunkia). Osasubjekti ja ‑objekti eivät eroa muodoltaan: Suomessa ei ole t. en ole nähnyt monta suurkaupunkia (vrt. neljää suurkaupunkia). Tämän eron esiin saamiseksi on useissa murteissa omaksuttu käyttöön uusi partitiivi montaa. Sitä ei ole hyväksytty yleiskieleen. Tarvittaessa voi objektina käyttää usea-sanan partitiivia: Olen lukenut tänään useaa kirjaa.
Vuonna 1995 suomen kielen lautakunta muutti normia. Muutoksen sisältö, tausta ja hyväksyttävät montaa-muodon käyttötilanteet on kuvattu Kielikellon 2/1995 artikkelissa Montaa-partitiivi. Artikkeli tiivistää säännöt näin: ”montaa-muoto hyväksytään yleensä silloin, kun partitiivisuuden osoittaminen on ymmärrettävyyden kannalta tarpeen”. Ohjeet kuitenkin rajoittavat montaa-muodon käyttöä varsin ahtaasti ja toisaalta epämääräisesti: se on sallittu, jos 1) sen korvaaminen sanalla monta muuttaisi lauseen merkitystä tai 2) se ”selventää niitä merkitystehtäviä, joita partitiivilla lauseessa halutaan osoittaa”.
Ensin mainittu tapaus on melko harvinainen. Ohjeen esimerkki Pöydässä oli montaa juustoa – Pöydässä oli monta juustoa on osuva, koska tässä merkitysero on selvä: edellinen lause puhuu juustolajeista, jälkimmäinen juustokappaleista (jotka voisivat olla samaa lajia).
Toinen tapaus on hämärämpi, ja sen osalta ohje esittää muodot montaa ja monta vaihtoehtoisina. Esimerkit ovat:
Monta (tai: montaa) uutta sopimusta ei enää tehdä En ole käynyt siellä montakaan (tai: montaakaan) kertaa; Tuskin meille monta (tai: montaa) vierasta tulee; Liitto rankaisi monta (tai: montaa) urheilijaa.
Kaikki esimerkit ovat sellaisia, että kieliopin säännöt vaativat partitiiviin sen ilmauksen, johon lukumäärää ilmaiseva montaa kuuluu. Kahdessa ensimmäisessä tämä johtuu lauseen kieltomuotoisuudesta (vrt. esim. Uusia sopimuksia ei tehdä, En ole käynyt siellä kahta kertaa), kolmannessa tuskin-sanan aiheuttamasta asiallisesta kielteisyydestä (vrt. esim. Tuskin kolmeakaan vierasta tulee), ja neljännessä taas syynä on verbin rankaista rektio (objekti on partitiivissa, esim. Urheilijoita rangaistiin). Missään näistä ei ole kyse selventämisestä, vaan siitä, että monien kielitaju vaatii montaa-muotoa. Kun sanotaan esimerkiksi Tehtiin kaksi sopimusta, mutta Ei tehty kahta sopimusta, halutaan samanlainen muodon muuttuminen, kun sanan kaksi tilalla on lukusananomainen monta.
Muutoksen taustaa on kuvattu kieli-ikkunassa Asiasta ollaan montaa mieltä (3.4.1996). Se mainitsee, että ”suomen kielen lautakunta päätti hyväksyä kaksoispartitiivin montaa yleiskieleen”, kertomatta mitään rajoituksista. Todellisuudessa uusi ohje onkin ilmeisesti ymmärretty niin, että tätä muotoa saa käyttää vapaasti.
Muutos on hiukan selvemmin selostettu KOP:n kohdassa Pronominit: moni, monta, montaa (ja KKOO:n vastaavassa kohdassa s. 278–279): on tunnustettu se, että monta (paitsi edelleen moni-sanan muoto) ”myös kivettynyt perusmuoto, jolla on oma partitiivimuoto montaa”. Siinä kuvataan, että joissakin yhteyksissä ”monta- ja montaa-ilmaukset voivat olla myös kutakuinkin samanmerkityksiset”. Tämän voisi ymmärtää niin. että ne ovat jokseenkin vapaassa vaihtelussa. Tässä tarkoitetaan kuitenkin vain sitä, että esimerkiksi ruokia oli monta lajia ja ruokia oli montaa lajia ovat rakenteeltaan erilaisia (joskin merkitykseltään samantapaisia), aivan kuten ruokia oli kolme lajia ja ruokia oli kolmea lajia. Kohdassa varoitetaan myös käyttämästä montaa-sanaa ”sellaisissa ilmauksissa, joihin se ei kuulu”, vaikka ei olekaan täsmennetty, mihin se kuuluu ja mihin ei.
Luonnollisin tulkinta olisi, että kun monta on (epätarkkaa) lukumäärää ilmaiseva sana, jota käytetään lukusanan tavoin (esim. monta miestä kuten viisi miestä), se kuuluu partitiivimuotoon montaa silloin, kun lauseen rakenne muutenkin vaatii lukumääräsanan partitiiviin.
Esimerkiksi rakastaa-verbin rektio on sellainen, että objekti on aina partitiivissa: sanotaan hän rakastaa naista ja hän rakastaa kahta naista, joten vastaavasti hän rakastaa montaa naista. Muodoltaan kielteisessä lauseessa objekti on partitiivissa, esim. Hän ei nähnyt siellä naista, joten sanotaan myös Hän ei nähnyt siellä montaa naista.
Tämän tulkinnan vastainen on kuitenkin KOP:ssa ja KKOO:ssa sallittu vaihtelu kielteisissä lauseissa: ”En ehtinyt lukea montaa ∼ monta sivua, ennen kuin nukahdin.”