Verkkosivu Charles vai Kaarle?, joka kuvaa suomen kielen lautakunnan vuonna 2002 antamaa suositusta, selostaa sen taustaa ja sisältöä seuraavasti:
Vanha tapa on ollut, että eurooppalaisten hallitsijoiden nimet on suomalaistettu. Vuonna 1991 lautakunta päätti suosittaa, että vain pohjoismaiden monarkkien nimet suomalaistetaan, mutta etäisempien hallitsijoiden nimet pidetään lähtökielisinä, paitsi jos hallitsijalla on historiasta tuttuja kaimoja, joiden nimet on vanhastaan suomalaistettu. Tehtyyn päätökseen sisältyy varaus, että jokainen tapaus on erikseen harkittava.
– – Kielilautakunta katsoi [vuonna 2002], ettei ole syytä pitää Pohjoismaita erikoisasemassa, ja päätti suosittaa käytettäväksi tulevien eurooppalaisten hallitsijoiden nimiä sellaisinaan historiallisten nimimuotojen sijasta. Suositus ei koske historiallisten nimien muuttamista takautuvasti.
Toisaalta jo Kielikellon 1/1979 lyhyt kirjoitus Vieraat henkilönnimet esitti: ”Nykyisistäkin pohjoismaisista hallitsijoista käytetään kotoistettua asua, esim. kuningas Olavi, Kaarle XVl Kustaa, mutta muista, etäisimmistä kuninkaallisista ei suomalaisia sovinnaisnimiä enää muodosteta, vaan käytetään alkukielistä asua, esim. Espanjan Juan Carlos.”
Kielikellon 3/1991 artikkelissa Mikä nimeksi Englannin kuninkaalle? kuitenkin esitetään erikseen harkitseminen vain Jaakko Anhavan ehdotuksena, kun taas kielilautakunnan kannanotto oli yksinkertainen:
Jos kysymyksessä on perinnäinen suomalainen nimi ja varsinkin jos maassa on ennestään sarja suomalaistettuja nimiä, suomalaistaminen on edelleen paikallaan. Jos kysymyksessä on suomessa ennen käyttämätön nimi, on luontevaa säilyttää nimi lähtökielisessä asussaan, esimerkiksi Juan Carlos.
Vuoden 1991 päätöksen mukaisesti ”Englannin prinssi” (oikeasti: Walesin prinssi) Charles olisi Yhdistyneen kuningaskunnan valtaistuimelle noustuaan ollut Kaarle III. Vuoden 2002 päätöksen mukaisesti hänestä tuli Charles III, mutta historian Kaarle I:stä ja Kaarle II:sta käytetään edelleen suomalaistettuja nimiä.
Vuoden 2002 päätöksen mukaisesti käytetään Espanjan nykyisestä kuninkaasta nimeä Felipe VI, vaikka hänen aiemmista kaimoistaan käytetään nimiä Filip I, Filip II jne.
Päätös ei mainitse paavien nimiä. Niissä on vanhastaan kirjavuutta: osa on täysin suomalaistettu, esimerkiksi Johannes Paavali, osa latinan mukaisia, esimerkiksi Innocentius. Vuoden 2013 paavinvaali aiheutti lehdistölle ongelmia, mutta enimmäkseen päädyttiin käyttämään latinankielistä asua Franciscus. Osa tiedotusvälineistä on kuitenkin käyttänyt asua Fransiskus ainakin ajoittain. Ville Elorannan ja Jaakko Leinon kirjassa ”Salaiset kansiot – suomen kielen vaietut vaiheet” (2017) käytetään ilmausta, jonka mukaan nimi ”päätyi aamun sanomalehteen korrektissa muodossa Franciscus – siitäkin huolimatta, että paavilla on historiassa kuuluisa nimikaima Franciscus Assisilainen”. Tässä on ehkä kirjoitusvirhe, koska asu Fransiskus Assisilainen on jokseenkin vakiintunut; se mainitaan mm. Kielikellon 3/2003 artikkelissa Pyhät nimet. Kirjan kuvaus asiasta voitaneen tulkita niin, että uusia paavien nimiä ei suomalaisteta, mutta nähtäväksi jää, koskeeko se myös nimiä, jotka jo ovat olleet käytössä. Kirjoittajista Eloranta oli suomen kielen lautakunnan jäsen ja Leino sen puheenjohtaja. Eloranta mainitsee nimen kirjoituksessaan Kiirettä ja suuria tunteita – Kielenhuoltoa Helsingin Sanomissa Kielikellossa 2/2013. Sen mukaan Franciscus on ”suomenkielisen tekstiympäristön kannalta oikea asu”.