Suomen kielen normien muutoksia, luku 13 Erisnimet:

Monarkkien nimet: Charles vai Kaarle?

Verkkosivu Charles vai Kaarle?, joka kuvaa suomen kielen lautakunnan vuonna 2002 antamaa suositusta, selostaa sen taustaa ja sisältöä seuraavasti:

Vanha tapa on ollut, että eurooppalaisten hallitsijoiden nimet on suomalaistettu. Vuonna 1991 lautakunta päätti suosittaa, että vain pohjoismaiden monarkkien nimet suomalaistetaan, mutta etäi­sem­pien hallitsijoiden nimet pidetään lähtö­kieli­si­nä, paitsi jos hallitsijalla on historiasta tuttuja kaimoja, joiden nimet on vanhastaan suomalaistettu. Tehtyyn päätökseen sisältyy varaus, että jokainen tapaus on erik­seen harkittava.

– – Kielilautakunta katsoi [vuonna 2002], ettei ole syytä pitää Pohjoismaita erikois­asemass­a, ja päätti suosittaa käytettäväksi tulevien eurooppalaisten hal­lit­si­joi­den nimiä sellaisinaan his­to­rial­lis­ten nimi­muotojen sijasta. Suositus ei koske historiallisten nimien muut­ta­mis­ta takautuvasti.

Toisaalta jo Kielikellon 1/1979 lyhyt kirjoitus Vieraat henkilönnimet esitti: ”Nykyisistäkin pohjoismaisista hallitsijoista käytetään kotois­tet­tua asua, esim. kuningas Olavi, Kaarle XVl Kustaa, mutta muista, etäisimmistä kuninkaallisista ei suomalaisia sovinnaisnimiä enää muodosteta, vaan käytetään alkukielistä asua, esim. Espanjan Juan Carlos.”

Kielikellon 3/1991 artikkelissa Mikä nimeksi Englannin kuninkaalle? kuitenkin esi­te­tään erikseen harkitseminen vain Jaakko Anhavan ehdotuksena, kun taas kieli­lauta­kunnan kannanotto oli yksinkertainen:

Jos kysymyksessä on perinnäinen suomalainen nimi ja varsinkin jos maassa on ennes­tään sarja suo­ma­lais­tet­tu­ja nimiä, suomalaistaminen on edelleen paikallaan. Jos kysy­myk­ses­sä on suomessa ennen käyttämätön nimi, on luontevaa säilyttää nimi lähtö­kielisessä asussaan, esimerkiksi Juan Carlos.

Vuoden 1991 päätöksen mukaisesti ”Englannin prinssi” (oikeasti: Walesin prinssi) Charles olisi Yhdistyneen kuningaskunnan valta­istuimelle noustuaan ollut Kaarle III. Vuoden 2002 päätöksen mukaisesti hänestä tuli Charles III, mutta historian Kaarle I:stä ja Kaarle II:sta käytetään edelleen suomalaistettuja nimiä.

Vuoden 2002 päätöksen mukaisesti käy­te­tään Espanjan nykyisestä kuninkaasta nimeä Felipe VI, vaikka hänen aiemmista kai­mois­taan käytetään nimiä Filip I, Filip II jne.

Päätös ei mainitse paavien nimiä. Niissä on vanhastaan kirjavuutta: osa on täysin suo­ma­lais­tet­tu, esimerkiksi Johannes Paavali, osa latinan mukaisia, esimerkiksi Innocentius. Vuoden 2013 paavinvaali aiheutti lehdistölle ongelmia, mutta enimmäkseen päädyttiin käyttämään latinankielistä asua Franciscus. Osa tiedotus­välineistä on kuitenkin käyttänyt asua Fransiskus ainakin ajoittain. Ville Elorannan ja Jaakko Leinon kirjassa ”Salaiset kansiot – suomen kielen vaietut vaiheet” (2017) käytetään ilmausta, jonka mukaan nimi ”päätyi aamun sanoma­lehteen korrektissa muodossa Franciscus – siitäkin huolimatta, että paavilla on historiassa kuuluisa nimikaima Franciscus Assisilainen”. Tässä on ehkä kirjoitusvirhe, koska asu Fransiskus Assisilainen on jokseenkin vakiintunut; se mainitaan mm. Kielikellon 3/2003 artikkelissa Pyhät nimet. Kirjan kuvaus asiasta voitaneen tulkita niin, että uusia paavien nimiä ei suomalaisteta, mutta nähtäväksi jää, koskeeko se myös nimiä, jotka jo ovat olleet käytössä. Kirjoittajista Eloranta oli suomen kielen lautakunnan jäsen ja Leino sen puheenjohtaja. Eloranta mainitsee nimen kirjoituksessaan Kiirettä ja suuria tunteita – Kielenhuoltoa Helsingin Sanomissa Kielikellossa 2/2013. Sen mukaan Franciscus on ”suomenkielisen tekstiympäristön kannalta oikea asu”.