Suomen kielen normien muutoksia, luku 9 Sanojen merkitykset ja tyylilaji:

Mätky ja mätkäysvero

NSK:n mukaan sanaa mätkäysvero käytetään ”verosta, joka jälkeenpäin määrätään ilmoit­ta­mat­ta jätetystä tulosta ja omaisuudesta”. Vaikka sanaan ei liity tyyli­laji­mainintaa, se lienee ollut sävyltään arkinen. Asiatyylissä on käytetty ja käytetään sanoja arviovero ja arvio­verotus (tai harkinta­verotus).

Sana mätkäysvero lienee ollut harvinainen, mutta lyhyempi ilmaus mätky on varsin tavallinen. PSK:ssa on molemmat sanat, arki­kielisiksi merkittyinä, mutta vanhan mer­ki­tyk­sen ohella siinä sanotaan: ”myös lisäverosta”, jolla tarkoitetaan sitä, mitä nykyisin kut­su­taan virallisesti jäännösveroksi.

Kyse on eri merkityksistä. Vanhassa merkityksessä kyse on verottajan tekemästä arvioinnista, jonka perusteella ”mätkäistään” lisää veroa maksettavaksi, kun taas uudessa merkityksessä ei ole kyse veron määrän lisäämisestä, vaan siitä, että ennakonpidätykset eivät ole kattaneet koko veron määrää ja loppu on maksettava erikseen.

Käytännössä vanha merkitys lienee korvautunut uudella jo kauan sitten. Esimerkiksi eräässä eduskunta­puheen­vuorossa edustaja sanoi v. 1990: ”Mitä tulee verotuksen myöhästymiseen, minä pidän sitä positiivisena. Minulle on nimittäin tulossa mätkäysvero; olen tyytyväinen, että verotus myöhästyy.” Tässä on selvästi kyseessä jäännösvero, joka voidaan hyvin tietää ennalta.

KSK:ssa ei sanaa mätkäysvero ole enää lainkaan, ja sana mätky selitetään niin, että sillä on vain uusi merkitys: ”ark., us. mon. jäännösvero, veromätky. Sai tonnin mätkyt.