Kielikellon 1/2016 artikkelissa Laskiaispulla hillolla – maistuuko? kuvataan ohimennen vanhaa kantaa komitatiiviin (-ne-sijaan) selostamalla Osmo Ikolan Nykysuomen käsikirjassa esittämää näkemystä:
Ikola jatkoi, etteivät myöskään sijamuodot komitatiivi (matkalaukku kaksine lukkoineen) tai instruktiivi (matkalaukku kaksin lukoin) sovi tarkoittamaan ’varustettuna olemista’. Komitatiivi-ilmaushan on rinnastava: ’myynnissä matkalaukku ja kaksi sen lukkoa’ (vrt. Paikalle tuli johtaja puolisoineen ’johtaja ja hänen puolisonsa’).
Ikola selostaa kirjassaan (3. painoksessa s. 35) komitatiivia seuraavasti:
– – komitatiivia käytettäessä on todella aina kysymys omistussuhteesta tai jonkinlaisesta asianomaiselle kuulumisesta. – – Komitatiivia voidaan käyttää, jos substantiivit merkitykseltään vastaavat kaavaa A ja hänen B:nsä tai A ja sen B.
Komitatiivi siis kuvataan seuraamisen sijana: jonkun tai jonkin A:n mukana (seurassa) on joku tai jokin B, joka on jossain mielessä A:n, ja A voisi tulla, esiintyä tai muuten toimia ilman B:täkin Lisäksi mm. E. A. Saarimaan Kielenopas korostaa, että komitatiivi on adverbiaalin sija, ei attribuutin.
Vielä Kielikellon 2/1999 artikkelissa Johtaja ja rouva ja muita tittelipulmia sanotaan, että ”komitatiivimuoto omistusliitteineen ilmaisee jollekulle kuulumista;”. Tämä on jokseenkin epämääräinen kannanotto, mutta kielenhuolto ei ilmeisesti juurikaan ole ottanut kantaa komitatiivin merkitykseen viime vuosikymmeninä. Toisaalta ISK esittää, kohdassa § 1264 Mies pitkine partoineen, lähden perheineni, komitatiiville kolme eri merkitystä (”kokonaisuuden osa”, ”sosiaalinen” ja ”hallintasuhde”), joista vain keskimmäinen vastaa vanhoja normeja ja sekin vain osittain. Esimerkiksi ilmaus mies pitkine partoineen sisältää käytännössä komitatiivimuotoisen attribuutin ja on muutenkin vanhojen sääntöjen vastainen; vaikka mies voisi ajaa tai ajattaa partansa pois, parta ei ole asia, jonka mies voi ottaa mukaansa tai jättää pois. Yleisesti jos komitatiivi tarkoittaa kokonaisuuden osaa, se ei voi tarkoittaa jotain, joka voi olla kokonaisuuden seurassa.
Kun kielenhuolto ei ole aikoihin ottanut kantaa komitatiiviin, jota toisaalta laajasti käytetään vanhojen normien vastaisesti ja tätä on kuvattu ISK:ssa, voitaneen todeta, että uusi käyttö on ainakin osittain hyväksytty. Suorahko osoitus tästä on, että Kotuksen tuottamassa aineistossa on mm. seuraavat komitatiivit:
Komitatiivi on kyllä herättänyt keskustelua ja erimielisyyttä kielentutkimuksessa, kielen kuvaamisessa ja kielenhuollossa. Tätä kuvataan laajasti Osmo Ikolan kirjoituksessa Havaintoja komitatiivin käytöstä suomen murteissa ja yleiskielessä. Toiselta kannalta asiaa lähestyy Maija Sirola-Belliardin väitöksenalkajaisesitelmä Suomen komitatiivi, joka toisaalta kuvaa komitatiivin käsitettä hyvin väljästi, toisaalta rajaavasti: sen mukaan komitatiivin perusmerkitys on ”kahden (tyypillisesti inhimillisen) olennon epäsymmetrinen yhdessäolo, siten että yksi osapuolista on toiminnassa tai tapahtumassa pääasiallinen ja toinen osallistuu tilanteeseen toissijaisena, vain pääasiallisen osapuolen välityksellä”. (Väitöskirja on Suomen komitatiivi: -ine ja kanssa.)