Suomen kielen normien muutoksia, luku 7 Sananmuodostus:

Kattaus ja kattamus

NSK esittää sanan kattaus hylättävänä ja esittää tilalle sanoja kate ja kattaminen. Ajatus lienee, että kattaus on vääränlainen kattaa-verbin johdos, jota on käytetty kuvaamaan kattamisen tulosta tai sellaista, mikä kattaa, taikka kattamista toimintana. Johdos onkin poikkeava, sillä kattaa-tyyppisestä verbistä (kaksi­tavuinen a‑loppuinen vartalo) ei yleensä muodosteta teon­nimeä ‑us-johtimella (ISK § 222). Erikoista kyllä Lönnrotin sana­kirja esittää kattaus-sanan kattaa-verbin substantiivi­johdoksena.

Kielikellossa 7 (1974) kerrotaan kieli­lauta­kunnan kannan­otosta vuodelta 1973: ”Ravintoloissa, varsinkin matkustaja­laivoissa, käytetyn kattaus-termin tilalla suositellaan sanaa kattamus. Sama suositus esitettiin Kieli­kellon 2/1983 artikkelissa Ruoka-alan sana­ongelmia. Sana kattamus otettiin Uudis­sanasto 80:een, selityksenä ”kaikki astiat, ruoat ym., mitä pöytään on katettu”.

Kielikellon 1/1988 artikkelissa Pois pannasta mainitaan, että kattaus on hyväksytty. PSK:ssa onkin kattaus pää­haku­sanana, rinnakkais­muotona kattamus; sanan kuvausta on täydennetty toisella merkityksellä: ”ruokailu­vuoro” (esim. laivassa). KSK on samalla linjalla.

Kattamus‑sanaa on käytetty varsin vähän. Suomen Kuva­lehdessä se on esiintynyt kolmesti (vuosina 1964, 1978 ja 1986). Sen sijaan kattaus on esiintynyt siinä varsin usein, ensi kerran vuonna 1969. (Vuonna 1943 se esiintyy mainoksessa ilmauksessa katon kattaukset, siis selvästi kattamista tarkoittamassa.)


Tämän koosteen ensimmäinen versio on kirjoitettu 8.11.2015. Koostetta on muutettu viimeksi 7.3.2026.

Tämä sivu kuuluu n avoimeen tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä, osaan Ihmisten kielet.