Sana käskyttää on PSK:n mukaan sotilaskielen ilmaus, jonka merkitys on ’antaa johonkin tarvittavat käskyt’, esimerkkinä ”Hyökkäyssuunnitelman käskyttäminen joukoille”. Sananjohdon kannalta käskyttää voidaan ymmärtää käskyillä varustamiseksi, ja siitähän tällaisessa käytössä on kyse: annetaan ne käskyt, joiden ajatellaan olevan tarpeellisia tietyn tehtävän suorittamiseksi.
Käytännössä sanan käyttö on levinnyt niin, että se on sanan käskeä mahtipontisempi vastine, jolla ehkä korostetaan sitä, että käskijällä on valta käskeä. Etenkin poliisin toiminnasta puhuttaessa sana käskyttää on tainnut kokonaan syrjäyttää sanan käskeä. Muutos on hyväksytty KSK:ssa, sillä siinä on seuraava lisäys:
Laajemmin Käskyttää alaisiaan. Käskyttää koira hyppäämään esteen yli.
Sanojen käskyttää ja käskeä ero jää hämäräksi, mutta ainakin esimerkeistä jälkimmäinen torjuu sellaisen tulkinnan, että käskyttää tarkoittaisi lakiin perustuvaa tai virallista käskemistä.
Uutta, muuttunutta käyttöä edustaa jo Kielikellon 4/1998 artikkelissa Kuka muuttaa virkakieltä ja miten? käytetty ilmaus ”uusi virkaviestimisen tapa voittaa entisen käskyttämisen”. Kuitenkin vielä Kielikellon 1/2015 artikkelissa Käskeä ja käskyttää sanotaan, että käskyttää on KSK:n mukaan sotilaskielen sana, joten ilmeisesti muutos on tehty sen jälkeen. Siinä esitetyt esimerkit laajentuneesta käytöstä ovat samat kuin nyt KSK:ssa. Artikkeli myös kuvailee käskyttämisen sisältöä tavalla, joka ei oikein vastaa vanhaa merkitystä eikä myöskään laajentunutta käyttöä:
Sotilasalalla ja esimerkiksi poliisissa käskyttäminen on vakiintunut toimintamalli, jossa käytetään yleensä harjoiteltuja, ennalta sovittuja ja lyhyitä käskyjä.
Vielä Lasse Koskelan kirjoitus Käsky ja käskytys Kotus-blogissa v. 2012 suhtautuu ironisen kriittisesti käskyttää-verbin merkityksen muuttumiseen.