Suomen kielen normien muutoksia, luku 6 Taivutusmuotojen käyttö:

Ilolla ∼ iloisesti – tavan adessiivi

Vanhoissa ohjeissa on pidetty yleensä virheellisenä adessiivin eli -lla-sijan käyttämistä tekemisen tavan ilmaisemiseen. Tiukimmassa linjassa sellainen on hyväksytty vain, jos substantiivilla on adjektiivimäärite, esimerkiksi vähällä vaivalla. Kielikellon 4/2003 artikkeli Rakkaudella – tavan adessiivista kuvaa vanhaa kantaa seuraavasti:

Kartettaviksi esitetään useissa ohjeissa seuraavat ilmaukset: aikomuksella, antau­muk­sel­la, asiantuntemuksella, (sillä) erotuksella, hellyydellä, ilolla, jännityksellä, kaipauksella, karvaudella, kiitoksella, kunnioituksella, lämmöllä, (hyvällä, huonolla) menestyksellä, mielenkiinnolla, (sillä) seurauksella, surulla, tarkoituksella, toden­näköi­syy­del­lä, tyydytyksellä, uteliaisuudella, varauksella, varmuudella.

Usein on esitetty erilaisia lieventäviä kantoja. Artikkeli mainitsee kielitoimiston silloisen johtajan Matti Sadeniemen kirjoittaneen vuonna 1963:

Eräissä tapauksissa käännöslainana saatu adessiivi-ilmaus on niin vakiintunut, että se on jo arvostelulta turvassa: jonkun avulla, johdolla, luvalla, suostumuksella, sillä ehdolla, tehdä jotakin hyvällä omallatunnolla.

Artikkeli kuvaa suomen kielen lautakunnan vuonna 2003 tekemän päätöksen, jossa yleisesti hyväksytään tavan adessiivi:

Tapaa voidaan ilmaista myös adessiivilla:
hyvällä syyllä, vähällä vaivalla, ilolla.

Tähän ei liity ehtoja, ainoastaan maininta, että ”tavan ilmaisemiseen on olemassa monia muitakin ilmaisukeinoja”. Tosin KKOO esittää (s. 141) asian ikään kuin ehtoja kuitenkin olisi: ”Selviä käyttörajoja ei voi kuitenkaan esittää. Kyseessä on siis häilyvä­rajainen normi – –.”

KOP:n sivu Tavan ilmauksia: tervehdin teitä ilolla, iloisena vai iloisesti? esittää ilman varauksia, että tavan adessiivi on yleis­kielen mukainen. Tosin se lisää:

Ilmaustyypille on kuitenkin vaihtoehtoja, jotka sopivat joihinkin tekstiyhteyksiin sitä huomaamattomammin:
tulla varmuudella → tulla varmasti

Tätä ei voine pitää normi­kannan­ottona, joka jotenkin rajaisi tavan adessiivin hyväk­syt­tä­vyyt­tä. Sama koskee sivun lopulla olevaa mainintaa, jonka mukaan suomen kielen lauta­kunta ”korosti, että muutkin tapaa tarkoittavat vaihto­ehdot kannattaa pitää mielessä”. Kuitenkin sivu loppuu virkkeeseen ”Selviä käyttörajoja ei voi kuitenkaan esittää.”