Sana huomioida luotiin alun perin merkitykseen ’tehdä huomioita’. Siinä merkityksessä sitä ei juuri ole käytetty, vaan merkityksessä ’ottaa huomioon’ tai merkityksessä ’huomata, panna merkille’. Sellaista käyttöä pidettiin pitkään vältettävänä kielenhuollon kannanotoissa. Vielä Kielikellon 3/1991 kirjoituksessa Huomioimisesta jälleen linja on selvä: ”työnjako on edelleen voimassa: huomioida merkitsee ’tehdä huomioita, havaintoja, tarkkailla, havainnoida’ ja ottaa huomioon tarkoittaa ’ottaa varteen, lukuun’”.
Suomen kielen lautakunta päätti vuonna 1995 hyväksyä vallitsevan käytännön. Kielikellon 2/1995 artikkeli Huomioida, ennakoida ja vaieta kielilautakunnan puntarissa esittää ratkaisun seuraavasti:
Lautakunta päättikin väljentää suositusta siten, että huomioimisella sopii tarkoittaa myös ’huomioon ottamista’. Jos haluaa ilmaista itseään yksiselitteisesti ja tarkasti (mikä yleensä johtaa hyvään tyyliin), on usein parempi puhua huomioon ottamisesta.
Vaikka kannanotto viittaa ilmauksen ottaa huomioon selvemmyyteen, KSK kuitenkin kuvaa verbille huomioida merkitykset ᾿ottaa huomioon; huomata᾿ ja ᾿tehdä huomioita, havaintoja, tarkkailla, havainnoida᾿ ilman mainintoja tyylistä tai suositeltavuudesta.
Esimerkiksi eräässä Kielikellon 3/2015 artikkelissa esiintyy seuraava virke: ”Kielenhuollossa ei rakennetta ole tästä näkökulmasta huomioitu kovinkaan varhain.” Tässä tapauksessa ei ole lainkaan selvää, tarkoitetaanko, että rakennetta ei ole otettu huomioon vai että siitä ei ole tehty huomioita.
Kielenhuollon suhtautumista huomioida-sanaan (ennen edellä mainittua muutosta) selostaa Virittäjän 4/1989 artikkeli Kirjakieli – puutarha vai kansallispuisto?