NSK kuvaa sanan heite substantiiviksi, jolla on neljä merkitystä:
heit|e⁷⁸ ⃰* s. 1. harv. pois heitettävä t. heitetty kappale. | Koirat kärkkyivät h:teitä. 2. adverbisena ulkopaikallissijoissa: heit|teellä t. ‑teillä, ‑teeltä jne. ’hylättynä, oman onnensa nojassa’. | Tyttö oli täysin h:teellä. Jättää, asettaa lapsensa h:teelle, h:teille. Tavara on joutunut h:teille. H:teelle jäänyt viljelysmaa. Korjata h:teeltä, h:teiltä. 3. (vars. tiessä oleva) hyppyrimäinen kuoppa, heitänne. | Tukkitien pahimmat h:teet täytettin lumella ja oksilla. 4. kansanr. - - oman hengen h:teheksi [= tuhoksi, menoksi], / itsemme ikimenoksi KAL.
PSK:ssa ja KSK:ssa kuvaus on täysin muuttunut:
sot. käsin heitettävä savupanos, kasapanos tms.
Lisäksi niissä on hakusana heitteillä, jonka kuvaus kertoo, että käytössä ovat myös paikallissijamuodot heitteiltä ja heitteille. Tämä vastaa NSK:n kuvauksen kohtaa 2, mutta nyt nämä sanat siis tulkitaan toisiinsa yhteydessä oleviksi, mutta vailla yhteyttä sanaan heite.
Tämän koosteen ensimmäinen versio on kirjoitettu 8.11.2015. Koostetta on muutettu viimeksi 29.4.2026.
Tämä sivu kuuluu Jukka ”Yucca” Korpelan avoimeen tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä, osaan Ihmisten kielet.