Suomen kielen normien muutoksia, luku 9 Sanojen merkitykset ja tyylilaji:

Edesottamus

NSK mainitsee sanasta edesottamus, että sitä käytetään ”.us. leik. t. halv. sävyssä”, PSK aloittaa koko kuvauksen maininnoilla ” vanh., leik., halv.”, mutta KSK ei esitä mitään tyyli- tms. mainintoja, vaan kuvaa vain: ”teko, hanke, yritys, ryhtymys”. PSK:n mukaan edesottamus ei siis kuulu asiatyyliseen yleiskieleen, mutta KSK ei esitä mitään tällaiseen viittaavaakaan.

Kielikellon 3/1994 artikkelissa Sävyt ja vivahteet – Sanojen tyylilajin osoittaminen sanakirjassa on laajahkosti esitetty selityksiä sille, miksi PSK:ssa ja yleensä sanakirjoissa esitetään epämääräisiä kuvauksia sanojen tyyli­lajeista. Erityisesti se esittää:

Olennaista onkin tietää vain se, että sanaan edesottamus liittyy aina jotakin erityistä sävyä, joka on tulkittavissa yhteyden mukaan. Koskaan se ei ole aivan neutraali, jo­kai­seen yhteyteen sopiva synonyymi selitteen sanoille ’teko, hanke, yritys, ryh­ty­mys’.

Käytännössä edesottamus yleensä ymmärrettäneen sävyltään kielteiseksi, ehkä vain lei­kil­li­sen moittivaksi, mutta silti kielteiseksi. PSK:n ja KSK:n esimerkki ”Hallituksen viime­aikai­set edesottamukset” edustaa varmaankin tyypillistä käyttöä ja on sävyltään selvästi arvosteleva. Toisaalta nykyisin edes­ottamus voi olla myös neutraali tai myönteínen.

Vanhassa kirjasuomessa edesottamus (ja sitä yleisempi edes­ottaminen) esiintyy tarkoittamassa joko aikomusta tai tekoa yleisesti, ilman kielteistä sävyä. Sen sijaan Suomen murteiden sanakirjan esimerkit siitä voidaan tulkita kielteiseksi. Sana lienee muodostettu kirja­kieleen esikuvana ruotsin företagande ja tarkoittamaan aikomusta tai yrittämistä, mutta alkoi tarkoittaa myös tekoa.