Lukusanakantaiset -sti-johdokset

Suomen kielen tavallisimpia adverbinjohtimia on sti, jolla voidaan muodostaa tapaa ilmaiseva adverbi useimmista adjektiiveista, esimerkiksi kauniisti ’kauniilla tavalla’. Se voi liittyä myös joihinkin subs­tan­tii­vei­hin. Tässä tarkastellaan sen liittymistä lukumäärää ilmaiseviin subs­tan­tii­vei­hin, joita voidaan kutsua luku­sanoiksi sanan laajassa mielessä, kuten kaksi, tusina ja usea. Niiden sti-johdokset kuten kahdesti, tusinasti ja useasti ilmaisevat aina toisto­kertojen määrää eli sitä, kuinka monta kertaa (kuinka monesti) jotain tapahtuu tai tehdään.

Ison suomen kieliopin kuvaus

Iso suomen kielioppi (ISK) on laaja, painettuna noin 2000-sivuinen kuvaileva kieli­oppi. Sen selostus luku­sana­kantaisista sti-johdoksista on kuitenkin melko suppea.

ISK:n pykälä sti-adverbien rakenne ja merkitys kertoo: ”Johdin ‑sti^x liittyy yleisimmin adjektiiveihin. Lisäksi se voi liittyä affektiseen substantiiviin (voima­sanaan) tai luku­sanaan. Kantana on (heikko) vokaali­vartalo.” Kuitenkin ISK kuvaa johtimen myös joihinkin sellaisiin sanoihin liittyvänä, jotka se luokittelee pronomineiksi, kuten usea.

ISK:n seuraava pykälä, Substantiivikantaiset sti-sanat: leikisti, rutosti, hitosti käsittelee myös kahdesti-tyyppisiä sanoja. Tämä johtuu siitä, että ISK luokittelee vanhempien kieli­oppien ”perus­luvut” kuten kaksi substantiiveiksi. Kuvaus on seuraava;

Numeraalikantainen sti^x-adverbi ilmaisee toiminta- tai tapahtumakertojen lukumäärää. Kantasanana mahdollisia ovat ne numeraalit, jotka eivät ole yhdyssanoja tai sanaliittoja, sekä kvanttorit moni ja usea. Sama merkitys­sisältö on ilmaistavissa kerta-sanan sisäl­tä­väl­lä lausekkeella, esim. kolme kertaa, monta kertaa.

 

kahdesti, viidesti, kymmenesti, sadasti, tuhannesti | Ei: *viidestitoista, *kolme(sti)sadasti, *neljä(sti)tuhannesti

 

Nykyisin [pohjois]navalla käytetään turisteja kolmesti kesässä. (l) | Silti monesti unohtaa miettiä hajuja. (k)

ISK:n merkinnöissä asteriski * tarkoittaa ”epäkieli­opil­lis­ta ilmausta” eli ilmausta, joka ei lainkaan kuulu käsiteltävään kieleen eli on niin sanotusti kielen­vastainen, eikä vain kielelle asetettujen normien vastainen. Tässä, kuten muuallakin, ISK:n kuvaus ei kuitenkaan vastaa todellisuutta: tällaisia ilmauksia käytetään, vaikka ne saattavat olla harvinaisia ja joku voi niitä paheksuakin.

ISK:n tässä yhteydessä mainitsemat sanat moni ja usea se itse luokittelee muualla (Mitä pronominit ovat) pronomineiksi eikä substantiiveiksi.

Peruslukusanat

Lukusanoja kaikkein ahtaimmassa mielessä ovat yhdistämättömät perus­luku­sanat yksi, kaksi jne. Yhdistetyistä luku­sanoista, jotka ovat yhdys­sanoja tai sana­liittoja kuten yksitoista, kaksi­kymmentä ja tuhat kolme, ei ISK:n mukaan muodosteta sti-johdoksia, mutta todellisuudessa niitä käytetään jonkin verran.

Myös johdoksia miljardisti, biljoonasti ja triljoonasti on käytetty, tietysti kuvaannollisesti (ja liioittelevasti) kuvaamaan suurta määrää kertoja. Suurempien lukusanojen johdokset kuten kvadriljoonasti ovat erittäin harvinaisia ja tietenkin absurdin liioittelevia.

ISK:n epäkieliopillisiksi leimaamat viidestitoista ja kolmestisadasti ovat esiintyneet käytössä, joskin perin harvoin, eikä ole mitään erityistä syytä ajatella, ettei myös sanaa neljästituhannesti voisi käyttää. Sen sijaan kolmesadasti ja neljätuhannesti lienevät täysin teoreettisia. Jos yhdistetyistä luku­sanoista muodostetaan sti-johdoksia, muodostus­tapa vastaa näiden sanojen taivutusta: ne muodostetaan kuten elatiivit, mutta sta- tai stä-päätteiden tilalla on sti. Siis yhdestitoista kuten yhdestätoista ja kolmesti­sadasti kuten kolmesta­sadasta.

Yhdistetyistä lukusanoista muodostettuja sti-johdoksia esiintyy jonkin verran, vastoin ISK:n kuvausta. Esimerkkejä on lähinnä kevyestä, jopa leikittelevästä kielenkäytöstä:

Ennen kuin kukko kolmesti laulaa, yhdestitoista sinä kiellät.

Päätoimittajan viidestitoista laukeavan kysymys­revolverin uhrina oli – –.

Tämä on sama juttu kuin kolikon heittäminen kahdestikymmenesti.

Jään kakkoseksi kun teet sen sadastiyhdesti.

Enpäs helpottanutkaan, mistä ainakin tuhannesti­yhdesti anteeksi.

Edellä taulukossa mainittu kuudestilaukeava lienee ainoa yhdys­sana, jonka alku­osa on luku­sana­kantainen sti-johdos. Sitäkään ei ole Nyky­suomen sana­kirjassa, vaan vasta sen seu­raa­jis­sa. Nyky­sääntöjen mukaan tämän tyyppiset ilmaukset kirjoitetaan sana­liitoiksi, esi­mer­kik­si kolmesti kirkastettu. Tässä on vaikuttanut se, että kuudesti­laukeava ei käy­tän­nös­sä ole adjektiivinen, vaan tietyn­laista revolveria tarkoittava substantiivi. joka on tullut kieleen lännen­kirjallisuuden suomennoksista.

Muut lukumääräsanat

Suomessa on varsin vähän muita sanoja, jotka ilmaisevat täsmällisen luku­määrän. Sellainen on lähinnä tusina, ja johdosta tusinasti käytetään jonkin verran.

Erittäin harvinainen on myös tiu-sanan johdos tiusti. Tämä on ymmärrettävää, koska tämäntapaiset sanat tarkoittavat tyypillisesti tiettyä määrää tietyn­laisia esineitä, esimerkiksi 20:tä kanan­munaa, joten ei ole kovin luontevaa käyttää niitä puhuttaessa toisto­kertojen määrästä.

Nykykielessä kuitenkin käytetään – vastoin kielen normeja – mitta­yksikkö­järjestelmän etuliitteitä kuten kilo ja mega luku­sanojen tavoin, siis esimerkiksi merkityksissä ’tuhat’ ja ’miljoona’. Niiden sti johdoksia käytetään jonkin verran: Kiitti kilosti! Oma selkäni on vas­taa­vas­ti megasti pidempi kuin heillä. Niiden merkitys on usein epäselvä ja saattaa useinkin olla vain suurta määrää eikä erityisesti toistojen luku­määrää ilmaiseva.

Epätarkkaa määrää ilmaisevat sanat

ISK mainitsee tässä tarkasteltavien johdosten mahdollisiksi kantasanoiksi myös sanat moni ja usea. Sanat monesti ja useasti ovatkin yleisessä käytössä. Samoin on monasti, jota ei jostain syystä ole hyväksytty yleis­kieleen; se toki on epäsäännöllinen, mutta niin on myös sana kolmasti, vieläpä aivan samalla tavalla.

Yleisemmin voitaisiin ajatella, että nominista, joka vastaa kysymykseen ”Kuinka monta kertaa”, voitaisiin muodostaa kertojen määrää ilmaiseva adverbi sti-johtimella. Käytössä ovat ainakin seuraavat, osa niistä jopa melko yleisinä:

• harva – harvasti (merkityksenä useimmiten kuitenkin ’harvaan, harvakseen’, harvemmin ’harvoja kertoja’)
• jokunen – jokusesti (merkityksenä useimmiten kuitenkin ’jokusen verran, jossain määrin’, harvemmin ’jokusen kerran’)
• lukuisa – lukuisasti (merkityksenä usein ’lukuisia kertoja’, mutta usein myös ’lukuisa määrä’)
• monias – moniaasti
• muutama – muutamasti
• pari – paristi
• ääretön – äärettömästi, joka kuitenkin tarkoittaa paljon useammin ’äärettömän paljon’ kuin ’äärettömän monta kertaa’; matematiikassa ja filosofiassa ääretön ei tarkoita luku­määrää, mutta yleis­kielessä se lähes aina tarkoittaa erittäin suurta (kokoa, laajuutta, määrää tms.).