Suomen kielen sanakirjoja verkossa ja muualla

Tässä koosteessa on tietoja suomen kielen sanakirjoista ja niiden saatavuudesta verkossa. Vanhimmat sanakirjat ovat kaksi- tai useampikielisiä, ja niissä selitetään suomen sanoja vain muunkielisillä vastineilla ja selityksillä.

Sanakirjojen lyhyet nimet tai nimen lyhenteet seuraavassa ovat linkkejä niiden verkkoversioihin tai sivuihin, joilla on tietoa kirjasta ja linkki sen verkkoversioon.

Oikeanpuoleisessa palstassa on näyte sanakirjasta havainnollistamassa eri sanakirjojen luonnetta. Esimerkkisanaksi on otettu ahven (rinnakkaismuoto: ahvena), joka on merkitykseltään varsin selväpiirteinen ja konkreettinen tietyn kalalajin nimitys, joskin sille on kehittynyt myös toissijaista käyttöä (muun muassa yhdyssanoissa kuten puna-ahven), johon tässä ei puututa.

Näytteessä on käytetty fraktuuraa (abc) siltä osin kuin sitä on painetussa kirjassa. Tekstin saa näkyviin tavallisella fontilla, kun vie osoittimen sen päälle tai (kosketusnäytössä) napauttaa sitä.

Florinuksen sanakirja: H. F. Florinus; Vocabularium latino-sveco-germanico-finnonicum (1678). Latina–ruotsi–saksa–suomi-sanakirja. Yllä oleva linkki viittaa vuoden 1695 painoksesta skannattuun versioon, josta puuttuu osa sivuista. Toinen skannaus on Google Booksissa oleva vuoden 1708 painos.

Perca major,æ,is Abbor. Ein Meerparß. Ahwena.

Jusleniuksen sanakirja: Daniel Juslenius: Suomalaisen Sana-Lugun Coetus (1745). Hakukielenä suomi, vastineet latinaksi ja ruotsiksi. Noin 19 000 hakusanaa. Järjestys ei ole puhdas aakkosjärjestys, vaan samasta perussanasta muodostetut johdokset ja yhdyssanat oli koottu yhteisen päähakusanan alle.

Ahwena, -nan perca major. abbor.

Gananderin sanakirja: Christfrid Ganander: Nytt Finskt Lexicon (1787). Käsikirjoitus jäi aikanaan painamatta, mutta julkaistiin näköispainoksena 1937–1940 ja toimitettuna ladottuna laitoksena 1997. Noin 35 000 hakusanaa. Runsaasti esimerkkejä; selitykset ruotsiksi ja osittain latinaksi. Ei verkossa eikä sisälly Vanhan kirjasuomen korpukseen.

ahwen, -wenen s. l. ahwena, ‑nan abbor, perca major | ahwenen pyrstö, häntä abborns stiert | ahwenen harja, selkäruoto abbor borstpinnar, been | v. ajka, ahwenas aesth.

Renvallin sanakirja: Kustaa Renvall: Suomalainen Sana-Kirja (1826). Muokattu Gananderin sanakirjan aineksista, sitä suppeampi, mutta selkeämpi. Lyhyehköt selitykset ovat latinaksi ja vielä lyhyemmät saksaksi.

Ahwen, -wenen Ns. perca major l. fluviatilis, G. Barsch
ahwena, -an Ns. al. idem

Heleniuksen sanakirja: Carl Helenius: Suomalainen ja Ruozalainen Sanakirja (1838).

Ahwen, -enen, -na, an s. Abbor, Abborre

Wallinin sanakirja: Johan Fredrik Wallin: Suomen-Wenäjän-ja Ruotsin-kielinen Sana-Kirja (1848).

Ahwen, wenen Ns. о́кунь: aborre
ahwena, an Ns. см ahwen

Europaeuksen sanakirja: David Europaeus: Svenskt-Finskt Handlexikon (1853). Yllä oleva linkki viittaa Kotuksen tekemään muunnettuun versioon, joka muodostaa suomi–ruotsi-sanaston, jossa on noin 99 000 hakusanaa.

ahven (-nen) abborre m.

Eurénin sanakirja: Gustaf Erik Eurén: Finsk-swensk ordbok – Suomalais-ruotsalainen Sanakirja

Ahvena an l. ahven nen s. abbore (1860).

Ahlmanin sanakirja: Fred. Ahlman: Ruotsalais-suomalainen ja suomalais-ruotsalainen sanakirja (1874). Yllä oleva linkki viittaa 2., täydennettyyn painokseen vuodelta 1883. Kirjan edeltäjä oli tekijän Svenskt-Finskt lexikon – Ruotsalais-Suomalainen sanakirja

Ahven (-enen), s. aborre

Lönnrotin sanakirja: Elias Lönnrot: Suomalais-Ruotsalainen Sanakirja (1866–1880). Sisältää runsaasti myös Lönnrotin itsensä sepittämiä sanoja. Noin 200 000 hakusanaa. Vain osa A–M on digitoituna verkossa.

Ahwen, ahwenen, s. aborre.
Ahwena, s. =föreg.

Geitlinin sanakirja: Joh. Gabr. Geitlin: Suomalais-Latinainen sanakirja (1883).

Ahwen, s. perca.

Erwast: Karl Erwast: Finnisch-deutsches Wörterbuch (1888).

Ahven, -enen, s. der Barſch, Bars, Bärſch l. Börs (pl. -e).

Yrjö-Koskinen: Eino Sakari Yrjö-Koskinen: Suomalais-ranskalainen sanakirja (1900).

Ahven, s. perche f. (perca)

Nykysuomen sanakirja: Julkaistu 1951–1961. Noin 200 000 hakusanaa.

ahven⁵⁵ s. Perca fluviatilis, yleisimpiä kalojamme. | Kyrmyniska a. Onkia a:ia. A:ten valtakunta ’vesi, meri, järvi’. Uhrata a:ille, ruokkia a:ia [meritautisesta]. Hiljaa, vaiti kuin a. ’hiiren hiljaa, hiiskumatta’. — Yhd. meri-, onki-, paistia.
ahvena¹⁷ s. murt. = ed. | Minä olen vait kuin a. kivellä ᴋɪᴠɪ.

Perussanakirja: Suomen kielen perussanakirja (1990–1994). Pohjautuu Nykysuomen sanakirjaan, mutta sekä sanamäärää että selityksiä on supistettu, ja toisaalta mukaan on otettu uutta sanastoa ja uusia merkityksiä. Noin 100 000 hakusanaa. Ei verkossa.

ahven³² Suomessa yleinen punaeväinen, poikkiraitainen petokala. Kyrmyniska a. A:ten valtakunta järvestä, merestä. Ruok. Paistettua a:ta.

Kielitoimiston sanakirja: Tehty Perussanakirjasta päivittämällä v. 2006. Sen jälkeen lukuisia päivityksiä, nykyisin noin vuosittain.

ahven³²

TAIVUTUS

yks. nom.

ahven

yks. gen.

ahvenen

yks. part.

ahventa

yks. ill.

ahveneen

mon. nom.

ahvenet

mon. gen.

ahvenien, ahventen

mon. part.

ahvenia

mon. ill.

ahveniin

Suomessa yleinen punaeväinen, poikkiraitainen petokala.

Kyrmyniska ahven.
Ahventen valtakunta järvestä, merestä.

Ruok.

Paistettua ahventa.

SES

Suomen etymologinen sanakirja. Julkistettu 2022. Sisältää teoksen Suomen sanojen alkuperä (SSA, 1992–2000), kommentteja myöhemmistä tuloksista, teoksen Stadin slangin etymologinen sanakirja ja noin 7 500 sanan laajuisen Etymologisen täydennysosan, jossa on lähinnä kansainvälisten sanojen (sivistyssanojen) merkitysten ja alkuperän kuvauksia. Yhteensä tietoa noin 56 000 hakusanan verran.

Eri teos kuin Suomen kielen etymologinen sanakirja (SKES), joka on julkaistu vain painettuna (1955–1978).

ahven

Suomessa yleinen punaeväinen, poikkiraitainen petokala, Perca fluviatilis

Suomen sanojen alkuperä

ahven (Schr 1637; yl.), murt. ahvena (VR 1644) ’Perca fluviatilis’ / ’Barsch’ ~ ink ahven | ka ahven (g. ‑en), ahvena, ahveńi | ly ahven (g. ‑en) | ve ahv́en (g. ahńen), ahń (g. ‑in) | va ahve̮n, ahvakko | vi ahven (g. ‑i, ahvne), murt. ahve, ahven(j)as, ahnes, ahnik, ahun(as) jne. | li oʾunəz

= lp vuosko, vūskun (lpE-Ko ‑sk-, T ‑zv-: vi̮e̮zvan) ’ahven’. — Epätodennäköisiä ovat esitetyt oletukset sanan baltt t. germ alkuperästä. — Ks. myös Ahvenanmaa.

Kirjallisuusluettelo

Ganander 1786 NFL 1 9 (sm ~ vi)
Ahlqvist 1856 WotGr 121 (sm ~ va vi)
Ahlqvist 1859 Anteckn 79 (+ ve)
Europaeus 1868 Suomi 2:7 131 (+ lp)
Thomsen 1890 BFB 147 (+ li; ims ? < baltt)
Mikkola 1894 SUST 8 29 (? < germ *ahw.- ’vesi’ + ims johdin .en)
Wiklund 1894 LpChr 125 (lp ~ sm)
Setälä 1912–13 FUF 13 12 (ei < germ baltt)
Äimä 1919 SUST 45 25 (+ ka)
SKES 1955 7 (+ ly)
Turunen 1976 KV 56 349–50

SSA 1992–2000

VKS: Vanhan kirjasuomen sanakirja (1985–). Valmiina osuus a–puhdistaminen.. Kuvaa mahdollisimman tyhjentävästi kaikki vanhan kirjasuomen (1543–1810) aikaisten lähteiden sanat.

ahven, -a s.

[esiintymien aikajana ym.]

Leksikkoesimerkit

S ahwen rubellio, abbor, der Perse
VR ahwena perca, rubellio, abbore
F, J, G I 9b ahwena perca major, abbor; lisäksi Fȇ, G ahwen

Esimerkit

Flor 1702 A1a Ahwen armas tuoreelda, Särki säästöstä parambi
GPCal 1744 8 Pyydä caicki Caloi; Lohet, Sijat, Matehet, Muicut, Hauwit, Ahwenet
SKVR 1700-luvulta VIII:1008 Siitä hauvit hauckelit Ahvenat otit osansa

ahvena s.
→ ahven

Murresanakirja: Suomen murteiden sanakirja (1985–). Valmiina osuus a–noukkia. Kuvaa murteissa 1900-luvun alkupuolella esiintynyttä sanastoa, myös sellaista, joka esiintyy kaikissa murteissa ja yleiskielessä, ei siis vain ”murteellisuuksia”.

ahven s. Perca fluviatilis, ahven.
Levikki: yleissuomal.
Asu: ahven (affen) yleensä, ahvena (affena) tietoja linjan Pyhämaa-Vampula-Loppi-Orimattila-Iitti-Vehkalahti-Tytärsaari etelä- ja länsipuolelta, lisäksi Harjavalta Ulvila Pälkäne Keuruu Himanka.
1.

Oo nii must ko järve ahven. Pyhämaa
Pienellä nuotalla pyydettiin kävä̀l ahvenì ja syksyl siikka. Rymättylä

[kymmeniä muita esimerkkejä]

2. kuv. käyttöä

Meni ahvenen kottoo kattoon sanottiin, kun putosi järveen. Karkku
”Meni ahvenen valtakunnan kautta taivaaseen” sanottiin hukkuneesta. Virrat
Vilkkaasta lapsesta: ei se kauvaa yhlen ahvenen seläs pysy. Iitti
vaaruva veneh keikahtaa itteksee ja silloi ov väjet ahvenem majas. Jaala
ahveniako ongit? kysytään torkkujalta. Rovaniemi
mäni ahvenìv valtakuntaa sanottiin, kun hukkui. Kallivere

Suomi–ruotsi-suursanakirja.: Sanasto pääosin sama kuin Kielitoimiston sanakirjassa. Julkaistu 1997, verkossa ensi kerran 2017.

ahven³²
Perca fluviatilis
abborr|e -en -ar
Esimerkkejä/Exempel
(ruok) paistettua ahventa
• stekt abborre
(kuv) ahventen valtakunta
• abborrike -t -n

Suomi–viro-suursanakirja.: Sanasto pääosin sama kuin Kielitoimiston sanakirjassa. 2003, verkossa ensi kerran 2017. Yli 90 000 hakusanaa.

ahven³² (Perca fluviatilis) ahven
(RUOK) paistettua ahventa praetud ahven
(KUV) ahventen valtakunta kalade [kuning]riik (järve, mere kohta)

Tässä koosteessa on tietoja suomen kielen sanakirjoista ja niiden saatavuudesta verkossa. Vanhimmat sanakirjat ovat kaksi- tai useampikielisiä, ja niissä selitetään suomen sanoja vain muunkielisillä vastineilla ja selityksillä. Sanakirjojen lyhyet nimet tai nimen lyhenteet seuraavassa ovat linkkejä niiden verkkoversioihin tai sivuihin, joilla on tietoa kirjasta ja linkki sen verkkoversioon.	Oikeanpuoleisessa palstassa on näyte sanakirjasta havainnollistamassa eri sanakirjojen luonnetta. Esimerkkisanaksi on otettu ahven (rinnakkaismuoto: ahvena), joka on merkitykseltään varsin selväpiirteinen ja konkreettinen tietyn kalalajin nimitys, joskin sille on kehittynyt myös toissijaista käyttöä (muun muassa yhdyssanoissa kuten puna-ahven), johon tässä ei puututa. Näytteessä on käytetty fraktuuraa (abc) siltä osin kuin sitä on painetussa kirjassa. Tekstin saa näkyviin tavallisella fontilla, kun vie osoittimen sen päälle tai (kosketusnäytössä) napauttaa sitä.
Florinuksen sanakirja H. F. Florinus; Vocabularium latino-sveco-germanico-finnonicum (1678). Latina–ruotsi–saksa–suomi-sanakirja. Yllä oleva linkki viittaa vuoden 1695 painoksesta skannattuun versioon, josta puuttuu osa sivuista. Toinen skannaus on Google Booksissa oleva vuoden 1708 painos.	Perca major,æ,is Abbor. Ein Meerparß. Ahwena.
Jusleniuksen sanakirja Daniel Juslenius: Suomalaisen Sana-Lugun Coetus (1745). Hakukielenä suomi, vastineet latinaksi ja ruotsiksi. Noin 19 000 hakusanaa. Järjestys ei ole puhdas aakkosjärjestys, vaan samasta perussanasta muodostetut johdokset ja yhdyssanat oli koottu yhteisen päähakusanan alle.	Ahwena, -nan perca major. abbor.
Gananderin sanakirja Christfrid Ganander: Nytt Finskt Lexicon (1787). Käsikirjoitus jäi aikanaan painamatta, mutta julkaistiin näköispainoksena 1937–1940 ja toimitettuna ladottuna laitoksena 1997. Noin 35 000 hakusanaa. Runsaasti esimerkkejä; selitykset ruotsiksi ja osittain latinaksi. Ei verkossa eikä sisälly Vanhan kirjasuomen korpukseen.	ahwen, -wenen s. l. ahwena, ‑nan abbor, perca major \| ahwenen pyrstö, häntä abborns stiert \| ahwenen harja, selkäruoto abbor borstpinnar, been \| v. ajka, ahwenas aesth.
Renvallin sanakirja Kustaa Renvall: Suomalainen Sana-Kirja (1826). Muokattu Gananderin sanakirjan aineksista, sitä suppeampi, mutta selkeämpi. Lyhyehköt selitykset ovat latinaksi ja vielä lyhyemmät saksaksi.	Ahwen, -wenen Ns. perca major l. fluviatilis, G. Barsch ahwena, -an Ns. al. idem
Heleniuksen sanakirja Carl Helenius: Suomalainen ja Ruozalainen Sanakirja (1838).	Ahwen, -enen, -na, an s. Abbor, Abborre
Wallinin sanakirja Johan Fredrik Wallin: Suomen-Wenäjän-ja Ruotsin-kielinen Sana-Kirja (1848).	Ahwen, wenen Ns. о́кунь: aborre ahwena, an Ns. см ahwen
Europaeuksen sanakirja David Europaeus: Svenskt-Finskt Handlexikon (1853). Yllä oleva linkki viittaa Kotuksen tekemään muunnettuun versioon, joka muodostaa suomi–ruotsi-sanaston, jossa on noin 99 000 hakusanaa.	ahven (-nen) abborre m.
Eurénin sanakirja Gustaf Erik Eurén: Finsk-swensk ordbok – Suomalais-ruotsalainen Sanakirja	Ahvena an l. ahven nen s. abbore (1860).
Ahlmanin sanakirja Fred. Ahlman: Ruotsalais-suomalainen ja suomalais-ruotsalainen sanakirja (1874). Yllä oleva linkki viittaa 2., täydennettyyn painokseen vuodelta 1883. Kirjan edeltäjä oli tekijän Svenskt-Finskt lexikon – Ruotsalais-Suomalainen sanakirja	Ahven (-enen), s. aborre
Lönnrotin sanakirja Elias Lönnrot: Suomalais-Ruotsalainen Sanakirja (1866–1880). Sisältää runsaasti myös Lönnrotin itsensä sepittämiä sanoja. Noin 200 000 hakusanaa. Vain osa A–M on digitoituna verkossa.	Ahwen, ahwenen, s. aborre. Ahwena, s. =föreg.
Geitlinin sanakirja Joh. Gabr. Geitlin: Suomalais-Latinainen sanakirja (1883).	Ahwen, s. perca.
Erwast Karl Erwast: Finnisch-deutsches Wörterbuch (1888).	Ahven, -enen, s. der Barſch, Bars, Bärſch l. Börs (pl. -e).
Yrjö-Koskinen Eino Sakari Yrjö-Koskinen: Suomalais-ranskalainen sanakirja (1900).	Ahven, s. perche f. (perca)
Nykysuomen sanakirja Julkaistu 1951–1961. Noin 200 000 hakusanaa.	ahven⁵⁵ s. Perca fluviatilis, yleisimpiä kalojamme. \| Kyrmyniska a. Onkia a:ia. A:ten valtakunta ’vesi, meri, järvi’. Uhrata a:ille, ruokkia a:ia [meritautisesta]. Hiljaa, vaiti kuin a. ’hiiren hiljaa, hiiskumatta’. — Yhd. meri-, onki-, paistia. ahvena¹⁷ s. murt. = ed. \| Minä olen vait kuin a. kivellä ᴋɪᴠɪ.
Perussanakirja Suomen kielen perussanakirja (1990–1994). Pohjautuu Nykysuomen sanakirjaan, mutta sekä sanamäärää että selityksiä on supistettu, ja toisaalta mukaan on otettu uutta sanastoa ja uusia merkityksiä. Noin 100 000 hakusanaa. Ei verkossa.	ahven³² Suomessa yleinen punaeväinen, poikkiraitainen petokala. Kyrmyniska a. A:ten valtakunta järvestä, merestä. Ruok. Paistettua a:ta.
Kielitoimiston sanakirja Tehty Perussanakirjasta päivittämällä v. 2006. Sen jälkeen lukuisia päivityksiä, nykyisin noin vuosittain.	ahven³² TAIVUTUS yks. nom. ahven yks. gen. ahvenen yks. part. ahventa yks. ill. ahveneen mon. nom. ahvenet mon. gen. ahvenien, ahventen mon. part. ahvenia mon. ill. ahveniin Suomessa yleinen punaeväinen, poikkiraitainen petokala. Kyrmyniska ahven. Ahventen valtakunta järvestä, merestä. Ruok. Paistettua ahventa.
SES Suomen etymologinen sanakirja. Julkistettu 2022. Sisältää teoksen Suomen sanojen alkuperä (SSA, 1992–2000), kommentteja myöhemmistä tuloksista, teoksen Stadin slangin etymologinen sanakirja ja noin 7 500 sanan laajuisen Etymologisen täydennysosan, jossa on lähinnä kansainvälisten sanojen (sivistyssanojen) merkitysten ja alkuperän kuvauksia. Yhteensä tietoa noin 56 000 hakusanan verran. Eri teos kuin Suomen kielen etymologinen sanakirja (SKES), joka on julkaistu vain painettuna (1955–1978).	ahven Suomessa yleinen punaeväinen, poikkiraitainen petokala, Perca fluviatilis Suomen sanojen alkuperä ahven (Schr 1637; yl.), murt. ahvena (VR 1644) ’Perca fluviatilis’ / ’Barsch’ ~ ink ahven \| ka ahven (g. ‑en), ahvena, ahveńi \| ly ahven (g. ‑en) \| ve ahv́en (g. ahńen), ahń (g. ‑in) \| va ahve̮n, ahvakko \| vi ahven (g. ‑i, ahvne), murt. ahve, ahven(j)as, ahnes, ahnik, ahun(as) jne. \| li oʾunəz = lp vuosko, vūskun (lpE-Ko ‑sk-, T ‑zv-: vi̮e̮zvan) ’ahven’. — Epätodennäköisiä ovat esitetyt oletukset sanan baltt t. germ alkuperästä. — Ks. myös Ahvenanmaa. Kirjallisuusluettelo Ganander 1786 NFL 1 9 (sm ~ vi) Ahlqvist 1856 WotGr 121 (sm ~ va vi) Ahlqvist 1859 Anteckn 79 (+ ve) Europaeus 1868 Suomi 2:7 131 (+ lp) Thomsen 1890 BFB 147 (+ li; ims ? < baltt) Mikkola 1894 SUST 8 29 (? < germ *ahw.- ’vesi’ + ims johdin .en) Wiklund 1894 LpChr 125 (lp ~ sm) Setälä 1912–13 FUF 13 12 (ei < germ baltt) Äimä 1919 SUST 45 25 (+ ka) SKES 1955 7 (+ ly) Turunen 1976 KV 56 349–50 SSA 1992–2000
VKS Vanhan kirjasuomen sanakirja (1985–). Valmiina osuus a–puhdistaminen.. Kuvaa mahdollisimman tyhjentävästi kaikki vanhan kirjasuomen (1543–1810) aikaisten lähteiden sanat.	ahven, -a s. [esiintymien aikajana ym.] Leksikkoesimerkit S ahwen rubellio, abbor, der Perse VR ahwena perca, rubellio, abbore F, J, G I 9b ahwena perca major, abbor; lisäksi Fȇ, G ahwen Esimerkit Flor 1702 A1a Ahwen armas tuoreelda, Särki säästöstä parambi GPCal 1744 8 Pyydä caicki Caloi; Lohet, Sijat, Matehet, Muicut, Hauwit, Ahwenet SKVR 1700-luvulta VIII:1008 Siitä hauvit hauckelit Ahvenat otit osansa ahvena s. → ahven
Murresanakirja Suomen murteiden sanakirja (1985–). Valmiina osuus a–noukkia. Kuvaa murteissa 1900-luvun alkupuolella esiintynyttä sanastoa, myös sellaista, joka esiintyy kaikissa murteissa ja yleiskielessä, ei siis vain ”murteellisuuksia”.	ahven s. Perca fluviatilis, ahven. Levikki: yleissuomal. Asu: ahven (affen) yleensä, ahvena (affena) tietoja linjan Pyhämaa-Vampula-Loppi-Orimattila-Iitti-Vehkalahti-Tytärsaari etelä- ja länsipuolelta, lisäksi Harjavalta Ulvila Pälkäne Keuruu Himanka. 1. Oo nii must ko järve ahven. Pyhämaa Pienellä nuotalla pyydettiin kävä̀l ahvenì ja syksyl siikka. Rymättylä [kymmeniä muita esimerkkejä] 2. kuv. käyttöä Meni ahvenen kottoo kattoon sanottiin, kun putosi järveen. Karkku ”Meni ahvenen valtakunnan kautta taivaaseen” sanottiin hukkuneesta. Virrat Vilkkaasta lapsesta: ei se kauvaa yhlen ahvenen seläs pysy. Iitti vaaruva veneh keikahtaa itteksee ja silloi ov väjet ahvenem majas. Jaala ahveniako ongit? kysytään torkkujalta. Rovaniemi mäni ahvenìv valtakuntaa sanottiin, kun hukkui. Kallivere
Suomi–ruotsi-suursanakirja. Sanasto pääosin sama kuin Kielitoimiston sanakirjassa. Julkaistu 1997, verkossa ensi kerran 2017.	ahven³² Perca fluviatilis abborr\|e -en -ar Esimerkkejä/Exempel (ruok) paistettua ahventa • stekt abborre (kuv) ahventen valtakunta • abborrike -t -n
Suomi–viro-suursanakirja. Sanasto pääosin sama kuin Kielitoimiston sanakirjassa. 2003, verkossa ensi kerran 2017. Yli 90 000 hakusanaa.	ahven³² (Perca fluviatilis) ahven (RUOK) paistettua ahventa praetud ahven (KUV) ahventen valtakunta kalade [kuning]riik (järve, mere kohta)