Suomen kielen sanakirjoja verkossa ja muualla

Tässä koosteessa on tietoja suomen kielen sana­kirjoista ja niiden saatavuudesta Internetissä. Vanhimmat sanakirjat ovat kaksi- tai useampi­kielisiä, ja niissä selitetään suomen sanoja vain muun­kielisillä vastineilla ja selityksillä.

Sana­kirjojen lyhyet nimet tai nimen lyhenteet seuraavassa ovat linkkejä niiden verkko­versioihin tai sivuihin, joilla tietoa kirjasta ja linkki sen verkko­versioon.

Jusleniuksen sanakirja
Daniel Juslenius: Suomalaisen Sana-Lugun Coetus (1745). Haku­kielenä suomi, vastineet latinaksi ja ruotsiksi. Noin 19 000 hakusanaa. Järjestys ei ole puhdas aakkos­järjestys, vaan samasta perussanasta muodostetut johdokset ja yhdyssanat oli koottu yhteisen päähakusanan alle.
Gananderin sanakirja
Christfrid Ganander: Nytt Finskt Lexicon (1786–1787). Käsi­kirjoitus jäi aikanaan paina­mat­ta, mutta julkaistiin näköis­painoksena 1937–1940 ja toimitettuna ladottuna laitoksena 1997. Noin 35 000 haku­sanaa. Runsaasti esimerkkejä; selitykset ruotsiksi ja osittain latinaksi. Ei verkossa.
Renvallin sanakirja
Kustaa Renvall: Suomalainen Sana-Kirja (1826). Muokattu Gananderin sanakirjan aineksista, sitä suppeampi, mutta selkeämpi. Lyhyehköt selitykset ovat latinaksi ja vielä lyhyemmät saksaksi.
Heleniuksen sanakirja
Carl Helenius: Suomalainen ja Ruozalainen Sanakirja (1838).
Wallinin sanakirja
Johan Fredrik Wallin: Suomen-Wenäjän-ja Ruotsin-kielinen Sana-Kirja (1848).
Lönnrotin sanakirja
Elias Lönnrot: Suomalais-Ruotsalainen Sanakirja (1866–1880). Sisältää runsaasti myös Lönnrotin itsensä sepittämiä sanoja. Noin 200 000 hakusanaa. Vain osa A–M on digitoituna verkossa.
Geitlinin sanakirja
Joh. Gabr. Geitlin: Suomalais-Latinainen sanakirja (1883)
Nykysuomen sanakirja
Julkaistu 1951–1961. Noin 200 000 hakusanaa.
Perussanakirja
Suomen kielen perussanakirja (1990–1994). Pohjautuu Nykysuomen sanakirjaan, mutta sekä sanamäärää että selityksiä on supistettu, ja toisaalta mukaan on otettu uutta sanastoa ja uusia merkityksiä. Noin 100 000 hakusanaa.
Kielitoimiston sanakirja
Tehty Perussanakirjasta päivittämällä v. 2006. Sen jälkeen lukuisia päivityksiä, nykysin noin vuosittain.
VKS
Vanhan kirjasuomen sanakirja (1985–). Valmiina osuus a–perstauta. Kuvaa mahdollisimman tyhjentävästi kaikki vanhan kirja­suomen (1543–1810) aikaisten lähteiden sanat.
Murresanakirja>
Suomen murteiden sanakirja (1985–). Valmiina osuus a–mnää. Kuvaa murteissa esiintyvää sanastoa, myös sellaista, joka esiintyy kaikissa murteissa ja yleis­kielessä, ei siis vain ”murteellisuuksia”.
Suomi–ruotsi-suursanakirja.
Sanasto pääosin sama kuin Kielitoimiston sanakirjassa. Julkaistu 1997, verkossa ensi kerran 2017.
Suomi–viro-suursanakirja.
2003, verkossa ensi kerran 2017. Yli 90 000 hakusanaa.

Esimerkki: ahven-sana eri sanakirjoissa

Seuraava taulukko havainnollistaa eri sanakirjojen luonnetta. Esimerkki­sanaksi on otettu ahven (rinnakkais­muoto: ahvena), joka on merkitykseltään varsin selvä­piirteinen ja konkreettinen tietyn kala­lajin nimitys, joskin sille on kehittynyt myös tois­sijaista käyttöä (muun muassa yhdys­sanoissa kuten puna-ahven), johon tässä ei puututa.

Sanakirja Hakusana-artikkeli
Juslenius Ahwena, -nan    perca major.    abbor.
Renvall Ahwen, -wenen Ns. perca major l. fluviatilis, G. Barsch
ahwena, -an Ns. al. idem
Helenius Ahwen, -enen, -na, an s. Abbor, Abborre
Wallin Ahwen, wenen Ns. о́кунь: aborre
ahwena, an Ns. см ahwen
Lönnrot Ahwen, ahwenen, s. aborre.
Ahwena, s. =föreg.
Geitlin Ahwen, s. perca.
Nykysuomen sanakirja ahven⁵⁵ s. Perca fluviatilis, yleisimpiä kalojamme. | Kyrmyniska a. Onkia a:ia. A:ten valtakunta ’vesi, meri, järvi’. Uhrata a:ille, ruokkia a:ia [meri­tau­ti­ses­ta]. Hiljaa, vaiti kuin a. ’hiiren hiljaa, hiiskumatta’. — Yhd. meri-, onki-, paistia.
ahvena¹⁷ s. murt. = ed. | Minä olen vait kuin a. kivellä KIVI.
Perussanakirja ahven³² Suomessa yleinen punaeväinen, poikkiraitainen petokala. Kyrmyniska a. A:ten valtakunta järvestä, merestä. Ruok. Paistettua a:ta.
Kielitoimiston sanakirja ahven³²
[taivutustietoja]
Suomessa yleinen punaeväinen, poikkiraitainen petokala.
Kyrmyniska ahven.
Ahventen valtakunta
järvestä, merestä.
Ruok.
Paistettua ahventa.
VKS ahven, -a s.
[esiintymien aikajana ym.]
Leksikkoesimerkit
  • S ahwen rubellio, abbor, der Perse
  • VR ahwena perca, rubellio, abbore
  • F, J, G I 9b ahwena perca major, abbor; lisäksi Fȇ, G ahwen
Esimerkit
  • Flor 1702 A1a Ahwen armas tuoreelda, Särki säästöstä parambi
  • GPCal 1744 8 Pyydä caicki Caloi; Lohet, Sijat, Matehet, Muicut, Hauwit, Ahwenet
  • SKVR 1700-luvulta VIII:1008 Siitä hauvit hauckelit Ahvenat otit osansa
ahvena s.
→ ahven
Murresanakirja ahven s. Perca fluviatilis, ahven.
Levikki: yleissuomal.
Asu: ahven (affen) yleensä, ahvena (affena) tietoja linjan Pyhämaa-Vampula-Loppi-Orimattila-Iitti-Vehkalahti-Tytärsaari etelä- ja länsipuolelta, lisäksi Harjavalta Ulvila Pälkäne Keuruu Himanka.
1.
  • Oo nii must ko järve ahven. Pyhämaa
  • Pienellä nuotalla pyydettiin kävä̀l ahvenì ja syksyl siikka. Rymättylä
[kymmeniä muita esimerkkejä]
2. kuv. käyttöä
  • Meni ahvenen kottoo kattoon sanottiin, kun putosi järveen. Karkku
  • Meni ahvenen valtakunnan kautta taivaaseen” sanottiin hukkuneesta. Virrat
  • Vilkkaasta lapsesta: ei se kauvaa yhlen ahvenen seläs pysy. Iitti
  • vaaruva veneh keikahtaa itteksee ja silloi ov väjet ahvenem majas. Jaala
  • ahveniako ongit? kysytään torkkujalta. Rovaniemi
  • mäni ahvenìv valtakuntaa sanottiin, kun hukkui. Kallivere
Suomi–ruotsi-suursanakirja ahven³²
Perca fluviatilis
abborr|e -en -ar
Esimerkkejä/Exempel
(ruok) paistettua ahventa
• stekt abborre
(kuv) ahventen valtakunta
• abborrike -t -n
Suomi–viro-suursanakirja ahven³² (Perca fluviatilis) ahven
(RUOK) paistettua ahventa praetud ahven
(KUV) ahventen valtakunta kalade [kuning]riik (järve, mere kohta)