Sanaa vyyhti taivutetaan sekä e-vartaloisena (vyyhden, vyyhdessä, vyyhdissä jne.) että i-vartaloisena (vyyhdin, vyyhdissä, vyyhdeissä jne.). Aiemmin e-vartaloista taivutusta on suosittu ohjeissa, mutta i-vartaloinen on ainakin nykyisin selvästi yleisempi.
Vaihtelun vyyhdin ∼ vyyhden alkuperä jäänee hämäräksi. Jos kyseessä on germaaninen lainasana, on i-vartalo todennäköisesti vanhempi ja e-vartaloisuus johtuisi taivutuksen mukautumisesta vanhojen e-vartaloiden malliin. Jos taas kyseessä on omaperäinen sana tai hyvin vanha laina, olisi oletettava vastakkainen muutos.
Jostakin syystä Nykysuomen sanakirja (1951–1961) esittää molemmat taivutukset, mutta i-vartaloisen sulkeissa, ja sen kaikissa esimerkeissä on i-vartalo. Taivutustyypin numeron paneminen sulkeisiin on kai tulkittava vain arvioksi harvinaisuudesta.
Kielenoppaissa on kuitenkin otettu kantaa: E. A. Saarimaa esittää Kielenoppaassa (6. painos 1964) tiukasti ”vyyh|ti -den -teä” ja sanoo tästä ja eräistä muista sanoista (esimerkiksi hauki, kampi), että vaihtelua on murteissa ja kirjakielessäkin, mutta ”useimmat näistä esiintyvät kirjakielessä yleisimmin e-vartaloisina, ja nämä muodot olisi syytä vakiinnuttaa”. Tätä vielä jotenkin heijastelee Terho Itkosen ja Sari Maamiehen Uusi kieliopas, joka ainakin v:n 2006 painoksessa sanoo: ”vyyhti: vyyhden (varsinkin puhek. myös vyyhdin)”. Samoilla linjoilla näyttää yllättäen olevan uusimman Wordin (Word 365) kielentarkistuskin: se merkitsee sanan vyyhdit epäilyttäväksi ja tarjoaa tilalle sanaa vyyhdet.
Suomen kielen perussanakirjassa (1990–1994) sitten jo esitettiin molemmat taivutukset ilman kannanottoa, tosin edelleen niin, että e-vartaloinen on ensin. Kielitoimiston sanakirjassa (2004–) esitys lähes sama, mutta yksi muutos on: esimerkeissä on kaikissa e-vartaloinen taivutus, paitsi esimerkissä Ostaa sukkalanka vyyhteinä (Perussanakirjassa, siis selvä i-vartaloinen taivutus, kuten risti : ristin : risteinä), jossa muodoksi on vaihdettu vyyhtinä (Kielitoimiston sanakirjassa; tulkittavissa e-vartaloisen taivutuksen monikoksi, kuten kivi : kiven : kivinä tai i-vartaloisen taivutuksen yksiköksi). Google-hakujen tulojen perusteella (esimerkiksi "vyyhdit" ja "vyyhdet") arvioin, että i-vartaloisuus on noin kymmenen kertaa yleisempää. Voi olla, että se on yleistynyt, mutta voi myös olla, että Saarimaa arvioi väärin.
Kielitoimiston sanakirjan esimerkki on sikäli kiinnostava, että siinä eri taivutusten olemassaolo aiheuttaa todellisen kaksitulkintaisuuden, koska vyyhtinä siis voi olla monikko tai yksikkö. Useimmiten yksikkö- ja monikkomuodon ero ei ole merkitsevä, mutta tämäntapaisissa ilmauksissa on: ostetaanko yksi vyyhti vai useita?
Tämä on ehkä osoitus siitä, että kielen normeja ei kannattaisi aina vain väljentää niin, että rinnakkaisuus sallitaan. Sen sijaan olisi voitu todeta, että i-vartaloinen taivutus on niin yleinen, että se kannattaisi vakiinnuttaa yleiskieleen.