Verbi uhriutua on sepitetty tarkoittamaan uhriksi joutumista. Sitä se yhä joskus tarkoittaa tiedotteissa, mutta sitä on enemmän käytetty uhrin rooliin asettumisesta ja etenkin uhriksi joutumisen teeskentelystä. Sepite on siis joutunut karkuteille.
Kotus-kolumnissa Uhriutuminen (v. 2008) kuvataan sanan tarkoittavan uhriksi joutumista. Siinä lainataan poliisin raporttia, jossa ensin puhutaan rikoksen uhriksi joutumisesta, mutta sitten käytetään ilmausta ”uhriutumisen luvut”, joka tarkoittaa rikoksen uhriksi joutuneiden osuutta väestöstä. Kolumnin mukaan sana olisi vuodelta 2001. Se lienee tietoisesti sepitetty sosiaalitieteiden, tiedotteiden yms. termiksi, jolla viitataan objektiiviseen uhriksi joutumiseen, ottamatta kantaa siihen, onko uhri ehkä jotenkin myötävaikuttanut siihen.
Sanaa ruvettiin käyttämään myös rikoksen tai vääryyden kohteeksi joutuneen omasta asennoitumisesta ja erityisesti uhrin ”rooliin” asettumisesta. Esimerkiksi Naisten kartano -sivuston sivulla Naisen irtautuminen uhriutumisesta kuvataan uhriutuminen mm. ”jumiutumisena aiemmin koettuihin vaikeuksiin ja haasteisiin”.
Joko tästä tai muutoin on päädytty ajatukseen, että kun joku esittää itsensä rikoksen tai vääryyden uhrina ja syyttää siitä muita, vaikka mitään rikosta tms. ei ehkä olekaan tapahtunut, hän uhriutuu. Tämä on selvästi yleisin sanan merkitys nykykielessä.
Uhriutua-sanan käytössä sen tavallisimmassa merkityksessä on paljon vaihtelua. Se voi tarkoittaa suunnilleen sellaista, mitä aiemmin sanottiin marttyyriksi heittäytymiseksi: joku esittää oman tilanteensa todellista pahempana ja muiden aiheuttamana ja tavoittelee myötätuntoa, sääliä, hyvitystä tai tilanteen muuttamista. Äärimmillään uhriutumisella viitataan siihen, että väärin toiminut pyrkii kääntämään asetelman päälaelleen ja esittämään itsensä uhrina.
Kielitoimiston sanakirjan kuvaus esittää kuitenkin vain yhden merkityksen, joka on tuskin koskaan ollut tavallisin: ”esim. huonon kohtelun t. rikoksen uhrista: omaksua uhrin rooli”. Tällä tarkoitettaneen, että uhri mukautuu osaansa, ei pyri korjaamaan tilannetta eikä saamaan hyvitystä, ehkäpä jopa selittää itsensä ainakin osasyylliseksi.
Kotuksen Suomi–ruotsi-suursanakirjassa on yllättäen uhriutua-sanalle kaksi merkitystä, joista ensimmäinen niputtaa yhteen kaksi edellä kuvattua merkitystä ja kolmas on alkuperäinen merkitys. Ensimmäinen on ”kerätä sääliä”, ruotsiksi ”spela artyr” tai ”ta på sig en offerroll”, toinen on selitetty erikoisesti: ”(sosiol, psyk) viktimiseras joutua rikoksen uhriksi bli brottsoffer”.
Sana uhriutua on alkujaankin huonosti muodostettu. Ensinnäkin se on häiritsevän lähellä vanhaa sanaa uhrautua, joka on säännöllinen johdos verbistä uhrata, johtimena -utu-, jonka merkitys on varsin usein refleksiivinen, kuten tässä (’uhrata itsensä’), usein myös passiivinen, esimerkiksi avautua ’aueta, tulla auki, tulla avatuksi’. Verbin uhriutua kantasanaksi on ajateltava substantiivi uhri, mutta osittain verbin uhrautua vaikutuksesta, osittain monien muiden -utu-johdosten takia se voi hahmottua lähinnä refleksiiviseksi, ’tehdä itsensä uhriksi’, pikemminkin kuin passiiviseksi, ’joutua uhriksi’. Sanan muodostamisen tapaan siis oikeastaan jo sisältyi mahdollisuus päätyä erilaiseen käyttöön kuin oli ajateltu.
Facebookin ryhmässä Aristoteleen kantapää heinäkuussa 2025 käydyssä keskustelussa mainittiin, että uutislähetyksessä eräästä puukotustapauksesta haastateltu viranomainen käytti sanaa uhriutuminen puhuessaan puukotuksen kohteeksi joutuneista. Ilmeisesti alkuperäinen merkityskin on yhä käytössä, ja se voi olla harhaanjohtavaa, hämmentävää tai hyvinkin loukkaavaa. Edellä mainittu Kotus-kolumni päättyy huomioihin siitä, että olisi helpompaa puhua uhriksi joutumisesta eikä uhriutumisesta.