Tippua: olisiko ”pudota” parempi?

Vaikka sana tippua on normien mukaan moitteetonta yleis­kieltä tietyissä yhteyksissä, sitä kannattaa välttää asia­tyylissä. Turvallisinta sen käyttö on, kun puhutaan nesteen putoilemisesta pisaroina.

Suomen kielen perussanakirjan (1990–1994) kuvaus tippua-sanasta esittää neljä merkitysryhmää:

1. nesteen putoileminen tippoina, esim. Hanasta tippui vettä
2. muun kuin nesteen putoilemisesta, esim. Omenat olivat tippuneet maahan
3. herumisesta, tihkumisesta kuvaannollisesti, esim. Tietoja tippui vähitellen; tällainen käyttö on merkitty arkiseksi
4. yksittäinen putoaminen, joka kuvataan vältettäväksi käytöksi:

   kerrallisesta putoamisesta paremmin toisin. Omena tippui [paremmin: putosi, tipahti] maahan.

Tämä vastaa vanhemmassa (ja monin tavoin kattavammassa) Nykysuomen sanakirjassa (NS) esitettyä kuvausta, josta kuitenkin kokonaan puuttuu 4. merkitys. Tosin NS:ssa tietojen tip­pu­mi­nen on tulkittu putoilemiseksi ja siten yleiskieliseksi, ei arkiseksi.

Putoamisen merkitys on vanha, mutta esiintyy vain osassa murteista. Siksi NS ei edes mainitse sitä.

Kielitoimiston sanakirjan kuvaus tippua-sanasta oli aluksi saman­lainen kuin Suomen kielen perus­sana­kirjassa, mutta 4. merkityksen kuvaus muutettiin sellaiseksi, että se vain todetaan arkiseksi, ilman suositusta sen korvaamisesta. Tämä voidaan tulkita kannan lieventymiseksi.

On luonnollista, että nesteen putoileminen tippoina on sanan tippua perus­merkitys, koska se on johdos sanasta tippa. Moni on oppinut koulussa tai muualla, että vain neste voi tippua, mutta tämä ei siis ole sanakirjojen eikä kielen­huollon kanta. Toisaalta niiden mukaan tip­pu­mi­nen voi asia­tyylissä olla vain toistuvaa putoamista, putoilemista. Siksi esimerkiksi virke Mies tippui katolta ja kuoli on kielen normien vastainen sen lisäksi, että moni varmaan pitää sitä tyylittömänä.

Sana tipahtaa tarkoittaa kerrallista putoamista, eikä sitä ole sana­kirjoissa merkitty arki­sek­si. NS:ssa on jopa esimerkki Mies tipahti rakennustelineiltä ja taittoi jalkansa. Sana on kuitenkin tyylillisesti erilainen kuin pudota eikä taida kaikkien mielestä sopia tuollaiseen vakavaan asia­yhteyteen. Kieli­kellon 1/2006 artikkelissa ”Tippuuko” taso? sanotaan:

Korrektissa yleiskielessä tippumisella tarkoitetaan sitä, että jokin neste putoilee tippoina tai jotain putoilee yksi toisensa jälkeen (esim. marjat pensaasta tai heinät kuormasta). Tippumisella on siis toistuvan, jatkuvan tapahtumisen merkitys, kun taas hetkellisestä, kerrallisesta putoamisesta käytetään tipahtaa-sanaa, joka sekin on tosin puhekielisempi kuin pudota.

Sanat pudota ja putoilla ovat ongelmattomia ja kaikkiin tyylilajeihin sopivia.