Sana tietokone vakiintui aika nopeasti 1960-luvun alussa ja tuli hyvin yleiseen käyttöön. Merkitys on kuitenkin vuosituhannen vaihteen jälkeen rajoittunut niin, että sanalla yleensä tarkoitetaan vain pöytäkonetta tai kannettavaa. Aikamme ehkä hallitsevin tietokoneiden tyyppi, ”älypuhelin”, on rajautunut ulkopuolelle, samoin tabletti.
Koska tietokone on yksinkertainen kahdesta substantiivista muodostettu yhdyssana, sen ovat voineet muodostaa monet ihmiset toisistaan riippumatta – ja eri tarkoituksiin. Se esiintyy vuonna 1934 Pyrkijä-lehdessä seuraavassa yhteydessä (lihavointi lisätty lainaukseen korostusta varten):
Se energia, joka jo nuorempana tarvittaisiin elämänuskon vahvistamiseen, ensiksi vanhemmilta saatua oppia seuraten ja sitten omia kokemuksia hyväkseen käyttäen, onkin tuhlattu ylikuormitetun oppimäärätaakan kantamisessa ja jälellä on vain koteloitunut tietokone, joka vastaa kysyttäissä, mutta väliaikoina elää, joko omahyväistä elämäänsä jonkinlaista huvia etsien tahi havahtuneena erheellisestä elämäänvalmistumisestaan, koettaa jollakin erikoistehtävällä kuluttaa päiviään, mutta ikävällä mielellä ottaa vastaan päivätyön päätyttyä vapautuneet iltahetket.
Tässä polveilevassa virkkeessä tietokone ilmeisimmin tarkoittaa ihmistä, jonka elämä on kielteisessä mielessä tietokeskeistä ja joka toimii jotenkin konemaisesti.
Ei ole mitään loogista sääntöä, jolla sanan tietokone merkityksen voisi johtaa sanojen tieto ja kone merkityksistä. Tällaisen yhdyssanan merkitys on niin sanotusti sovinnainen. Ehkä luonnollisin merkitys olisi ollut, että kyseessä on kone, johon voidaan varastoida tietoja, esimerkiksi sähköllä toimiva laite, johon pannaan asiakirjakansioita. Sellaista merkitystä sana ei kuitenkaan saanut.
Tietokoneaikaan tultaessa käytettiin Suomessa aluksi nimitystä matematiikkakone, ja tämän mukaisesti nimettiin vuosina 1954–1960 toiminut matematiikkakonekomitea, joka ohjasi Esko-tietokoneen rakentamista. Muitakin nimityksiä käytettiin yleistajuisiksi tarkoitetuissa kirjoituksissa. Sanaa sähköaivot käytettiin ainakin jo Suomen Kuvalehdessä 50/1926, tosin kuvaamassa ”automaattista” puhelinkeskusta. Mutta lehden numerossa 24/1954 käytettiin jo sanaa tietokone suunnitteilla olleesta Eskosta, tosin sanan matematiikkakone ohella.
Suomen ensimmäinen tietokone oli vuonna 1958 Postisäästöpankkiin hankittu IBM 650, ja Esko valmistui vuonna 1960. Silloin, ja jossain määrin jo aiemmin, alettiin tarvita nimitystä. Nimitykset vaihtelivat, mutta melko pian tuli käyttöön sana tietokone.
Jaakko Suomisen kirja Sähköaivo sinuiksi, tietokone tutuksi (2000) kuvailee:
Elektronisia laskulaitteita ja tietojenkäsittelyyn tarkoitettuja koneita ei kutsuttu Suomessa “tietokoneiksi” vielä 1940—1950-luvuilla. Yleensä käytettiin termejä matematiikkakone, elektronilaskin, tietojenkäsittelykone, elektroniaivot ja sähköaivot. Kaksi viimeksi mainittua tulkittiin ajoittain tekniikan alan populaarilehdissäkin sekä kirjoissa rahvaanomaisiksi ja harhaanjohtaviksi ilmauksiksi.
Kirja selostaa laajasti suhtautumista eri nimityksiin. Se kuvaa myös, miten Reikäkorttiyhdistys muutti nimensä Tietokoneyhdistykseksi vuonna 1960. Sanaa tietokone (jota siis oli jo jonkin verran käytetty) oli ehdotettu Suomen Akatemian kielilautakunnan kokouksessa 14.12.1959. Sana levisi käyttöön nopeasti, joskin vanhojakin nimityksiä käytettiin vielä pitkään.
Suomen Kuvalehdessä tietokone-sanan ensiesiintymä on numerossa 11/1961 sivulla 2 – Pauligin kahvimainoksessa. Kuvateksti alkaa: ”Mitä monimutkaisimmat laskutoimitukset ovat lastenleikkiä elektroniselle tietokoneelle.” Artikkelissa se esiintyy seuraavana vuonna: numerossa 5/1962 on Juha Tantun juttu ”Ajattele”, joka käsittelee kysymystä, osaako kone ajatella. Siinä sana tietokone esiintyy ensin väljässä merkityksessä: ”Ensimmäinen tietokone oli helmitaulu.” Vain ohimennen mainitaan pitempi nimitys tietojenkäsittelykone.
Virallisen aseman tietokone sai, kun se otettiin Nykysuomen sanakirjaan, sen viimeiseen osaan, joka ilmestyi vuonna 1961. Se on kirjan lopussa Täydennyksiä osassa, mutta kuului kirjaan alusta alkaen:
tietojenkäsittelykone s. = seur.
tietokone s. Elektroninen t. ’elektronisesti toimiva automaattinen kone, jota käytetään kirjanpitotehtäviin, palkka- ja kustannuslaskentaan, tilastojen laadintaan yms., ”elektroniaivot”, ”sähköaivot” ’.
Sanakirja ei siis varsinaisesti kuvaa sanan tietokone merkitystä sinänsä, vaan vain ilmauksen elektroninen tietokone merkityksen. Käytännössä määrite elektroninen jäi pian pois kielenkäytöstä.
Nykysuomen sanakirjan selostus elektronisesta tietokoneesta antaa siis jokseenkin epämääräisen yleisen kuvauksen ja sitten käyttötarkoitusten luettelon, joka nyt näyttää suppeudessaan koomiselta. Toisaalta aluksi oli suhteellisen selvää, millaiset laitteet olivat tietokoneita.
Tietokoneen määritelmäksi on jokseenkin vakiintuneesti esitetty (muun muassa ATK-sanakirjassa ja TEPA-termipankissa vain hiukan vaihtelevin sanakääntein), että se on pääasiallisesti tietojenkäsittelyyn tarkoitettu ohjelmoitava laite tai laitteisto.
Kielitoimiston sanakirjan kuvaus oli aluksi lyhyt: ”automaattinen tietojenkäsittelylaite”. Sen esimerkit sanan käytöstä kuvastivat sanakirjan kerrostuneisuutta; ensin tuli vanhoja ja nyt jo vanhahtavilta tuntuvia esimerkkejä: mikrotietokone, keskustietokone, tietojen syöttäminen tietokoneeseen (jonka sijasta nykyisin puhutaan esimerkiksi tietojen viemisestä tiettyyn tietokantaan). Kuvaus on muutettu hiukan pidemmäksi, ”yl. tietojenkäsittelyyn tarkoitettu ohjelmoitava laite t. laitteisto”, ja esimerkistö on uudenaikaistettu.
Vaikka tietokone-sana on pysynyt yleisessä käytössä, sen merkitys on supistunut. Samalla kun ohjelmoitavien tietojenkäsittelylaitteiden käyttö on laajentunut valtavasti, yhä harvempia niistä kutsutaan tietokoneiksi. Sanakirjoissa, termisanastoissa yms. tämä ei vielä näy, mutta suuntaus on selvä.
Yhä yleisemmin kellossa, liedessä, autossa, televisiossa, puhelimessa ja monessa muussa on tietokone tai tietokoneita aivan olennaisena osana. Niitä vain melko harvoin sanotaan tietokoneiksi. Todellista kielenkäyttöä kuvaava tietokoneen määritelmä olisi sellainen, että se sulkee ne pois.
Jopa niin sanotut tablettitietokoneet ovat nykyisin (ja olivat enimmäkseen aiemminkin) lyhyesti tabletteja, eikä tässä ole kyse vain lyhyestä nimestä. Yhä useammin niitä ei luokitella tietokoneiksi, vaan ”mobiililaitteiksi” yhdessä puhelimien kanssa. Tämä on sikäli outoa, että tabletti muistuttaa paljon niin sanottua kannettavaa tietokonetta, eikä niiden välillä edes ole selvää rajaa. Yleensä tabletissa on kosketusnäyttö, mutta ei fyysistä näppäimistöä, kun taas kannettavassa tietokoneessa on toisinpäin. Mutta muuttuuko mobiililaite tietokoneeksi, kun siihen kytketään erillinen näppäimistö?
Esimerkiksi Enter ry:n opasaineistossa on muun muassa ”Seniorin opas tietokoneen, tabletin ja älypuhelimen hankintaan”, joka nimessään tekee tällaisen selvän jaottelun, vaikka se tekstissä sanookin, että ”älypuhelin ja tabletti ovat tietokoneita”. Käytännössä se kuitenkin esittää tietokoneina vain pöytätietokoneet ja kannettavat tietokoneet.
Samanlaiset jaottelut ovat käytössä esimerkiksi lomakkeissa, joissa ihmisiltä kysytään, millaisia laitteita heillä on käytössään. Usein myös sanotaan, että jokin ohjelma tai toiminto on käytettävissä vain mobiililaitteissa, ei tietokoneissa, joskus toisinpäin.
Sana tietokone ei enää tarkoita huoneen kokoista laitteistoa, jota vain asiantuntijat osaavat käyttää. Merkitys on kuitenkin useimmiten rajoittunut pöydällä tai lattialla pidettävään laitteeseen tai noin salkun kokoiseen ja edelleen aika painavaan, joskin kannettavissa olevaan laitteeseen. Pois ovat rajautuneet muun muassa sellaiset laitteet, joita on lähes jokaisen taskussa ja jotka ilman muuta täyttävät vanhat ja edelleen sanakirjoissa olevat tietokoneen määritelmät.
Tietokone on (tässä merkityksessä) ilmeinen käännöslaina ruotsin sanasta datamaskin. Ruotsissa synonyymina on uudempi ja lyhyempi dator, mutta suomen sana ei ole lyhentynyt, vaikka sanoja tieturi ja tiedin on yritetty tarjota. Pikemminkin väännelmä kuin lyhentymä on arkikielen sana tietsikka.
Useimmissa kielissä tietokonetta tarkoittava sana viittaa laskemiseen. Suomen sanaa on usein arvosteltu siitä, että se viittaisi tietämiseen, vaikka tietokone ei tiedä mitään. Toisaalta suomen sana on muuttunut kuvaavammaksi, kun tietokoneista tuli ensin todella tietojen säilyttämisen ja levittämisen välineitä ja sitten laitteita, joiden voidaan ainakin jossain mielessä sanoa tietävän asioita, ainakin päättelevän asioita ja toimimaan tämän pohjalta.