Tietokone: sähköaivoista pöytäkoneeksi

Sana tietokone vakiintui aika nopeasti 1960-luvun alussa ja tuli hyvin yleiseen käyttöön. Merkitys on kuitenkin vuosi­tuhannen vaihteen jälkeen rajoittunut niin, että sanalla yleensä tarkoitetaan vain pöytä­konetta tai kannettavaa. Aikamme ehkä hallitsevin tieto­koneiden tyyppi, ”äly­puhelin”, on rajautunut ulko­puolelle, samoin tabletti.

Yksinkertainen yhdyssana, mutta entä merkitys?

Koska tietokone on yksinkertainen kahdesta substantiivista muodostettu yhdys­sana, sen ovat voineet muodostaa monet ihmiset toisistaan riippumatta – ja eri tarkoituksiin. Se esiintyy vuonna 1934 Pyrkijä-lehdessä seuraavassa yhteydessä (lihavointi lisätty lainaukseen koros­tus­ta varten):

Se energia, joka jo nuorempana tar­vit­tai­siin elämän­uskon vahvistamiseen, ensiksi vanhemmilta saatua oppia seuraten ja sitten omia kokemuksia hyväkseen käyttäen, onkin tuhlattu ylikuormitetun oppi­määrä­taakan kantamisessa ja jälellä on vain koteloitunut tieto­kone, joka vastaa kysyttäissä, mutta väli­aikoina elää, joko oma­hyväistä elämäänsä jonkin­laista huvia etsien tahi havahtuneena erheellisestä elämään­valmis­tu­mi­ses­taan, koettaa jollakin erikois­tehtävällä kuluttaa päiviään, mutta ikävällä mielellä ottaa vastaan päivä­työn päätyttyä vapautuneet ilta­hetket.

Tässä polveilevassa virkkeessä tietokone ilmeisimmin tarkoittaa ihmistä, jonka elämä on kielteisessä mielessä tieto­keskeistä ja joka toimii jotenkin kone­maisesti.

Ei ole mitään loogista sääntöä, jolla sanan tietokone merkityksen voisi johtaa sanojen tieto ja kone merkityksistä. Tällaisen yhdys­sanan merkitys on niin sanotusti sovinnainen. Ehkä luonnollisin merkitys olisi ollut, että kyseessä on kone, johon voidaan varastoida tietoja, esimerkiksi sähköllä toimiva laite, johon pannaan asia­kirja­kansioita. Sellaista merkitystä sana ei kuitenkaan saanut.

Tietokoneajan alku ja tietokone-sanan tuleminen käyttöön

Tietokoneaikaan tultaessa käytettiin Suomessa aluksi nimitystä matematiikka­kone, ja tämän mukaisesti nimettiin vuosina 1954–1960 toiminut matematiikka­kone­komitea, joka ohjasi Esko-tietokoneen rakentamista. Muitakin nimityksiä käytettiin yleis­tajuisiksi tarkoi­te­tuis­sa kirjoituksissa. Sanaa sähköaivot käytettiin ainakin jo Suomen Kuva­lehdessä 50/1926, tosin kuvaamassa ”automaattista” puhelin­keskusta. Mutta lehden numerossa 24/1954 käytettiin jo sanaa tieto­kone suunnitteilla olleesta Eskosta, tosin sanan matematiikka­kone ohella.

Suomen ensimmäinen tieto­kone oli vuonna 1958 Posti­säästö­pankkiin hankittu IBM 650, ja Esko valmistui vuonna 1960. Silloin, ja jossain määrin jo aiemmin, alettiin tarvita nimitystä. Nimitykset vaihtelivat, mutta melko pian tuli käyttöön sana tieto­kone.

Jaakko Suomisen kirja Sähköaivo sinuiksi, tietokone tutuksi (2000) kuvailee:

Elektronisia laskulaitteita ja tietojen­käsit­te­lyyn tarkoitettuja koneita ei kutsuttu Suo­mes­sa “tietokoneiksi” vielä 1940—1950-luvuilla. Yleensä käytettiin termejä matematiikka­kone, elektroni­laskin, tietojen­käsittely­kone, elektroni­aivot ja sähkö­aivot. Kaksi viimeksi mainittua tulkittiin ajoittain tekniikan alan populaari­lehdissäkin sekä kirjoissa rahvaan­omaisiksi ja harhaan­johtaviksi ilmauksiksi.

Kirja selostaa laajasti suhtautumista eri nimityksiin. Se kuvaa myös, miten Reikä­kortti­yhdistys muutti nimensä Tieto­kone­yhdis­tyk­sek­si vuonna 1960. Sanaa tietokone (jota siis oli jo jonkin verran käytetty) oli ehdotettu Suomen Akatemian kieli­lauta­kunnan kokouksessa 14.12.1959. Sana levisi käyttöön nopeasti, joskin vanhojakin nimityksiä käytettiin vielä pitkään.

Tietokone-sanan yleistyminen

Suomen Kuvalehdessä tietokone-sanan ensi­esiintymä on numerossa 11/1961 sivulla 2 – Pauligin kahvi­mainoksessa. Kuva­teksti alkaa: ”Mitä moni­mutkaisimmat lasku­toimitukset ovat lasten­leikkiä elektroniselle tieto­koneelle.” Artikkelissa se esiintyy seuraavana vuonna: numerossa 5/1962 on Juha Tantun juttu ”Ajattele”, joka käsittelee kysymystä, osaako kone ajatella. Siinä sana tietokone esiintyy ensin väljässä merkityksessä: ”Ensimmäinen tieto­kone oli helmi­taulu.” Vain ohimennen mainitaan pitempi nimitys tietojen­käsittely­kone.

Virallisen aseman tietokone sai, kun se otettiin Nyky­suomen sana­kirjaan, sen vii­mei­seen osaan, joka ilmestyi vuonna 1961. Se on kirjan lopussa Täydennyksiä osassa, mutta kuului kirjaan alusta alkaen:

tietojenkäsittelykone s. = seur.

tietokone s. Elektroninen t. ’elektronisesti toimiva automaattinen kone, jota käytetään kirjan­pito­tehtäviin, palkka- ja kustannus­laskentaan, tilastojen laa­din­taan yms., ”elektroni­aivot”, ”sähkö­aivot” ’.

Sanakirja ei siis varsinaisesti kuvaa sanan tietokone merkitystä sinänsä, vaan vain ilmauksen elektro­ni­nen tieto­kone merkityksen. Käytännössä määrite elektro­ni­nen jäi pian pois kielen­käytöstä.

Tietokoneen käsitteen määrittely

Nykysuomen sanakirjan selostus elekt­ro­ni­ses­ta tieto­koneesta antaa siis jokseenkin epä­mää­räi­sen yleisen kuvauksen ja sitten käyttö­tarkoitusten luettelon, joka nyt näyttää suppeudessaan koomiselta. Toisaalta aluksi oli suhteellisen selvää, millaiset laitteet olivat tieto­koneita.

Tietokoneen määritelmäksi on jokseenkin vakiintuneesti esitetty (muun muassa ATK-sanakirjassa ja TEPA-termipankissa vain hiukan vaihtelevin sana­kääntein), että se on pää­asial­li­ses­ti tietojen­käsittelyyn tarkoitettu ohjelmoitava laite tai laitteisto.

Kielitoimiston sanakirjan kuvaus oli aluksi lyhyt: ”automaattinen tietojen­käsittely­laite”. Sen esimerkit sanan käytöstä kuvastivat sana­kirjan kerrostuneisuutta; ensin tuli vanhoja ja nyt jo vanhahta­vilta tuntuvia esimerkkejä: mikro­tieto­kone, keskus­tieto­kone, tietojen syöttäminen tieto­koneeseen (jonka sijasta nykyisin puhutaan esimerkiksi tietojen viemisestä tiettyyn tieto­kantaan). Kuvaus on muutettu hiukan pidemmäksi, ”yl. tietojen­käsittelyyn tarkoitettu ohjelmoitava laite t. laitteisto”, ja esimerkistö on uuden­aikaistettu.

Tietokoneen käsite hajoaa

Vaikka tietokone-sana on pysynyt yleisessä käytössä, sen merkitys on supistunut. Samalla kun ohjelmoitavien tietojen­käsittely­laitteiden käyttö on laajentunut valtavasti, yhä harvempia niistä kutsutaan tietokoneiksi. Sana­kirjoissa, termi­sanastoissa yms. tämä ei vielä näy, mutta suuntaus on selvä.

Yhä yleisemmin kellossa, liedessä, autossa, televisiossa, puhelimessa ja monessa muussa on tieto­kone tai tieto­koneita aivan olennaisena osana. Niitä vain melko harvoin sanotaan tieto­koneiksi. Todellista kielen­käyttöä kuvaava tieto­koneen määritelmä olisi sellainen, että se sulkee ne pois.

Jopa niin sanotut tablettitietokoneet ovat nykyisin (ja olivat enimmäkseen aiemminkin) lyhyesti tabletteja, eikä tässä ole kyse vain lyhyestä nimestä. Yhä useammin niitä ei luokitella tieto­koneiksi, vaan ”mobiili­laitteiksi” yhdessä puhelimien kanssa. Tämä on sikäli outoa, että tabletti muistuttaa paljon niin sanottua kannettavaa tieto­konetta, eikä niiden välillä edes ole selvää rajaa. Yleensä tabletissa on kosketus­näyttö, mutta ei fyysistä näppäimistöä, kun taas kannettavassa tieto­koneessa on toisinpäin. Mutta muuttuuko mobiili­laite tietokoneeksi, kun siihen kytketään erillinen näppäimistö?

Esimerkiksi Enter ry:n opasaineistossa on muun muassa ”Seniorin opas tietokoneen, tabletin ja älypuhelimen hankintaan”, joka nimessään tekee tällaisen selvän jaottelun, vaikka se tekstissä sanookin, että ”älypuhelin ja tabletti ovat tietokoneita”. Käytännössä se kuitenkin esittää tieto­koneina vain pöytä­tieto­koneet ja kannettavat tieto­koneet.

Samanlaiset jaottelut ovat käytössä esimerkiksi lomakkeissa, joissa ihmisiltä kysytään, millaisia laitteita heillä on käytössään. Usein myös sanotaan, että jokin ohjelma tai toiminto on käytettävissä vain mobiili­laitteissa, ei tieto­koneissa, joskus toisin­päin.

Sana tietokone ei enää tarkoita huoneen kokoista laitteistoa, jota vain asian­tuntijat osaavat käyttää. Merkitys on kuitenkin useimmiten rajoittunut pöydällä tai lattialla pidettävään laitteeseen tai noin salkun kokoiseen ja edelleen aika painavaan, joskin kannettavissa olevaan laitteeseen. Pois ovat rajautuneet muun muassa sellaiset laitteet, joita on lähes jokaisen taskussa ja jotka ilman muuta täyttävät vanhat ja edelleen sana­kirjoissa olevat tieto­koneen määritelmät.

Tietokone-sana käännöslainana

Tietokone on (tässä merkityksessä) ilmeinen käännöslaina ruotsin sanasta data­maskin. Ruotsissa synonyymina on uudempi ja lyhyempi dator, mutta suomen sana ei ole lyhentynyt, vaikka sanoja tieturi ja tiedin on yritetty tarjota. Pikemminkin väännelmä kuin lyhentymä on arki­kielen sana tietsikka.

Useimmissa kielissä tieto­konetta tarkoittava sana viittaa laskemiseen. Suomen sanaa on usein arvosteltu siitä, että se viittaisi tietämiseen, vaikka tieto­kone ei tiedä mitään. Toisaalta suomen sana on muuttunut kuvaavammaksi, kun tieto­koneista tuli ensin todella tietojen säilyttämisen ja levittämisen välineitä ja sitten laitteita, joiden voidaan ainakin jossain mielessä sanoa tietävän asioita, ainakin päättelevän asioita ja toimimaan tämän pohjalta.