Kielenhuolto on halunnut pitää sanan sivuttaa erillään sanasta sivuuttaa. Aluksi sivuttaa tarkoitti sivujen numerointia, sitten sivuiksi jakamista; nyt rinnalle on tullut tietotekninen merkitys: tietokoneen muistin osien sisällön siirtelyä keskusmuistin ja oheismuistin välillä.
Sanaa sivuttaa on käytetty yleiskielessä usein samassa merkityksessä kuin sanaa sivuuttaa, siis ohittamista, sivuitse menemistä tarkoittamassa. Tällaista käyttöä ei kuitenkaan ole hyväksytty. Nykysuomen sanakirjan mukaan sanan merkitys on toisaalta ’numeroida sivut’, toisaalta ’sivuuttaa’, mutta jälkimmäisen se esittää virheellisenä käyttönä. Uudemmissa sanakirjoissa on vain merkitys ’jakaa sivuiksi’, esimerkkinä ”Kirjan sivuttaminen”. Sivutuksesta tässä mielessä kyllä puhutaankin; onhan sivuihin jakaminen tärkeää esimerkiksi tulostettaessa tekstinkäsittelyohjelmalla tehty asiakirja. Sivutuksen tekee ohjelma, mutta joskus käyttäjän pitää ohjata sivutusta.
Siirtymistä sivujen numeroinnista sivuihin jakamiseen ei liene missään selitetty. On epäselvää, onko sanalla koskaan ollutkaan sivujen numeroinnin merkitystä.
Käytännössä sivuttaa kuitenkin useimmiten tarkoittaa sivuuttamista. On esimerkiksi melko tavallista sivuttaa asia, jolloin ei tietenkään voi olla kyse sanan sivuttaa mistään sanakirjoihin hyväksytystä merkityksestä.
Onpa jopa eräässä Virittäjä-lehden artikkelissa v. 1996 käytetty sivuttaa-sanaa sivuuttamisen merkityksessä: ”Mitä lähemmäksi nykyhetkeä tullaan, sitä vaikeampi on sivuttaa maaseutuväestön heterogeenisuutta”.
Mainittu lipsahdus ei ole ainutlaatuinen. Esimerkiksi oikeustapauksessa KKO:2008:19 hovioikeuden ratkaisu puhuu näkökohtien sivuttamisesta, ja voimassa oleva Tieliikenneasetus puhuu ajoneuvon sivuttamisesta.
Sana sivuutus on erikoisesti johdettu, sillä yleensä u-loppuisen substantiivin loppuvokaali ei pitene, kun siitä johdetaan verbi. Esimerkkejä: siivu → siivuttaa, siru → siruttaa, aikataulu → aikatauluttaa, koulu → kouluttaa. Kielessä on kyllä myös -uuttaa-loppuisia verbejä, mutta niiden kantasana ei yleensä ole u-loppuinen. Esimerkiksi hauskuuttaa voidaan tulkita johdokseksi joko sanasta hauska tai sanasta hauskuus, ja sen rinnalla esiintyy (hyväksyttynä) lyhytvokaalinen hauskuttaa.
Tietotekniikka on tuonut sivuttamiselle aivan uuden merkityksen, jossa sivu on jotain aivan muuta kuin kirjan tai lehden sivu, nimittäin tietokoneen loogisen muistialueen (virtuaalisen muistin, näennäismuistin) määräkokoista osaa. Kun kone (käyttöjärjestelmä) sivuttaa, se siirtää sellaisia sivuja koneen keskusmuistista oheismuistiin tai toisinpäin. Tosin sivuttaa-verbiä useammin esiintyy tällaisessa merkityksessä sen teonnimijohdos sivutus. Joissakin lähteissä sivutus selitetään tietokoneen muistin jakamiseksi sivuihin, mutta olennaista asiassa on edellä mainittu sivujen siirtely.
Taustalla on tietotekniikan englannin tapa käyttää substantiivia page paitsi paperitulostuksen sivusta myös aivan eri käsitteestä, muistin määräkokoisesta osasta, sekä verbiä to page ja sen teonnimijohdosta paging sivujen tietynlaisesta käsittelystä.