Raskautua on vanha sana, mutta se oli pitkään harvinainen ja tarkoitti lähinnä ihmisen mielen muuttumista raskaammaksi, rasittuneemmaksi. Nykyisin se on melko yleinen ja tarkoittaa naisen tulemista raskaaksi, raskaudentilaan, gravidiksi.
Nykysuomen sanakirjan kuvaus raskautua-sanasta on lyhyehkö:
raskau|tua⁴⁴ pass.v. vrt. ed. | -- pitäkää vaari itsestänne, ettei sydämenne r:du päihtymisestä ja juopottelusta ja elämän huolista UTV.
Merkintä ”vrt. ed.” viittaa hakusanaan raskauttaa, jonka sanakirja kuvaa tarkoittavan harvoin konkreettista ’tehdä raskaaksi’, tavallisemmin abstraktisti ja kuvaannollisesti, siis ’rasittaa, painaa, vaivata’. Nykyisin tämä sana saattaa olla tuttu uskonnollisista yhteyksistä, kuten fraasista työtätekevät ja raskautetut, tai vanhasta, nykyiseen lakikieleen kuulumattomasta oikeustermistä raskauttava asianhaara.
Nykysuomen sanakirjan selitysten mukaan UTV viittaa Uuden testamentin suomennokseen, joka on vanhempi kuin 1913. Kuitenkin lainaus näyttää olevan nimenomaan vuonna 1913 väliaikaiseen käyttöön hyväksytystä ja vuonna 1914 painetusta UT:n suomennoksesta, joka jäi pois käytöstä vuonna 1938. Selitys lienee, että suomennos oli valmistunut jo vuonna 1912 Missään muussa suomennoksessa ei ole tässä kohdassa (Luuk. 21:34) raskautua-verbiä, vaan ajatus on ilmaistu raskauttaa-verbillä, tosin osittain nykykielestä poikkeavalla tavalla käytettynä (esim. v. 1776 ettei teidän sydämenne koskaan raskauteta). Uusimmassa, v:n 1992 suomennoksessa tätäkään verbiä ei ole, vaan siinä käytetään sanaa turruttaa.
Nykysuomen sanakirjan seuraajassa Suomen kielen perussanakirjassa raskautua-sanaa ei ole. Syynä on varmaankin se, että se oli arvioitu varsin harvinaiseksi, ja toisaalta sanan uutta käyttöä ei ollut otettu huomioon. Sanaa ei aluksi ollut myöskään Kielitoimiston sanakirjassa, mutta vuoden 2022 versiossa se tuli siihen niin, että 2. merkityksenä on harvinaiseksi merkittynä vanhan käytön mukainen ’muuttua raskaammaksi’, ja 1. merkitykseksi on otettu arkiseksi merkitty ’tulla raskaaksi, alkaa odottaa lasta’.
Muodoltaan raskautua on verbiä raskauttaa vastaava passiiviverbi. Niiden suhde on samanlainen kuin esimerkiksi verbipareissa vapautua – vapauttaa ja sopeutua – sopeuttaa. Sanan raskautua alkumerkitys on siten ’tulla raskaaksi’, kuten verbin raskauttaa alkumerkitys on ’tehdä raskaaksi’. Kumpaakaan ei voi sanoa toisen johdokseksi, vaan ne ovat rinnakkaisia johdoksia (passiivimerkityksinen ja aktiivimerkityksinen) kantasanasta raskas.
Sananjohto on erikoinen. Tavallisempia johdostyyppejä edustavat kiivas → kiivastua ja ahdas → ahdistaa, ahdistua.
Ilmeisesti jo hyvän aikaa on raskautua-verbiä käytetty graviditeettiin (ihmisen tiineyteen) viittaavassa merkityksessä. Tälle ei ehkä ole ollut sen suurempaa syytä kuin että se on tuntunut sujuvammalta kuin tulla raskaaksi. Tosin voisi kyllä olla sitä mieltä, että ilmaisu on tällöin itse asiassa tullut raskaammaksi eli raskautunut, kun yksi nelitavuinen sana on korvannut kaksi lyhyempää. Kenties syynä onkin ainakin osittain ollut se, että raskautua välttää kysymyksen siitä, onko kyseessä toivottu ja harkittu raskaus vai vahinkoraskaus; ilmauksen tulla raskaaksi voisi tulkita viittaavaan vahinkoon tai ainakin tavoittelemattomaan raskauteen. Tämänsuuntaisen arvelun esittää Kielitoimiston sanakirjan toimittaja Ilona Paajanen Kaksplus-lehden jutussa Yhtäkkiä äidit alkoivat raskautua sen sijaan, että he tulisivat raskaaksi – kieliasiantuntija arvelee, että taustalla on tarve tehdä sävyero.
On arveltu, että raskautua olisi peräisin hoitoalan kielestä. Tälle ei kuitenkaan ole esitetty lähdeviitteitä. Pikemminkin sana lienee syntynyt arkikielessä ja levinnyt verkon keskustelufoorumeilla. On vaikea sanoa, johtuisiko ilmiö siitä, että se on koettu objektiiviseksi termiksi vai pikemminkin jonkinlaisesta huvittavuudesta.
Koska raskautua on vanhastaan harvinainen sana, on hyvin mahdollista, että sen uudenlainen käyttö on kehittynyt ilman, että käyttäjät ovat edes tienneet vanhasta merkityksestä. Kyseessä olisi siis uudissana siinä mielessä, että sana on muodostettu uudestaan. Lähtökohtana on tällöin ehkä ollut sana raskaus pikemminkin kuin muoto-opillinen kantasana raskas.
Korp-korpuksista löytyy verbille raskautua vain 9 esiintymää ennen 1980-lukua. Ensimmäisessä, vuodelta 1853, on kyse selvästi kuvaannollisesta ihmismielen muuttumisesta raskaammaksi: minulla ei ensinkään olewan syytä raskautua elämän murheista. Seuraava, vuodelta 1879, puhuu selvästi fyysisestä painosta, nimittäin siitä, että lumien ei pidä antaa raskauttaa talojen kattoja. Muut esiintymät ovat 1900-luvulta ja käsittelevät mielen tai sydämen muuttumista raskaaksi.
Myöhemmältä ajalta on melko paljon esiintymiä, pari tuhatta. Ne ovat kuitenkin käytännössä kaikki netin keskustelufoorumeilta (Suomi24). (Yksi esiintymä on sosiologisesta tutkimuksesta, mutta siinä on kyse arkikielisestä lainauksesta: Kuulemma on mahdollisuus raskautua spontaanisti.)
Suomen Kuvalehdessä raskautua on esiintynyt (numeroon 19/2020 mennessä) vain kolmesti: numerossa 5/1989 lauseessa ilma raskautuu, numerossa 35/1989 lauseessa vielä täydemmäksi se [hiljaisuus] raskautuu, ja numerossa 19/2004 ilmauksessa askel raskautuu. Kaikissa on siis selvästi kyse vanhasta merkityksestä.
Raskautua on siis saanut merkityksen ’tulla raskaaksi’, mutta tässä merkityksessä se rajoittunee lähinnä arkikieleen. Esimerkiksi HUSin verkkosivuilla se esiintyy muutaman kerran, mutta vain potilaiden esittämissä kysymyksissä.
Sana on kuitenkin yleistynyt myös kirjoitetussa kielessä, muun muassa eri alojen opinnäytetöissäkin.