Vanhastaan paasi on tarkoittanut kiveä, tyypillisesti isoa, laakeaa ja sileää. Nykyisin sanalla tarkoitetaan yleisesti isoa yhtenäistä esinettä, usein betonista valettua. Myös sanan taivutus horjuu: vanhan taivutuksen paasi : paaden : paatta rinnalle on tullut paasi : paasin : paasia.
Nykysuomen sanakirjan mukaan paasi on ”kookas, tav. sileä, laakeahko kivenjärkäle”. Uudempi kuvaus Kielitoimiston sanakirjassa on hyvin samansisältöinen: tav. sileä ja laakea iso kivi”. Kuitenkin Helsingin Sanomien artikkelissa Kampin kauppakeskus huolestui sisäänkäyntinsä turvallisuudesta (3.7.2023) kerrotaan kirjaimen muotoisista kivipaasista, jotka eivät ole laakeita eivätkä itse asiassa kiveä lainkaan. Jutussa nimittäin kerrotaan, että ”betoniesteiden ulkonäköön haettiin inspiraatiota ulkomailta”. Esineet ovat siis ilmeisesti betonia, vaikka niitä ei sanota vain paasiksi, vaan korostetusti kivipaasiksi.
Tällainen on nykyisin aika yleistä: paasi-sanalla viitataan esineen kokoon, jykevyyteen, muodosta ja materiaalista riippumatta. Tosin esineen kai pitää olla yhtä ainetta, mutta se sitten voi olla betonia, metallia tai muuta.
Vanhan kirjasuomen sanakirjan kuvaus selostaa, miten paasi-sanaa on käytetty myös kalliosta, muun muassa Raamatun käännöksissä kohdissa, joihin on myöhemmin otettu sana kallio.
Mainitussa Helsingin Sanomien artikkelissa käytettiin ensin sellaisia taivutusmuotoja kuin kivipaasit, kivipaaseja ja kahdeksan erillistä kivipaasia. Tämä herätti Facebook-keskustelun, jonka aikana huomattiin, että lehti oli korjannut taivutusmuodot – mutta ei itse sanaa paasi.
Uuden taivutuksen paasi : paasin syntyyn ja yleistymiseen lienee vaikuttanut se, että muut aasi-loppuiset sanat ovat uudehkoja lainasanoja, joiden taivutuksessa vartalo pysyy muuttumattomana, esimerkiksi aasi : aasin ja fraasi : fraasin. Tosin Suomen etymologisen sanakirjan artikkeli esittää taivutuksesta näin: ”: paaden, murt. paik. myös paasin”. Artikkeli esittää epävarmana selityksenä alkuperästä germaanisen sanan spāđa-, jolloin sanan asu suomessa olisi ensin ollut kai paate. Siihen sitten äänteenmuutokset olisivat vaikuttaneet niin, että nominatiiviksi olisi tullut paasi. Joka tapauksessa sanan taivutusvartalo on paate tai heikkoasteisena paade. Sana kuuluu samaan taivutustyyppiin kuin esimerkiksi vesi : veden. Tällaisia sanoja on melko vähän, eikä niitä synny lisää, joten harvinaisehkon sanan siirtyminen eri tyyppiin on ymmärrettävää.