Suomen kielessä on joukko i-loppuisia adverbeja kuten halki, poikki ja irti, jotka voivat kuvata niin tilaa kuin siihen joutumistakin. Joukkoon sopisi hyvin lohki, joka tunnetaan murteista.
Luultavasti jokainen suomenpuhuja ymmärtää lauseen hammas oli lohki, vaikka lohki-sanan ei katsotakaan kuuluvan yleiskieleen. Sen merkityksen voi hahmottaa esimerkiksi ”verrannosta” haljeta : halki = lohjeta : ?.
Murteissa lohki kyllä esiintyy, mutta Suomen murteiden sanakirjan kuvaus siitä ei kerro levikistä muuta kuin esimerkkien paikkakunnat. Sanakirjan selitys on ”lohjenneena, halki, rikki”. Esimerkeistä näkyy, että sanaa voidaan käyttää sekä sellaisissa ilmauksissa kuin on lohki että sellaisissa kuin meni lohki. Sanalla siis on tavallaan toisaalta olosijaa vastaava merkitys, toisaalta tulosijaa vastaava merkitys, siis toisaalta ’lohjenneena’, toisaalta ’lohjenneeksi’.
Voisi ajatella, että lohki on tarpeeton, koska se tarkoittaa samaa kuin lohjennut, paitsi tulosijaa vastaavassa merkityksessä, jolloin voi käyttää toisenlaista ilmausta: esimerkiksi meni lohki voidaan korvata sanalla lohkesi. Kuitenkin lohki on paitsi lyhyempi kuin lohjennut myös täsmällisempi. Esimerkiksi hammas on lohjennut sisältää ensisijaisesti verbin perfektin ja ilmaisee tapahtumaa: on tapahtunut, että hammas lohkesi. Perfekti kuvaa tapahtumaa nykyhetken näkökulmasta (Iso suomen kielioppi, Perfektin merkitys). Lause voidaan jäsentää toisinkin, niin, että predikaattina on vain on ja sillä on predikatiivina lohjennut, merkitykseltään suunnilleen ’lohjenneessa tilassa’.
Niinpä hammas on lohki olisi sopiva ja yksiselitteinen kuvaamaan tilannetta, jossa hammaslääkäri tutkii potilasta tietämättä, koska ja miten hammas on lohjennut, tai jopa tutkittaessa muumion hammasta ajattelematta varsinaisesti sitä, miten monta tuhatta vuotta sitten se lohkesi. Tässä mielessä voisi jopa sanoa, että yleiskielen ilmaisukeinoissa on lohki-sanan mentävä aukko.
Lönnrotin sanakirjassa lohki-sanalle on hiukan oudosti kuvattu merkitys: löst ifrån, söndradt ifrån. Luultavasti Lönnrot vain tulkitsi aikansa kieltä hiukan väärin, ajatellen, että lohki tarkoittaisi sellaista, mikä on lohjennut irti jostakin. Murresanakirjan esimerkeissä kyse on sen sijaan kyse jostakin (kahvikupin reuna, pähkinä, vatsa, luu), joka on rikkoutunut lohkeamalla, siis niin, että siitä on lohjennut jotain.
Lohki-sanaan verrattavia i-loppuisia adverbeja ovat ainakin halki, irti, kiinni, poikki, puhki, rikki ja katki, joista viimeksi mainittua pidetään murteellisena. Kaikki ovat muodostukseltaan sikäli erikoisia, että selvää kantasanaa ei oikein voi esittää.