Sana lähiaika tarkoitti alun perin nykyistä, läsnä olevaa aikaa. Myöhemmin se alkoi tarkoittaa aikaa, joka on nykyhetkeä lähellä, etenkin tulevaisuudessa. Kielenhuolto-ohjeissa ruvettiin vaatimaan, että sitä saa käyttää vain tulevasta ajasta.
Sanaa lähiaika ei esiinny vanhassa kirjasuomessa eli vuosina 1543–1810 julkaistuissa teksteissä. Suomen murteiden sanakirja esittää siitä vain muodon lähiaikoina (jonka se kuvaa adverbiksi) ja sille kahtalaisen merkityksen: ”lähitulevaisuudessa, piakkoin; viime aikoina, äskettäin” ja kaksi esimerkkiä, jotka kuvaavat näitä kahta merkitystä.
Tällä sivulla mainitut sanakirjat kuvataan tarkemmin sivulla Suomen kielen sanakirjoja verkossa ja muualla.
Vaikuttaa siltä, että lähiaika on joskus 1800-luvulla kirjakieleen tehty sana, joka on sitten levinnyt puhuttuun kieleen lähinnä muodossa lähiaikoina.
Lönnrotin sanakirjassa (1866–1880) esitetään lähi-aika substantiivina, jonka selityksenä on latinankielinen ilmaus ”tempus præsens”. Se tarkoittaa sananmukaisesti läsnäolevaa aikaa ja esiintyy myös kielioppiterminä tarkoittamassa preesensiä aikamuotona. Sama selitys on Geitlinin Suomalais-Latinaisessa sanakirjassa (1883).
Ismo Ikolan kirjoitus Suomen kielioppien käsitys indikatiivin tempuksista ja niiden käytöstä Virittäjässä vuonna 1950 kertoo, että Lönnrot teki parikin ehdotusta preesensin nimeksi: oleva ja lähiaika, joista viimeksi mainittu ”otettiinkin käytäntöön seuraavissa kieliopeissa”, kunnes komiteanmietinnössä vuonna 1888 otettiin käyttöön sana kestämä. Tämä sana on nyttemmin lähes täysin jäänyt käytöstä.
Ahlmanin sanakirjassa (1874) sanan lähiaika selitys on ”närvarande tid”. Vanhemmissa sanakirjoissa sanaa ei näytä olevan, vaikka niissä osin laajastikin kuvataan lähi-sanaa.
Erwastin sanakirjassa (1888) selityksenä on ”die gegenwärtige l. jetzige Zeit”, eli nykyajasta siinäkin on kyse. Yrjö-Koskisen Suomalais-ranskalainen sanakirja (1900) jättää tulkinnanvaraiseksi, onko kyseessä nykyaikaa tarkoittava substantiivi vai kielioppitermi: ”Lähiaika, s. présent m. (au pr. de l’indicatif)”.
Nykysuomen sanakirjan (1951–1961) kuvauksessa ei ole jälkeäkään nykyaikaan viittaamisesta:
lähi|aika s. tav. lähinnä tulevasta (harvemmin aivan äskettäin menneestä) ajasta. | L:ajan kysymys on - -. L:aikojen suunnitelmia. Ainakin l:ajat vietämme Lahdessa. — lähiaikoina pian, piakkoin, kohdakkoin, kohta-, pikapuoliin. | Aivan l:aikoina. L:aikoina valmistuu uusi rukoushuone. Parannuksia tuskin on l:aikoina odotettavissa.
Kaikki esimerkit ovat aika selvästi tulevaan viittaavia, mutta sanakirja ei siis esitä menneeseen viittaamista vääränä.
Vaikka merkityksen muuttuminen voi tuntua oudolta, mutta sen voi ymmärtää siltä pohjalta, että nykyisyys, nykyhetki ei juuri koskaan tarkoita hetkellistä, silmänräpäyksellistä hetkeä, vaan sitä lähellä olevaa aikaa. Läheisyyden käsitteen väljentyessä voi merkitys siis laajentua. Lisäksi kun nykyisyydelle on monta ilmaisutapaa, on lähiaika voitu ottaa toisenlaiseen käyttöön.
Avoimeksi tuntuu jäävän, milloin ja miten muutos on tapahtunut, samoin kuin se, miksi lähiaika rupesi tarkoittamaan ensi sijassa lähitulevaisuutta.
Ensimmäinen julkinen kannanotto, jonka mukaan lähiaikoina (samoin kuin lähipäivinä yms.) saisi viitata vain tulevaisuuteen, saattaa olla Virittäjässä vuonna 1971 julkaistu Jaakko Sivulan kirjoitus Annetaanko töppäykset anteeksi?, jonka alaotsikkona on ”Havaintoja ylioppilasaineiden sanastosta, etenkin sanastoerikoisuuksista”. Siinä on seuraava kappale:
Lönnrotin sanakirjassa sanalle lähiaika on annettu kielioppitermin merkitys: tempus praesens. Nykykielessä sanaa käytetään NS:n [Nykysuomen sanakirjan] mukaan »tav. lähinnä tulevasta (harvemmin aivan äskettäin menneestä) ajasta»; esimerkkejä menneestä ajasta ei NS mainitse. Ajassa nykyhetkestä eteenpäin viittaavat myös sellaiset sanat kuin lähihetki, -tunti, -viikko, -vuosi (joista tavallisesti käytetään monikkoa ja etenkin essiiviä). Lähi-määritteen ajallinen merkitys ei näytä olevan itsestäänselvä; silloin tällöin yritetään lähi-alkuisella adverbiaalilla ilmaista äskettäistä mennyttä aikaa. Pari esimerkkiä ylioppilasaineista: »Lähipäivinä on tehty hätkähdyttäviä havaintoja mm. Lahden ympäristön jätevedet keräävällä Vesijärvellä» (Heinola), »Erityisesti lähivuosina on vilkkaasti keskusteltu ylioppilaskirjoituksista» (Hämeenlinna). Näissä tapauksissa lähi-määritteen tilalle kuuluisi viime. Tämä samoin kuin ensi ilmaisee tiettyä aikasuhdetta, ja niin ilmeisesti pitäisi tehdä lähi-määritteenkin (sanat ansaitsisivat lauseopillisen selvittelyn). Paikallisesti lähi- (lähipitäjä, -naapuri yms.) voi tietenkin viitata mihin suuntaan tahansa (samoin liki-, jota tuskin ajallisesti käytetään), mutta ajallisesti ilmaisutarve on toinen. Kertojan tai lauseen subjektin nykyhetken kannalta ei ole samantekevää, viittaako lähi tulevaisuuteen, menneisyyteen vai molempiin. Vaikka voidaankin puhua esim. »lähimenneisyydestä», pitäisi lähi-määritettä normaalisti käyttää vain futuurisesti.
Kirjoituksessa otetaan aika selvä kanta, vaikka siinä on lainattu Nykysuomen sanakirjaa, jossa sellaista ei ole. Perustelut vaikuttavat varsin ontuvilta. Ilmaisutarpeeseen viittaaminen ei oikein toimi, kun molemmissa mainituissa esimerkeissä jo predikaatin aikamuoto (on tehty, on keskusteltu) ilmaisee, että viitataan menneeseen, joskin ehkä nykyhetkessä jatkuvaan toimintaan.
Vaikka ei näytäkään olevan dokumentteja siitä, että lähiaika-sanan merkitystä olisi käsitelty kielenhuollon elimissä, siihen on otettu vahvastikin kantaa niiden julkaisuissa. Niissä on rajattu merkitys tulevaisuuteen viittaavaksi. Perusteluja ei ole esitetty. Päinvastoin mainitaan, että lähi-alkuisista sanoista osa viittaa menneeseen, kuten lähihistoria.
Suomen kielen perussanakirjassa (1990–1994) ja Kielitoimiston sanakirjassa (2006–) on otettu kantaa melko selvästi. Niiden mukaan sanaa lähiaika käytetään ”tulevaisuudessa lähellä olevasta ajasta”, mutta viimeisestä esimerkistä ilmenee, että sanaa käytetään muutenkin:
Ihan lähiaikoina [paremmin: äskettäin, viime aikoina] en ole häntä tavannut.
Käytännössä lähes aina ilmenee lause- ja asiayhteydestä, viittaako lähiaikoina tulevaan vai menneeseen. Varsin usein jo predikaatin aikamuoto kertoo tämän. Eri asia on, että kielessä on myös itsenäisinäkin yksiselitteiset ilmaisutavat lähitulevaisuudessa ja viime aikoina. Tosin Kielikellon 4/1971 kirjoitus Nasevuutta ajanilmauksiin neuvoo korvaamaan sanan lähitulevaisuudessa sanalla lähiaikoina tai piakkoin, käsittelemättä mahdollista täsmällisyyden tai sävyn muutosta.
Periaate, jonka mukaan sana lähiaikoina saa viitata vain tulevaan, on kuitenkin kielenhuollon kestosuosikkeja. Se esiintyy painettujen kielenoppaiden lisäksi muun muassa seuraavissa:
Tällainen huomio on aika suhteeton etenkin, kun normille ei ole järkevää perustetta. Kirjoituksissa mainitaan usein, että menneisyyteen viittaava lähiaikoina olisi jotenkin yleistynyt tai alkanut esiintyä viime aikoina, vaikka se on ilmeisesti esiintynyt kielessä siitä alkaen, kun sana muuttui preesensiä tai nykyhetkeä laajempaan merkitykseen.
Normin laaja toistaminen ei ole estänyt lähiaika-sanan käyttöä menneeseen viittaavana. Jopa Virittäjä-lehdessä on esiintynyt vuonna 1977 (artikkelissa Suomen perfektin merkityksestä keskusteluaineiston valossa) lause, jossa lähiaika selvästi tarkoittaa juuri mennyttä hetkeä.
Sanat, joissa lähi-sanaa seuraa ajan yksikön tai ajanjakson nimitys, viittaavat yleensä tulevaan, mutta tästä ei alkujaan ollut normia. Nykysuomen sanakirjassa on lähi omana hakusananaankin:
lähi I. a. taipum. lähellä oleva, läheinen, likeinen, lähin. 1. erilleen kirjoitettuna, etup. vain yhd:ojen attr:na. | L. maaseudulta. L. vuosikymmeninä. 2. yhd:ojen alkuosana: liki-; us. )( kauko-, etä-. a. paikallisesti. | L:asema, – – b. ajallisesti. | L:aika. -kuukausi, -päivä, ‑tulevaisuus, -tunti.
Tämän mukaisesti lähi tarkoittaisi määriteosana lähellä olevaa, suunnasta riippumatta. Näin on ymmärrettävää, että sanan lähiaika kuvauksessa erikseen mainitaan, että sitä käytetään tavallisesti tulevasta ajasta, Nykysuomen sanakirjassa on omina hakusanoinaan lähihetki, lähikuukausi, lähipäivä, lähitunti, lähiviikko, lähivuosi ja lähivuosikymmen, ilman määritelmiä. Esimerkiksi sen esimerkki vapun lähipäivät on luonnollista tulkita niin, että tarkoitetaan päiviä, jotka ovat vapun lähellä, ennen tai jälkeen.
Kuitenkin edellä mainittu Kielikellon 1/1982 kirjoitus Sanastokysymyksiä: lähiaika esittää, että tulevaan aikaan viittaavat sellaiset sanat kuin lähihetki, lähikuukausi, lähipäivä, lähitunti, lähiviikko ja lähivuosi. Se esittää tämän yleisenä periaatteena: ”Voidaan kyllä puhua lähihistoriasta ja lähimenneisyydestä, mutta muutoin menneeseen aikaan viitataan sanalla viime.”
Kielitoimiston sanakirja rajaa sanan lähipäivä merkitykseksi ”päivä lähitulevaisuudessa” Sanojen lähikuukausi, lähiviikko ja lähivuosi selityksenä on ”vrt. lähipäivä”, joten ilmeisesti niidenkin merkitys on tarkoitus rajata tulevaan aikaan.
Sanakirja ei tunne sanan lähipäivä aivan toisenlaista merkitystä ’lähityöpäivä, työpaikalla tehtävä työpäivä’, joka on viime vuosina muodostunut varsin yleiseksi.
Kotuksen kuukauden kielijutussa Lähipäivinä ja viime viikkoina (toukokuu 2008) sanotaan: ”lähi-sanalla viitataan yleensä tulevaisuuteen: lähipäivät, lähivuodet, lähitulevaisuus ovat kaikki edessäpäin”. Kirjoitus kuitenkin kuvaa, että tällaisia sanoja käytetään myös viittaamaan menneeseen.