Kreikkalainen viininsekoitusmalja eli krateeri.
Muinaiskreikan sanasta kratēr ’sekoitusastia’ on tullut suomen kieleen ruotsin kautta sana kraateri, jolle virallinen asu on nykyisin kraatteri ja jonka merkityskin on vaihdellut, mutta myös paljon harvinaisempi krateeri.
Nykyisten ohjeiden mukainen kirjoitusasu on kraatteri, mutta se yleensä lausutaan ja usein kirjoitetaankin yhdellä t:llä: kraateri.
Merkitys on Kielitoimiston sanakirjan mukaan kahtiajakoinen: ”tulivuoren purkautumisaukko; meteoriitin pudotessaan tekemä kuoppa”. Jälkimmäinen merkitys on uudempi. Kahtalaisuudesta syntyy tulkintaongelmia esimerkiksi puhuttaessa Lappajärvestä kraaterijärvenä; silloin saatetaan tarkoittaa, että se on nykykäsityksen mukaan syntynyt meteorinkraaterista eikä tulivuoritoiminnasta.
Lisäksi kielessä on harvinaisena sana krateeri, joka on samaa alkuperää, mutta tarkoittaa (antiikin aikaista) viininsekoitusmaljaa. Sana on niin harvinainen, että kielentarkistusohjelmat yleensä ilmoittavat sen virheelliseksi, vaikka se esiintyy mm. Nykysuomen sivistyssanakirjassa.
Vuosina 1909–1922 julkaistussa Tietosanakirjassa on seuraava artikkeli:
Kraateri (kreik. krātē´r), sekoitusmalja, jossa vanhan ajan kreikkalaiset ja roomalaiset aterian aikana sekoittivat vettä viiniin. — Tuliperäisten vuorien kattilan t. suppilonmuotoisen purkautumisaukon suu (vrt. Tulivuoret).
Käytetty kreikan sanan asu pyrkii kuvaamaan äänneasua, jossa a ja e ovat pitkiä ja jälkimmäinen on painollinen. Nykyisin suomessa käytetyssä muinaiskreikan siirtokirjoituksessa asu on kratēr tai kratḗr.
Ensimmäisenä on siis sekoitusmaljamerkitys, ja tämä vastaa historiallista kehitystä. Kreikan sana kratēr johtuu sekoittamista tarkoittavasta verbistä ja tarkoittaa alun perin sekoitusastiaa, erityisesti sellaista, missä viiniin sekoitettiin vettä. (Antiikin kreikkalaiset joivat viiniä yleensä vain veteen sekoitettuna.) Toissijaisesti sitä käytettiin myös viittaamaan maljamaiseen syvennykseen kalliossa ja erityisesti tulivuoren ”suuta”, purkausaukkoa sen huipulla.
Kreikasta sana on siirtynyt latinan kautta (latinan crātēr : crātēris tai tavallisemmin crātāra : crātārae) nykykieliin.
On hiukan poikkeuksellista, että sana tuli suomeen tässä muodossa, sillä lähin lainanantajakieli oli tuolloin yleensä ruotsi, ja ruotsissa oli ilmeisesti silloin kaksi eri krater-sanaa, jotka kirjoitettiin samoin, mutta äännettiin eri tavoin: kun paino oli ensi tavulla, tarkoitettiin tulivuoren suuta, ja kun paino oli toisella tavulla, tarkoitettiin sekoitusmaljaa. Nykyisin kahtalaisuus on ilmeisesti hävinnyt: paino on ensi tavulla kummassakin merkityksessä. (Ks. krater-sanaa svenska.se:ssä.)
Varmaankin ruotsin vaikutuksesta suomessa erotettiin toisistaan kraateri ja krateeri. Näihin asuihin päädytään, kun edellä mainittujen ääntämysten mukaiset sanat mukautetaan suomen kieleen.
Tässä yhteydessä myös lisättiin ensimmäisen sanan kirjoitusasuun toinen t: kraatteri. Tämä vastaa sitä yleistä sivistyssanojen kirjoitussääntöä, että jos lainanantajakielessä on painollisen vokaalin jäljessä soinniton klusiili (k, p, t) ja sen jälkeen sananloppu -eli, -eri tai -ori, klusiili kirjoitetaan ja äännetään kahdentuneena, jos sitä edeltävä äänne on soinnillinen. (Esimerkkejä: partikkeli, reportteri, diktaattori.) Tämähän ei ole kovin yksinkertainen ja looginen sääntö, ja se merkitsee poikkeamista tietyistä yleisemmistä säännöistä. Monikin on säännön joskus oppinut, mutta se unohtuu helposti. Kraateri onkin pysynyt tavallisimpana kirjoitusasuna, ja se lienee lähes yksinomainen äänneasu. Huolitellussakin kielessä esiintyy molempia; esimerkiksi Suomen Kuvalehden vuosien 1916–2019 numeroista kraateri esiintyy 111:ssä, kraatteri esiintyy 113:ssa, ja näissä on pientä päällekkäisyyttä jopa niin, että yhden artikkelin sisällössäkin on molempia.
Kirjoitusasu kraatteri on sikäli johdonmukainen, että muut teri-loppuiset sivistyssanat (myös uusimmat) noudattavat edellä kuvattua sääntöä: dekantteri, eetteri, filtteri, skootteri jne. Sellaiset sanat kuin kalenteri ovat vain näennäisiä poikkeuksia, sillä niissä t johtuu lainanantajakielen d:stä (esimerkiksi kalender). Muodon kraateri käyttöön on ehkä vaikuttanut se, että tt:n välttäminen hiukan keventää sanan äänteellistä raskautta: alkutavuksi saadaan kraa eikä suomen äännerakenteelle varsin vieras kraat. Tähän voi ehkä rinnastaa sen, että vielä Nykysuomen sanakirjassa on preetori (ja reetori), joka vasta Nykysuomen sivistyssanakirjassa (1973) muutettiin silloin omaksutun yleisen säännön mukaiseen raskaampaan asuun preettori (ja reettori).
On epäselvää, milloin kirjoitusasu kraatteri tuli käyttöön, mutta jo vuosien 1925–1928 Pienessä tietosanakirjassa on asu kraatteri, merkityksenä vain ”tulivuoren suppilonmuotoinen purkautumisaukko”. Sekoitusmaljaa tarkoittava sana on jätetty kokonaan pois. Nykysuomen sanakirjassa (1951–1961) tilanne on samantapainen,
Nykysuomen etymologinen sanakirja kuvailee: ”Suomalaisena sanana kraatteri on ensi kertaa mainittu vuonna 1834 sanomalehdessä Sanan Saattaja Viipurista. jossa synonyymisena nimityksenä on tuliräppänä.” Kotuksen digitoitu aineisto kyseisestä lehdestä sisältää kyseisen kohdan seuraavassa asussa:
Kalkki-kiwen ja mustan-kiwen rajalla on kukkuloita, joiden näkö näyttää, jokaisen heistä ennen olleen kraterin eli tuli-räppänän, josta tuli-tuisku on tietänsä pitänyt.
Korp-korpuksissa on sanalle kraateri 175 esiintymää ennen vuotta 1901, vanhimmat vuosilta 1840, 1851, 1861 ja 1877. Sanalle kraatteri on samalta ajalta 121 esiintymää, vanhimmat vuosilta 1871, 1872, 1882 ja 1883. Kirjoitusasu oli siis pitkään vakiintumaton.
Vaikka jo kreikan sana kratēr saattoi viitata erilaisiin maanpinnan muodostumiin niiden muodon perusteella, suomessa kraateri tai kraatteri tarkoitti pitkään vain tulivuoren purkautumisaukkoa. Myöhemmin muita merkityksiä on tullut rinnalle. Nykysuomen sanakirjassa varsinainen merkityksen kuvaus on vain ”tulivuoren purkautumisaukko”, mutta sanan selityksissä mainitaan, että Kuun pinnalla on kraaterin kaltaisia syvennyksiä ja että sanaa käytetään myös ”räjähdyksen maahan tekemästä kuopasta”.
Nykysuomen sivistyssanakirjassa (1973) esitetään toisena merkityksenä ”meteoriitin törmätessään tekemä kuoppa”. Suomen kielen perussanakirjassa (1990–1994) on kolmaskin merkitys ”Kuun tm. taivaankappaleen rengasvuori”. Tällöin viitataan pyöreähköön rengaskohoumaan eikä sen sisällä olevaan maljamaiseen alueeseen, joka on yleensä syntynyt meteorin törmäyksessä. Kielitoimiston sanakirjasta (2004–) kolmas merkitys on poistettu. Tilalla on esimerkkinä Kuun kraatterit, mutta se lienee tulkittava esimerkiksi esitetyistä merkityksistä.
Verkkosivulla Perustietoa: Mikä on ”kraatteri” kuvataan sanan eri merkityksiä ja esitetään: ”Kaikkein laajimmassa merkityksessä kraatterina voidaan pitää mitä tahansa maljamaista painannetta muutoin suhteellisen tasaisella pinnalla.”
Kun jotakin muodostumaa sanotaan kraateriksi, ei siis pelkästään tästä nimityksestä voi päätellä, onko kyseessä tulivuoren aukko (tai sellaisen jäänne), meteorin aiheuttama kuoppa (tai sellaisen jäänne) vai ehkä muutoin (esimerkiksi räjähdyksessä) syntynyt maljamainen pinnan muodostuma. Asiaa voidaan selventää sanoilla tulivuorikraateri ja meteorikraateri (tai törmäyskraateri).