Kirveen käyttämistä voisi kuvata yhdellä verbillä kirvestää. Vaikka sanaa ei ole nykyissä sanakirjoissa, se on luontevasti muodostettu ja sillä on pohjaa murteissa. Sana tuntuu näppärältä, mutta sitä käytetään myös toisenlaisessa, erikoistuneessa merkityksessä.
Jos tekisi mieli viitata kirveen käyttämiseen yhdellä sanalla, mikä se voisi olla? Esimerkiksi hakata ei käy, koska se ei yksilöi välinettä: monella muullakin esineellä kuin kirveellä voi hakata.
Joistakin työkalujen nimistä johdetaan verbejä, tavallisimmin -ta-johtimella: aurata, porata, taltata, viilata jne. Tätä johdinta ei kuitenkaan liitetä kaikenlaisiin substantiiveihin, ja siksi meillä on esimerkiksi -oida-johtimella muodostetut verbit vasaroida ja puntaroida. Mutta -oida-johdinkaan ei sovi sanaan kirves tai yleensä sanoihin, joiden perusmuoto loppuu s:ään.
Suomen murteissa esiintyy Suomen murteiden sanakirjan kuvauksen mukaan sana kirvestää ’hakata, karsia kirveellä; veistää’, josta on myös johdokset kirvestys ja kirvestellä. Esiintymisaluetta ei kuvata, mutta esimerkkejä on eri puolilta, joten sana lienee laajalevikkinen. Kuvauksen mukaan sanalla on myös merkitys, ’(ristiselkään tulleesta) noidannuolesta: vihloa, särkeä, pakottaa’, joka esiintyy lähinnä Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa. Tämä varsin erikoistunut merkitys tuntuu olevan kaukana ensimmäisestä merkityksestä. Sen sijaan kolmas merkitys ’pelata kirves-nimistä korttipeliä’ on ilmeisen ymmärrettävä.
Toinen merkitys on ehkä kuitenkin samaa alkuperää kuin kirveen käyttämistä tarkoittava kirvestää. Toisessa merkityksessä sanaa verbiä käytetään subjektittomana, esimerkiksi kirvestää selän, jolloin tekijäksi on kai alkujaan ajateltu noita, henkiolento tms. Siksi kyseessä voisi olla kirves-sanan johdos: kova selkään iskevä kipu on kuvattu ikään kuin joku olisi iskenyt kirveellä selkään, jatkuva kipu jopa ikään kuin joku hakkaisi kirveellä. Sellainen lauserakenne kuin kirvestää selän on ehkä tulkittava ’käsittelee selän kirveellä’, joten alkujaan kyseessä on ollut varsin vahva kielikuva.
Yleiskielen sanakirjoihin kirvestää-sanaa ei ole otettu, mutta Elias Lönnrotin Suomalais-Ruotsalainen Sanakirja tuntee sen. Siinä selityksenä on toisaalta ”yxa till, tillyxa, gå på med yxan, hugga ifrigt”, jossa merkityksessä sana on kirves-sanan johdos, toisaalta ”rista, värka”, jota Lönnrot pitää kirpeä-sanan johdoksena. Lönnrotilla on vieläpä useita tämän verbin johdoksia, enimmäkseen kai hänen itse keksimiään: kirvestellä, kirvesteleminen, kirvestys, kirvestäjä, kirvestäminen, kirvestämätön, kirvestäväinen.
Kirjoitetussa kielessä kirvestää ei ole juurikaan esiintynyt. Korp-korpuksista löytyvistä 23 esiintymästä useat näyttävät olevan kirves-sanan joidenkin muotojen (kirvestä, kirvestään) vääriä asuja. Mukana on kuitenkin kirvestää-verbin esiintymiä. Niistä ilmeisesti vain yhdessä kyse kirveen käyttämisestä (kun jaksaa kirvestää sinne takkaan, viitattaessa sähkötolpan pienimiseen poltettavaksi); esiintymä on nettikeskustelusta vuodelta 2012. Muissa esiintymissä on kyse kipuun tai särkyyn viittaavasta verbistä, esimerkiksi selkää kirvestää.
Vanhan kirjasuomen sanakirjan kuvaus kirvestää-sanast on erikoinen: ”JlisP 161 skada; kirvesti seljän fick ondt i ryggen, Sotk”. Tämä, kuten Lönnrotinkin selitys, lienee ymmärrettävä niin, että murteissa esiintyvä, murresanakirjassa kuvattu erityinen merkitys on ymmärretty laajemmin kipuun tai särkyyn viittaavaksi tai jopa vahingoittamiseksi.
Muodostukseltaan kirvestää on sikäli poikkeuksellinen, että se perustuu kantasanan nominatiiviin kirves (tai, jos s:n katsotaan kuuluvan johtimeen, vartalon lyhentymään kirve-). Yleensä johdokset perustuvat kantasanan taivutusvartaloon, joka on tässä tapauksessa kirvee- (joissakin murteissa kirvehe-). Muodostustapa ei kuitenkaan ole ainutlaatuinen, sillä s-loppuiseen nominatiiviin perustuvat myös muun muassa iestää, jänistää, keihästää, seivästää jaäestää.
Voisi ajatella, että kirvestää-verbille olisi käyttöä nasevana ilmauksena. Voisi sanoa esimerkiksi, että moottorisahalla puusta tehty veistos pitää vielä kirvestää tai että kirvestinpä vähän saunapuita. Voisi myös toivoa, että sanaa tuntematon osaa päätellä sen merkityksen.
Riskinä ei niinkään ole sekaantuminen sanan vanhaan kipua tai särkyä tarkoittaviin merkityksiin kuin se, että sanalla saattaa eri murteissa ja muuten eri ihmisille olla erikoistuneita merkkejä. On muun muassa kerrottu, että kirvestää tarkoittaa jossakin nimenomaan kirveellä rikkomista