Yleiskielessä sana kehdata liittyy moraalisiin tai muihin estoihin ja esiintyy yleensä joko muodoltaan kielteisissä lauseissa tai sävyltään paheksuvissa lauseissa. Ilmaus en kehtaa tarkoittaa, että tahdikkuus, säädyllisyydentunto tai kenties ihan ujous estää tekemästä jotain. Tämän lisäksi Kielitoimiston sanakirja mainitsee kuitenkin myös merkityksen ’viitsiä’, todeten sen murteelliseksi.
Vanhassa kirjasuomessa ja vielä Lönnrotin sanakirjassa verbillä on molemmat merkitykset. Rajanveto yleiskielen ja murteiden välillä tehtiin tässä asiassa ilmeisesti vasta Nykysuomen sanakirjassa. Rajausta voi pitää onnistuneena, koska olisi melko hankalaa, jos esimerkiksi lauseesta en kehtaa nousta sängystä ei voisi heti tietää, onko kyse jonkinlaisesta häveliäisyydestä vai laiskuudesta,
Rajanveto on sikäli erikoinen, että yleiskieleen otettu merkitys on suhteellisen suppea-alainen: se kattaa länsimurteiden alueestakin vain osan – mutta kuitenkin sen osan, jossa suomen kirjakielen perusta luotiin. Suomen murteiden sanakirjan kuvauksesta ilmenee mainitun alueellisen jakauman lisäksi sekin, että sanalla on kolmaskin merkitys: ’saattaa, voida’. Tosin kuvaus on tältä osin lyhyt, eikä esimerkeistäkään selviä, onko mukana kuitenkin (ainakin usein) jonkinlainen julkeamisen tai uskaltamisen tai toisaalta viitsimisen sävy.