Kielitoimiston ohjeiden mukaan sanaa kanssa käytetään asiatyylissä vain ”ilmaisemassa kahden tasaveroisesti rinnasteisen tekijän suhdetta”, kuten lauseessa ”hän tuli vaimonsa kanssa”, joka tarkoittaa olennaisesti samaa kuin ”hän ja hänen vaimonsa tulivat (yhdessä)”. Yleisessä kielenkäytössä, myös kirjoitetussa, kanssa-sanalla on paljon laajempi käyttö.
Kielitoimiston sanakirjan (KSK) kuvaus kanssa-sanasta sisältää kolme pääkohtaa, mutta niistä toinen ja kolmas on merkitty arkikielistä käyttöä koskeviksi. Täten kirjakielessä hyväksyttävää on vain sanan käyttö postpositiona ”ilmaisemassa kahden tasaveroisesti rinnasteisen tekijän suhdetta”. Sellaisesta ensimmäisenä esimerkkinä on isä poikansa kanssa, selityksenään ”isä ja poika (yhdessä), isä poikineen”.
Tasaveroisuutta ei tässä pidä ymmärtää yhteiskunnallisena tasa-arvona. Kyse on tässä kielellisestä rinnasteisuudesta tietyssä yhteydessä, kuten siitä, että kaksi ihmistä tekee jotain yhdessä.
Kolmantena pääkohtana on käyttö adverbina merkityksessä ’myös’ (esim. Tule sinä kanssa!) tai ”välinpitämättömyyttä, harmia t. halveksuntaa ilmaisemassa” (esim. Kaikkea kanssa). Tällaista käyttöä ei tässä tarkastella enempää, koska se erottuu aika selvästi muusta käytöstä ja varmaankin yleisesti mielletään arkikieliseksi, asiatyyliin kuulumattomaksi.
Sen sijaan toinen pääkohta on monimuotoisempi ja rajoiltaan epäselvä. Sen yleiskuvaus on seuraava:
2. postp., ark. vierasvoittoisesti ilmaisemassa kahden ei täysin rinnasteisen tekijän suhdetta; yleisk. paremmin toisin.
Tuon pääkohdan alaan kuuluu hyvin suuri osa kanssa-sanan käytöstä nykyisessä suomen kielessä. KSK:n esimerkeistäkin ilmenee, ettei yleensä ole kyse tekijöistä eikä tekijöiden suhteesta. Pikemminkin kanssa esiintyy niissä vieraiden kielten eräiden prepositioiden vastineena: ruotsin med, saksan mit, englannin with jne. KSK:n ensimmäisissä esimerkeissä leikkiä nuken kanssa ja saat kaiken takaisin korkojen kanssa sekä neljännessä esimerkissä ohukaisia hillon kanssa voi vielä tulkita olevan kyse kahdesta tekijästä, mutta rinnasteisuus on hyvin kyseenalaista: kanssa-sanaa seuraa jokin selvästi toissijainen asia, kuten väline tai lisuke. Muissa esimerkeissä, kuten menetellä kuin omansa kanssa on jo kyse aivan muusta, usein vaikeasti kuvattavasta suhteesta.
Nykysuomen sanakirjassa on hermostua-sanan käytöstä esimerkki Teidän kanssanne aivan hermostuu, ja se on säilytetty Kielitoimiston sanakirjassa, tosin ilman aivan-sanaa. Ajateltu merkitys ei tietenkään ole ’Minä ja te yhdessä hermostumme’, vaan ’Minä hermostun teihin’, eli kanssa-rakennetta käytetään verbin normaalin rektion illatiivin sijasta.
Terho Itkosen Uusi kieliopas kuvaa asiaa näin:
A B:n kanssa ilmaisee yleensä A:n ja B:n tasaveroisuutta lauseen sisällön kannalta. – – Varsinkin arkisessa puhekielessä sanalla on myös muuta (vieraanvoittoista) käyttöä, joka ei kuulu huolelliseen yleiskieleen: B ilmaisee 1) jotakin, mikä seuraa A:n mukana (ei A:han nähden tasaveroisena), 2) välinettä tai tapaa, 3) jotakin, minkä parissa A on tai joutuu toimimaan.
Erään Fingerpori-sarjakuvan idea on, että Heimo Vesa ymmärtää kehotuksen Etsi taskulampun kanssa kirjakielen normien mukaisesti. Rautalankaporin selitys ei oikein tavoita tätä.
Nykysuomen sanakirja esittää kanssa-sanan käytön säännöt jyrkemmin, puhuen hylättävästä ja ruotsinvoittoisesta käytöstä. Mutta miten tähän on päädytty? Vanhan kirjasuomen sanakirjan kuvaus kanssa-sanasta osoittaa, että käyttö on alusta alkaen ollut monimuotoista. Esimerkiksi ilmausta, jonka nykykielinen muoto on tee meidän kanssamme, on käytetty merkityksessä ’tee meidän suhteemme, tee meille’.
E. A. Saarimaan Kielenopas ei esitä suoraa määritelmää kanssa-sanan hyväksyttävästä käytöstä, mutta kylläkin koko joukon esimerkkejä ilmauksista, joissa sitä on käytetty epäsuomalaisesti, käännöslainoina ruotsista. jopa esimerkin Neitsyt Maria Jeesus-lapsen kanssa. Sekin osoittaa, miten tulkinnanvarainen käsite tasaveroinen rinnasteisuus on. Tosin Saarimaa on saattanut pitää ongelmana sitä, että tällaisessa teoksen nimessä kanssa-rakenne on substantiivin eikä predikaatin määritteenä.
Perimmältään kyse on siitä, että A:n kanssa on ehkä alkujaan tarkoittanut samaa kuin A:n joukossa tai toimijana, jonka kanssatoimijana A on, mutta sitä on jo varhain ruvettu käyttämään tiettyjen vieraiden kielten prepositioiden kuten ruotsin med ja latinan cum (nykyisin myös mm. englannin with vastineena). Kyse ei ole vain siitä, että tämä usein helpottaa kääntämistä tai vieraiden ilmausten jäljittelyä, vaan myös siitä, että suomen kielessä on tällaisen sanan mentävä aukko: ilmaisutarve, jonka kanssa-sana hoitaa omalla kömpelöllä tavallaan ja jota ei ole helppo ilmaista muuten. Esimerkiksi sellaisen ilmauksen kuin kahvi kermalla kielenhuolto on torjunut ”kahvila-adessiivina” ja tarjonnut tilalle ilmausta kahvi kerman kanssa, joka ei kuitenkaan sovi yhteen kanssa-sanaa koskevien oppien kanssa.
Kielenhuollon suhde kanssa-sanaan ei liene kovin hyvin tunnettu. Useimpia ihmisiä ei taida ihmetyttää sellainen kielenkäyttö kuin elää syövän kanssa, vaikka kirjakieleen hyväksytyn merkityksen pohjalta ajatus on mieletön (ihminen ja syöpä elämässä tasaveroisina kumppaneina).
Voi myös kysyä, onko kielenhuollon linja järkevä. Mitä oikeastaan saavutetaan määrittelemällä hyvin suuri osa kieleen vakiintunutta kanssa-sanan käyttöä arkikieliseksi?
Kielenhuolto itsekään ei noudata näitä ohjeita. Esimerkiksi voi ottaa vaikkapa Kotimaisten kielten keskuksen 13.3.2019 päivätyllä sivulla Viikon vinkit 2019 otsikon ”Kipuilua somen ihmemaassa” alla olevan virkkeen ”Harva yksityishenkilö kuitenkaan kipuilee somekielen kanssa niin paljon, että siitä kurssitusta haluaisi.” Tuskinpa tässä tarkoitetaan, että yksityishenkilö tasavertaisesti yhdessä somekielen kanssa kipuilee jotenkin.
