Kielitoimiston ohjeiden mukaan sanaa kanssa käytetään asiatyylissä vain ”ilmaisemassa kahden tasaveroisesti rinnasteisen tekijän suhdetta”, kuten lauseessa ”hän tuli vaimonsa kanssa”, joka tarkoittaa olennaisesti samaa kuin ”hän ja hänen vaimonsa tulivat (yhdessä)”. Yleisessä kielenkäytössä, myös kirjoitetussa, kanssa-sanalla on paljon laajempi käyttö.
Kielitoimiston sanakirjan (KSK) kuvaus kanssa-sanasta sisältää kolme pääkohtaa, mutta niistä toinen ja kolmas on merkitty arkikielistä käyttöä koskeviksi. Täten kirjakielessä hyväksyttävää on vain sanan käyttö postpositiona ”ilmaisemassa kahden tasaveroisesti rinnasteisen tekijän suhdetta”. Sellaisesta ensimmäisenä esimerkkinä on isä poikansa kanssa, selityksenään ”isä ja poika (yhdessä), isä poikineen”.
Tasaveroisuutta ei tässä pidä ymmärtää yhteiskunnallisena tasa-arvona. Kyse on tässä kielellisestä rinnasteisuudesta tietyssä yhteydessä, kuten siitä, että kaksi ihmistä tekee jotain yhdessä.
Kanssa-sanan kuvauksen kolmantena pääkohtana on käyttö adverbina merkityksessä ’myös’ (esim. Tule sinä kanssa!) tai ”välinpitämättömyyttä, harmia t. halveksuntaa ilmaisemassa” (esim. Kaikkea kanssa). Tällaista käyttöä ei tässä tarkastella enempää, koska se erottuu aika selvästi muusta käytöstä ja varmaankin yleisesti mielletään arkikieliseksi, asiatyyliin kuulumattomaksi.
Sen sijaan toinen pääkohta on monimuotoisempi ja rajoiltaan epäselvä. Sen yleiskuvaus on seuraava:
2. postp., ark. vierasvoittoisesti ilmaisemassa kahden ei täysin rinnasteisen tekijän suhdetta; yleisk. paremmin toisin.
Tuon pääkohdan alaan kuuluu hyvin suuri osa kanssa-sanan käytöstä nykyisessä suomen kielessä. KSK:n esimerkeistäkin ilmenee, ettei yleensä ole kyse tekijöistä eikä tekijöiden suhteesta. Pikemminkin kanssa esiintyy niissä vieraiden kielten eräiden prepositioiden vastineena: ruotsin med, saksan mit, englannin with jne. KSK:n ensimmäisissä esimerkeissä leikkiä nuken kanssa ja saat kaiken takaisin korkojen kanssa sekä neljännessä esimerkissä ohukaisia hillon kanssa voi vielä tulkita olevan kyse kahdesta tekijästä, mutta rinnasteisuus on hyvin kyseenalaista: kanssa-sanaa seuraa jokin selvästi toissijainen asia, kuten väline tai lisuke. Muissa esimerkeissä, kuten menetellä kuin omansa kanssa on jo kyse aivan muusta, usein vaikeasti kuvattavasta suhteesta.
Nykysuomen sanakirjassa on hermostua-sanan käytöstä esimerkki Teidän kanssanne aivan hermostuu, ja se on säilytetty Kielitoimiston sanakirjassa, tosin ilman aivan-sanaa. Ajateltu merkitys ei tietenkään ole ’Minä ja te yhdessä hermostumme’, vaan ’Minä hermostun teihin’, eli kanssa-rakennetta käytetään verbin normaalin rektion illatiivin sijasta.
Terho Itkosen Uusi kieliopas kuvaa asiaa näin:
A B:n kanssa ilmaisee yleensä A:n ja B:n tasaveroisuutta lauseen sisällön kannalta. – – Varsinkin arkisessa puhekielessä sanalla on myös muuta (vieraanvoittoista) käyttöä, joka ei kuulu huolelliseen yleiskieleen: B ilmaisee 1) jotakin, mikä seuraa A:n mukana (ei A:han nähden tasaveroisena), 2) välinettä tai tapaa, 3) jotakin, minkä parissa A on tai joutuu toimimaan.
Erään Fingerpori-sarjakuvan idea on, että Heimo Vesa ymmärtää kehotuksen Etsi taskulampun kanssa kirjakielen normien mukaisesti. Rautalankaporin selitys ei oikein tavoita tätä.
Kun lause Riitelimme Pekan kanssa ymmärretään kanssa-sanan edellä kuvatun merkityksen pohjalta niin, että toisena osapuolena oli ”me”, siis puhuja ja joku muu tai jotkut muut, toisena Pekka. Kuitenkin Kielitoimiston sanakirjan tämän esimerkin selityksenä on ”me ja Pekka t. Pekka ja minä riitelimme”. Tulkintoja olisikin siis kaksi.
E. A. Saarimaan Kielenopas esittää jyrkän kannan, mutta sitten myöntää käytännön olevan toisenlainen (lainattu tässä 6. painoksen v. 1964 mukaan):
Puhekielessä sanotaan: Lähdimme isän kanssa, vaikka lähtijöitä ei ole muita kuin puhuja ja isä. Loogisuus vaatii sanomaan: Lähdin isän kanssa tai Isä ja minä lähdimme. Normaalityylissä pitäisi käyttää vain näitä kahta ilmaisutapaa. Tosin ensin mainittu sanonta on aivan yleinen eikä tunnu korvaa loukkaavalta.
Aihetta käsittelee Klaus Kurjen artikkeli Me jonkun kanssa – kaksitulkintainen pronominikonstruktio suomessa ja suomenruotsissa (Sananjalassa 2023).
Nykysuomen sanakirja esittää kanssa-sanan käytön säännöt jyrkemmin kuin sen seuraajat, puhuen hylättävästä ja ruotsinvoittoisesta käytöstä. Mutta miten tähän oli päädytty? Vanhan kirjasuomen sanakirjan kuvaus kanssa-sanasta osoittaa, että käyttö on alusta alkaen ollut monimuotoista. Esimerkiksi ilmausta, jonka nykykielinen muoto on tee meidän kanssamme, on käytetty merkityksessä ’tee meidän suhteemme, tee meille’.
Ilmaisu A:n kanssa lienee alkujaan tarkoittanut samaa kuin A:n joukossa tai toimijana jossakin, jossa myös A toimii. Suomen etymologisen sana-kirjan selityksessä kanssa-sanasta kuvataan mahdollinen kehittyminen kansa-sanan muodosta kansassa lyhentymällä; täten siis jonkun kanssa olisi alkujaan tarkoittanut ’jonkun kansassa’, missä kansa on ymmärrettävä laveasti.
Kuitenkin jo varhain kanssa-sanaa on ruvettu käyttämään tiettyjen vieraiden kielten prepositioiden (kuten ruotsin med) vastineena. Kyse ei ole vain siitä, että tämä usein helpottaa kääntämistä tai vieraiden ilmausten jäljittelyä, vaan myös siitä, että suomen kielessä on tällaisen sanan mentävä aukko: ilmaisutarve, jonka kanssa-sana hoitaa omalla kömpelöllä tavallaan ja jota ei ole helppo ilmaista muuten. Esimerkiksi sellaisen ilmauksen kuin kahvi kermalla kielenhuolto on torjunut ”kahvila-adessiivina” ja tarjonnut tilalle ilmausta kahvi kerman kanssa, joka ei kuitenkaan sovi yhteen kanssa-sanaa koskevien oppien kanssa. Kielitoimiston sanakirjassa onkin ilmaus Ohukaisia hillon kanssa esitetty esimerkkinä arkikielisestä käytöstä, ja selitys ohukaisia hillon kera lienee tulkittava korjausehdotukseksi.
Sana kera on jäänyt vähälle käytölle. Se on alkujaan suppealevikkinen itämurteiden sana, jota on alettu käyttää kirjakielessä vasta 1700-luvulla. Nykysuomen sanakirja esittelee sen käyttöä laajasti, mutta Kielitoimiston sanakirjaa sen käyttöä hyvin lyhyesti ja epämääräisesti: esityksen 1. kohta sisältää vain pari esimerkkiä, samoin 2. kohta, jonka kuvaus on ”ruokalistoissa, ilmaistaessa ruoan lisäkettä t. kastiketta”.
Kielenhuollon suhde kanssa-sanaan ei liene kovin hyvin tunnettu. Useimpia ihmisiä ei taida ihmetyttää sellainen kielenkäyttö kuin elää syövän kanssa, vaikka kirjakieleen hyväksytyn merkityksen pohjalta ajatus on mieletön (ihminen ja syöpä elämässä tasaveroisina kumppaneina).
Voi myös kysyä, onko kielenhuollon linja järkevä. Mitä oikeastaan saavutetaan määrittelemällä hyvin suuri osa kieleen vakiintunutta kanssa-sanan käyttöä arkikieliseksi?
Kielenhuolto itsekään ei noudata näitä ohjeita. Esimerkiksi voi ottaa vaikkapa Kotimaisten kielten keskuksen 13.3.2019 päivätyllä sivulla Viikon vinkit 2019 otsikon ”Kipuilua somen ihmemaassa” alla olevan virkkeen ”Harva yksityishenkilö kuitenkaan kipuilee somekielen kanssa niin paljon, että siitä kurssitusta haluaisi.” Tuskinpa tässä tarkoitetaan, että yksityishenkilö tasavertaisesti yhdessä somekielen kanssa kipuilee jotenkin.
