Kanssa: mitä sen kanssa voi tehdä?

Kielitoimiston ohjeiden mukaan sanaa kanssa käytetään asiatyylissä vain ”ilmaisemassa kahden tasaveroisesti rinnasteisen tekijän suhdetta”, kuten lauseessa ”hän tuli vaimonsa kanssa”, joka tarkoittaa olennaisesti samaa kuin ”hän ja hänen vaimonsa tulivat (yhdessä)”. Yleisessä kielen­käytössä, myös kirjoi­te­tus­sa, kanssa-sanalla on paljon laajempi käyttö.

Ohje: vain rinnasteisista tekijöistä

Kielitoimiston sanakirjan (KSK) kuvaus kanssa-sanasta sisältää kolme pääkohtaa, mutta niistä toinen ja kolmas on merkitty arki­kielistä käyttöä koskeviksi. Täten kirja­kielessä hyväksyttävää on vain sanan käyttö post­po­si­tio­na ”ilmaisemassa kahden tasaveroisesti rinnasteisen tekijän suh­det­ta”. Sellaisesta ensimmäisenä esimerkkinä on isä poikansa kanssa, selityksenään ”isä ja poika (yhdessä), isä poikineen”.

Tasaveroisuutta ei tässä pidä ymmärtää jonkin tasa-arvo­ajattelun mukaisena yhteis­kunnallisena. Kyse on tässä kielellisestä rinnasteisuudesta tietyssä yhteydessä, kuten siitä, että kaksi ihmistä tekee jotain yhdessä, vasta­kohtana esimerkiksi sille, että ihminen tekee käyttäen jotain konetta, eläintä tai esinettä apunaan.

Kolmantena pääkohtana on käyttö ad­ver­bi­na merkityksessä ’myös’ (esim. Tule sinä kans­sa!) tai ”välinpitämättömyyttä, harmia t. halveksuntaa ilmaisemassa” (esim. Kaikkea kanssa). Tällaista käyttöä ei tässä tarkastella enempää, koska se erottuu aika selvästi muusta käytöstä ja var­maan­kin yleisesti mielletään arki­kieliseksi, asia­tyyliin kuulumattomaksi.

Sen sijaan toinen pääkohta on moni­muo­toi­sem­pi ja rajoiltaan epäselvä. Sen yleiskuvaus on seuraava:

2. postp., ark. vierasvoittoisesti il­mai­se­mas­sa kahden ei täysin rinnasteisen tekijän suhdetta; yleisk. pa­rem­min toisin.

Tuon pääkohdan alaan kuuluu hyvin suuri osa kanssa-sanan käytöstä nykyisessä suomen kielessä. KSK:n esimerkeistäkin ilmenee, ettei yleensä ole kyse tekijöistä eikä tekijöiden suhteesta. Pi­kem­min­kin kanssa esiintyy niissä vieraiden kielten eräiden prepositioiden vastineena: ruotsin med, saksan mit, englannin with jne. KSK:n ensimmäisissä esi­mer­keis­sä leikkiä nuken kanssa ja saat kaiken takaisin korkojen kanssa sekä neljännessä esimerkissä ohukaisia hillon kanssa voi vielä tulkita olevan kyse kahdesta tekijästä, mutta rinnasteisuus on hyvin kyseenalaista: kanssa sanaa seuraa jokin selvästi toissijainen asia, kuten väline tai lisuke. Muissa esi­mer­keis­sä, kuten menetellä kuin omansa kanssa on jo kyse aivan muusta, usein vaikeasti kuvattavasta suhteesta. Terho Itkosen Uusi kieliopas kuvaa asiaa näin:

A B:n kanssa ilmaisee yleensä A:n ja B:n tasaveroisuutta lauseen sisällön kannalta. – – Varsinkin arkisessa puhe­kielessä sanalla on myös muuta (vieraan­voittoista) käyttöä, joka ei kuulu huolelliseen yleis­kieleen: B ilmaisee 1) jotakin, mikä seuraa A:n mukana (ei A:han nähden tasa­veroi­se­na), 2) välinettä tai tapaa, 3) jotakin, minkä parissa A on tai joutuu toimimaan.

Miten tähän on tultu?

Nykysuomen sanakirja esittää kanssa-sanan käytön säännöt jyr­kem­min, puhuen hylättävästä ja ruotsin­voit­toi­ses­ta käytöstä. Mutta miten tähän on päädytty? Vanhan kirjasuomen sana­kirjan kuvaus kanssa-sanasta osoittaa, että käyttö on alusta alkaen ollut moni­muotoista. Esi­mer­kik­si ilmausta, jonka nyky­kieli­nen muoto on tee meidän kanssamme, on käytetty mer­ki­tyk­ses­sä ’tee meidän suhteemme, tee meille’.

E. A. Saarimaan Kielenopas ei esitä suoraa määritelmää kanssa-sanan hyväksyttävästä käytöstä, mutta kylläkin koko joukon esi­merk­ke­jä ilmauksista, joissa sitä on käytetty epä­suoma­lai­ses­ti, käännös­lainoina ruotsista. jopa esimerkin Neitsyt Maria Jeesus-lapsen kanssa. Sekin osoittaa, miten tulkinnan­varainen käsite tasaveroinen rinnasteisuus on. Tosin Saari­maa on saattanut pitää ongelmana sitä, että tällaisessa teoksen nimessä kanssa-rakenne on substantiivin eikä predikaatin määritteenä.

Perimmältään kyse on siitä, että A:n kanssa on ehkä alkujaan tarkoittanut samaa kuin A:n joukossa tai toimijana, jonka kanssatoimijana A on, mutta sitä on jo varhain ruvettu käyttämään tiettyjen vieraiden kielten prepositioiden kuten ruotsin med ja latinan cum (nykyisin myös mm. englannin with vastineena). Kyse ei ole vain siitä, että tämä usein helpottaa kääntämistä tai vieraiden ilmausten jäljittelyä, vaan myös siitä, että suomen kielessä on tällaisen sanan mentävä aukko: ilmaisu­tarve, jonka kanssa-sana hoitaa omalla kömpelöllä tavallaan ja jota ei ole helppo ilmaista muuten. Esimerkiksi sellaisen ilmauksen kuin kahvi kermalla kielen­huolto on torjunut ”kahvila-adessiivina” ja tarjonnut tilalle ilmausta kahvi kerman kanssa, joka ei kuitenkaan sovi yhteen kanssa-sanaa koskevien oppien kanssa.

Kielenhuollon kantaa ei tunneta

Kielenhuollon suhde kanssa-sanaan ei liene kovin hyvin tunnettu. Useimpia ihmisiä ei taida ihmetyttää sellainen kielen­käyttö kuin elää syövän kanssa, vaikka kirja­kieleen hy­väk­sy­tyn merkityksen pohjalta ajatus on mieletön (ihminen ja syöpä elämässä tasaveroisina kump­pa­nei­na). Voi myös kysyä, onko kielen­huollon linja järkevä. Mitä oikeastaan saa­vu­te­taan määrittelemällä hyvin suuri osa kie­leen vakiintunutta kanssa-sanan käyttöä arkikieliseksi?

Kielen­huolto itsekään ei noudata näitä ohjeita. Esimerkiksi voi ottaa vaikkapa Kotimaisten kielten keskuksen 13.3.2019 päivätyllä sivulla Viikon vinkit 2019 otsikon ”Kipuilua somen ihmemaassa” alla olevan virkkeen ”Harva yksityishenkilö kuitenkaan kipuilee somekielen kanssa niin paljon, että siitä kurssitusta haluaisi.” Tuskinpa tässä tarkoitetaan, että yksityis­henki­lö tasavertaisesti yhdessä some­kielen kanssa kipuilee jotenkin.