Sana jaoke on selvästi johdos sanasta jako, kuten myös sanat jaos ja jaosto. (Sen sijaan jae on kai luontevampaa kuvata johdokseksi verbistä jakaa kuin tämän johdoksesta jako.) Näiden sanojen merkitykset ovat vaihdelleet eivätkä ole edelleenkään täysin vakiintuneet, ja eri aloilla niillä voi olla erilaisia erikoismerkityksiä. Niiden voi kuvata tarkoittavan jonkin kokonaisuuden osaa, ja tällaisen yläkäsitteen voisi ilmaista sanalla jako-osa. Kyse ei kuitenkaan ole millaisesta osasta tahansa, vaan taustalla on ajatus kokonaisuuden jakamisesta tai jakautumisesta jollain tapaa luonnollisiin osiin.
Elias Lönnrotin Suomalais-Ruotsalainen Sanakirja (1866–1880) kuvaa sanan jaoke lyhyesti ja tulkinnanvaraisesti: ”mindre afdelning”. Johdoksen jaokkeinen se kuitenkin selittää biologian termiksi: ”(bot.) nästan delad”. Kyse näyttäisi siis olevan kasvin jonkin osan jakautumisesta osiin, jotka ovat ikään kuin lähes irti toisistaan. Voi olla, että Lönnrot muutenkin ajatteli tässä yhteydessä erityisesti kasveja, olihan hän muun ohella kasvitieteen tutkia ja alan suomenkielisen sanaston kehittäjä. Sekin, että kirjassa on myös adjektiivi jaokkeeton, viittaa siihen, että kyse ei ole mistä tahansa jonkin kokonaisuuden osasta, vaan jonkinlaisesta luonnollisesta tai muuten erityisestä jakautumisesta osiin.
Jaoke-sana jäi vähälle käytölle. Erityisesti sellaisista eläinten osista kuin nivelmadon segmenteistä käytettiin Tietosanakirjassa (1909–1922) sanaa nivel (epäloogisesti, koska sitä käytettiin myös segmenttejä yhdistävistä rakenteista), Pienessä Tietosanakirjassa (1925–1928) taas sanaa metameeri, joka on nykyisin harvinainen,
Nykysuomen sanakirjassa (1951–1961) on pidempi kuvaus:
jaoke78* s. osa, joihin jk kokonaisuus jakautuu t. on jaettu. | Sidekudoksen muodostamat jänteet jakavat lihaskudoksen j:keisiin eli segmentteihin. — Kirjan, luvun j. — Yhd. alkeis-, hermo-, lihasj.
Sanakirjassa on myös johdokset jaokkeinen ja jaokkeisuus, joilla ei ole selitystä, vain käyttöesimerkki ”Nivelmatojen jaokkeisuus”.
Sana siis esitetään varsin laaja-alaisena niin, että voidaan puhua esimerkiksi kirjan jaokkeista. Käytännössä esimerkit painottuvat käyttöön biologiassa; kyse on eliön tai sen osan jakautumisesta osiin.
Uudemmissa sanakirjoissa (Suomen kielen perussanakirja 1990–1994 ja Kielitoimiston sanakirja 2004–) jaoke-sana kuvataan näin: ”monisoluisten eläinten ruumiin peräkkäisiä samankaltaisia osia”. Tässä siis rajoitutaan eläinkuntaan, kun taas Lönnrotin kuvaus jaokkeinen-sanasta rajoittui kasvioppiin.
Uudemmissa sanakirjoissa ei ole adjektiiveja jaokkeinen ja jaokkeeton, joista kuitenkin varsinkin edellinen on melko tavallinen; sen ohella esiintyy pitempi jaokkeellinen. Ne on ehkä ajateltu ilmeisiksi johdoksiksi produktiivisilla johtimilla, joita ei tarvitse ottaa sanakirjaan. (Esimerkiksi Oikofix-oikolukuohjelma tunnistaa ne, vaikka niitä ei ole sen käyttämässä sanatietokannassa.)
Nykykielessä jaoke esiintyy varmaankin vain biologian terminä. Sen kuvaus yleiskielen sanakirjoissa on virheellinen tai ainakin epätäsmällinen. Merkitys ei rajoitu eläinkuntaan, eikä kyse ole välttämättä koko eliön osista, vaan myös esimerkiksi tuntosarvi voi jakautua jaokkeisiin. Ennen muuta jaokkeiden ei tarvitse olla keskenään samankaltaisia, ei edes likimain.
Esimerkiksi nivelmadot kuten kastemadot kyllä koostuvat suurehkosta määrästä keskenään melko samanlaisia jaokkeita, mutta jaoke-sanan käyttö ei rajoitu tällaisiin tapauksiin. Biologiassa puhutaan esimerkiksi monien niveljalkaisten (muun muassa hyönteisten ja äyriäisten) ruumiin jaokkeista, vaikka kyse on usein keskenään hyvinkin erilaisista osista. Kielitoimiston sanakirjassakin on jaoke-sanan (ainoana) käyttöesimerkkinä ”ravun ruumiin jaokkeet”. (Ravun ruumis koostuu varsinaisesti vain kahdesta jaokkeesta: etuosasta, joka käsittää pään ja keskiruumiin, sekä takaosasta eli pyrstöstä. Ne ovat keskenään hyvin erilaiset.)
Eläintieteessä jaoke kuitenkin viittaa yleensä osiin, joiden ajatellaan kehittyneen alkujaan niin, että eliön jokin osa monistuu toistuvasti ja näin muodostuu jonkinlainen ketju. Osat voivat sitten erilaistua ja muuntua, kenties myös osittain sulautua yhteen. Alkujaan kehittyminen viittasi tässä yksilönkehitykseen, mutta nykyisin ajatellaan jotenkin samoin tapahtuneen myös evoluutiossa.
Jaoke vastaa kansainvälistä sanaa segmentti (biologian terminä). Tämä ilmenee siitäkin, että Kielitoimiston sanakirja kuvaa sanan jaoke epäsuorasti, viittaamalla sanan segmentti 2. merkitykseen. Käsitteen tarkkaa sisältöä olisi vaikea kuvata lyhyesti, kun alan tutkijakin toteaa: ”Animals have been described as segmented for more than 2,000 years, yet a precise definition of segmentation remains elusive.” (Eläimiä on kuvailtu jaokkeisiksi 2 000 vuoden ajan, mutta jaokkeisuuden tarkka määritelmä on edelleen hämärä; Roberta L. Hannibal ja and Nipam H. Patel: What is a segment?).
Edellä kuvatusta suuresti poikkeavaa on sanan jaoke ottaminen merkitykseen ’mehiläisyhdyskunnasta erotettu pienempi mehiläisyhdyskunta’, jonka EU:n termitietokannan IATEn kuvaus esittää luotettavana viitaten Suomen Mehiläishoitajain Liiton opetusaineistoon. Taustalla on tietysti ajatus yhdyskunnan jakamisesta, mutta tässä jaoke ei ole kokonaisuuden osa, vaan nimenomaan jostakin, joka on erotettu erilleen.
Englannin kielessä termi on nucleus tai pitemmin nucleus colony tai typistesana nuc, saksassa Kernkolonie jne., jotka viittaavat ajatukseen uuden yhdyskunnan aluksi pienestä ytimestä. Muissa kielissä on eri tavoin muodostettuja nimityksiä (esimerkiksi ruotsin avläggare).