Gluteeni, ei gluteiini, mutta miksi?

Gluteenit ovat aineryhmä, joka aiheuttaa ongelmia osalle ihmisistä, koska heidän suolistonsa ei kestä sitä. Miksi sitten puhutaan gluteiinista, ja mitä ovat gluteniinit ja gluteliinit? Miksi on näin sekavaa?

Tavallisimpia syitä valittaa sanan kirjoitus­asusta on se, että sanan gluteeni sijasta kirjoitetaan gluteiini (tai sanan gluteeniton sijasta gluteiiniton). Väärin­käsityksen vaaraa ei ole. Vai onko?

Joskus käytetään kyllä sanoja gluteliini ja gluteniini, mutta tuskinpa sekaannuksia syntyy. Gluteeni on olennainen käsite tavalliselle ihmiselle ja etenkin keliaakikolle, nuo muut ovat lähinnä kemisteille yms. merkittäviä. Lyhyesti sanottuna gluteeni on yleisnimitys aineille, joista kukin koostuu jostakin gliadiinista ja jostakin gluteliinista, joita eri viljalajeissa on erilaisia; ja gluteniini on vehnän gluteliini. Käsitteiden pitäminen erossa toisistaan silloin, kun nimityksissä on vain yhden kirjaimen ero jossain keskellä, on hankalaa, mutta ammatti­kieles­sä se voi onnistua.

Gluteiini on sanan gluteeni väärä asu, joka lienee melko myöhäsyntyinen ja johtunee sekaantumisesta erilaisiin -eiini-loppuisiin sanoihin (proteiini, kofeiini jne., niitähän on). Korp-korpuksista löytyy gluteiini-sanan muutamia esiintymiä 1970-luvulta, muut ovat myöhäisempiä. Asu on esiintynyt jopa STT:n ja Ylen uutisissa.

Synnyltään epäselvä on myös oikea asu gluteeni, joka on ollut suomen kielessä ainakin 1900-luvun alusta alkaen; se esiintyy muun muassa Tieto­sana­kirjassa (1909–1922). Ruotsin sanasta gluten, jossa paino on ensimmäisellä tavulla ja e-vokaali siten lyhyt, odottaisi tulleen suomeen muoto gluutteni tai gluuteni. Samoin odottaisi käyneen, jos sana olisi lainattu suoraan latinasta. Ehkä sana onkin otettu lähinnä saksasta, jossa ainakin nykyisin Gluten ääntyy virallisimmin ja yleisimmin niin, että paino on toisella tavulla. Sellainen ääntämys voisi sekin johtua kemian nimistön muiden sanojen vaikutuksesta; niissä on saksassa usein lopussa painollinen ‑en. Toinen vaihto­ehto on, että sana on tullut saksaan ranskasta: ranskan sanassa gluten on erikseen lausuttaessa paino loppu­tavulla.

Sana on otettu ranskaan latinasta 1500-luvulla, mutta nykyinen merkitys lienee vuodelta 1803. Latinan sana glūten on ranskassa lyhentynyt eri vaiheiden jälkeen sanaksi glu, mutta sana siis otettiin latinasta uuteen merkitykseen.