Ruotsista lainattu sana fingerpori tarkoitti 1800-luvun kielessä sormustinta. Se tai sen johdos fingerporillinen on tarkoittanut pientä määrää (nestettä), vaikka sanakirjat eivät sitä juuri tunnekaan. Uuden elämän se on saanut sarjakuvan nimessä Fingerpori, jossa viitataan kuvitteelliseen kaupunkiin.
Vanhan kirjasuomen sanakirjassa on hakusanana fingerbori, jonka toiseksi asuksi mainitaan finkerpori ja jonka merkitys selitetään sanalla sormustin. Sen viidestä käyttöesimerkistä neljässä (vanhin v:lta 1775) kyse on määrän ilmaisemisesta, kuten yhden fingerborin täysi saltpietaria ja vain viimeisessä (v:lta 1800) sormustimesta esineenä. Toisaalta mittaamiseen varmaan käytettiin esinettä, joka oli varsinaiselta käytöltään sormustin, joten merkitykset sekoittuvat.
Sana fingerporillinen on ilmeinen johdos sanasta fingerpori ja selvästi vain vetoisuuden mitta eikä esineen nimitys. Se on tietysti uudempi sana, mutta se on jäänyt elämään kielessä, vaikka fingerpori on jäänyt pois.
Laajasta Korp-korpuskokoelmasta löytyy vain kaksi fingerporillinen-sanan esiintymää, kun ei oteta huomioon Suomi24-keskusteluista löytyviä vuoden 2000 jälkeisiä esiintymiä (haku tehty 25.11.2021). Ensimmäinen on vuonna 1934 kirjattu sananparsi Evijärveltä, murreasuisena seuraava: ”Ei rakkautta nelikolla mitata, vaan vinkerporillinen kerralla”. Tässä selvästikin tarkoitetaan mittayksikköä tai mitta-astiaa, johon rinnastetaan nelikko, vanha mitta, ¼ tynnyriä ja siten suuruudeltaan vaihteleva, mutta huomattavan suuri (vähintään 30 litraa). Toinen esiintymä on vuodelta 1941 Ilmailu-lehdestä (numero 6, s. 21): ”Olisi hän saanut kainon vastauksen : — Juu, fingerporillinen.”
Vanhan kirjasuomen sanakirja esittää vain yhden esiintymän, asussa fingerburillinen, vuodelta 1786.
Sormustimien koot vaihtelevat, mutta sormustimellinen on joka tapauksessa aika pieni määrä. Kirjastot.fi-sivuston vastauksessa kysymykseen ”Mikä on ns. fingerporillisen tilavuus?” arvellaan, että fingerporillinen on noin 5 millilitraa eli teelusikallinen.
Fingerporillista käytetäänkin yleensä vain puhuttaessa aineista, joita käytetään pieniä määriä, kuten mausteita ja lääkkeitä. Tosin puhutaan myös esimerkiksi fingerporillisesta viinaa, mutta silloin varmaankin kyse on leikillisestä vähättelystä ja todellisuudessa kyse on pikemminkin senttilitroista kuin millilitroista.
Sanoja fingerpori ja fingerporillinen ei ole sellaisissa suomen kielen sanakirjoissa joista sen odottaisi löytävänsä: Nykysuomen sanakirjassa ja Suomen murteiden sanakirjasta. Sen sijaan Vanhan kirjasuomen sanakirjassa siis on fingerbori. Myös Elias Lönnrotin Suomalais-Ruotsalainen Sanakirja (1866–1880) sisältää sanan fingerpori, joskin päähakusanana on muoto wingerpori.
Kuitenkin Suomen kielen perussanakirjassa (1990–1994) ja sen seuraajassa Kielitoimiston sanakirjassa on sekä fingerpori että fingerporillinen ja vielä vingerpori, tosin kaikki arkisiksi merkittyinä. Kuvaavaa on, että adjektiivia ei selitetä muuten kuin seuraavalla esimerkillä: ”Otettiin fingerporilliset pienet ryypyt.”
Suomen sanan fingerpori pohjana on ruotsin sana fingerborg, jonka alkuosa finger tarkoittaa sormea. Jälkiosa borg ’suoja, vahvistus’ on sama sana kuin esimerkiksi kaupunkien ja linnojen nimissä (kuten Göteborg, Älvsborg, Uleåborg ’Oulu’) esiintyvä, alkujaan linnoitukseen (siis eräänlaiseen suojaan) viittaava sana, Samaa alkuperää ovat muiden germaanisten kielten kaupungin- ja linnannimien lopussa esiintyvät burg, burgh ym. Samantapaisia suomenkielisiä, ruotsista lainattuja nimiä on vähän, kuten Raasepori (ruotsin Raseborg).
Oli siis osuva oivallus, kun Pertti Jarla otti sanan Fingerpori piirtämässään sarjakuvassa esitetyn kuvitteellisen kaupungin ja itse sarjakuvan nimeksi (ks. Fingerpori.org).
Tämä tapahtui, kun Helsingin Sanomat alkoi vuonna 2007 julkaista tätä sarjakuvaa, jonka aiempi nimi oli lukijoille vaikeammaksi arvioitu Karl-Barks-Stadt.
Koska kuvitteellinen nimi voidaan mieltää pori-loppuiseksi yhdyssanaksi, sen pohjalta on voitu kehitellä muita nimiä, kuten kaupungin tiedekeskus Fingerpoli ja lentoyhtiö Fingerair.