Alkujaan fakta (tai aiemmin faktumi tai factum) tarkoittaa havaittua asiaa, jotakin välittömästi todettavaa. Nykykielessä se on lähes aina inttämissana, jolla väitetään todeksi jotain, joka ei ainakaan ole fakta sanan vanhassa merkityksessä, joskin ehkä tosi.
Nykysuomen etymologinen sanakirja kuvaa sanan fakta seuraavasti:
Nykyään tosiasiaa merkitsevä ja yksikölliseksi tajuttu fakta on alkuaan monikkomuoto (facta) latinan sanasta factum, joka merkitsee sananmukaisesti ’tehty’. Merkitysyhteys selittyy siitä, että mikä on tehty, on tehty ja totta, sitä ei voi enää saada tekemättömäksi. Saksassa Faktum-sanaa on alettu käyttää omakielisenä tosiasian nimityksenä jo 1600-luvulla, ja ruotsissa faktum on yleistynyt 1800-luvun aikana. Suomessa factum on esiintynyt 1800-luvun puolella latinalaisena sitaattilainana, mutta 1900-luvun alussa sitä on alettu käyttää ruotsista lainatussa muodossa faktumi. Kun tieto sanan latinalaisesta taustasta ja taivutuksesta ei enää ole ollut yleisessä tiedossa, on monikkomuotoa fakta alettu käyttää myös yksikön asemesta.
TSK 1910 faktumi; SAOB 1921 faktum; Kluge – Seebold 1989 Faktum.
Muoto factum on ollut harvinainen. Korp-korpuksissa se esiintyy lähinnä vain latinankielisissä teksteissä ja fraaseissa. Myös faktumi on ollut harvinainen, vaikka se on keskusteluissa ja sanakirjoissa usein esitetty ”oikeana” muotona.
Sanaa fakta on kyllä arvosteltu. Kielikellossa 9 (v. 1977) Terho Itkonen kirjoitti siitä artikkelissa Sanotaan suomeksi että ”tämmöisessä käytössä se ei ole latinaa enempää kuin suomea tai mitään muutakaan Euroopan kieltä”. Hänen mukaansa latinan ja ruotsin yksikkömuotoa vastaisi suomessa faktumi, englannin yksikkömuotoa taas fakti, mutta hän piti niitä kaikkia tarpeettomina ja ehdotti tilalle sanaa tosio. Se pääsikin sanakirjoihin ja on pysynyt niissä, mutta ei liene päässyt todelliseen käyttöön juuri lainkaan.
TSK tarkoittaa edellä olevassa lainauksessa vuosina 1909–1922 julkaistua Tietosanakirjaa. Siinä sanan faktumi kuvaus on seuraava:
Faktumi (lat. factum < facere = tehdä), mon. Fakta, tapahtunut seikka; tosiasia, todellinen tapahtuma. — Faktillinen, tosiasiallinen, todellinen.
Lyhenne SAOB viittaa Ruotsin akatemian sanakirjaan. Se kuvaa sanaa faktum samaan tapaan, mutta siinä vielä selvemmin ensimmäisenä merkityksenä on ’teko, toiminta’ (gärning, handling) ja toisen merkityksen kuvaus alkaa näin: ”något i värkligheten givet, något med full säkerhet konstaterat, något vars värklighet g[eno]m direkt iakttagelse (l. fullgiltigt vittnesbörd) är fastslagen, vad man med visshet vet hava ägt rum l. vara förhållandet o. d.”, joka siis korostaa välittömän havainnon osuutta.
Voidaan siis sanoa, että alkujaan fakta on tarkoittanut välittömästi havaittavaa tosiseikkaa, josta ei voi syntyä erimielisyyttä, vaikka ihmisillä olisi erilaiset edut, asenteet, uskomukset, poliittiset tai uskonnolliset kannata. Jos jokin lause sanoo enemmän kuin voidaan välittömästi nähdä, kuulla tms. ja vaatii esimerkiksi havainnon tietynlaista tulkitsemista, kyse ei enää ole faktasta.
Sanan fakta merkitys alkoi kuitenkin sumentua jo varhain. Ensinnäkin saatettiin (kuten SAOBin kuvaus esittää) todistajanlausuntoa pitää faktana, oletettavasti tosin vain sikäli, kuin todistajaa pidettiin luotettavana. Tästä voitaisiin päätyä sellaiseen laajennettuun fakta-sanan merkitykseen esimerkiksi lainkäytössä, että jutun faktoja ovat ne seikat, joista jutun osapuolet ovat yhtä mieltä tai jotka oikeus arvioi toteen näytetyiksi. Lisäksi SAOBin kuvaus jatkuu: ”äv. i friare anv. för att beteckna ngt ss. enl. den talandes övertygelse fullkomligt visst o. säkert, ss. ställt utom varje tvivel”. Tässä siis on jo kyse vain siitä, että joku pitää jotain asiaa varmasti totena. Asian ei siis tarvitse edes olla todistettavasti tosi (mikä sekin olisi eri asia kuin välitön havainto), eikä sille tarvitse edes esittää perusteluja.
Näin onkin tultu sanan fakta siihen merkitykseen, joka on nykyisin tavallisin ja käytännössä useimmiten ainoa merkitys: sana tarkoittaa asiaa, jota joku väittää todeksi. On siis tultu hyvin kauas välittömästä havainnosta ja kiistatomuudestakin. Todeksi väittäminen on yleensä inttämistä, jossa jonkin julistetaan olevan fakta sen sijaan, että se todistettaisiin tai sitä edes perusteltaisiin.