Etiäinen: uskomusolennosta päätelmäksi ja ties miksi

Sana etiäinen on tullut yleiskieleen joskus 1900-luvun jälki­puoliskolla ja tarkoittanut aluksi kansa­tieteessä uskomus­olentoa, joka ilmestyy ennen ihmisen tulemista paikalle. Sittemmin se on ruvennut tarkoittamaan enna­koi­vaa päätelmää ja epämääräisesti mitä tahansa, mikä ennakoi tai edeltää jotakin.

Sana etiäinen on muodostukseltaan johdos vanhasta vartalosta ete-, joka esiintyy eri muodoissa monissa adverbeissa kuten eteen, edessä, edistää ja etinen.

Uudehko tulokas yleiskielessä

Sanaa etiäinen ei esiinny vanhassa kirjasuomessa eikä Nyky­suomen sana­kirjassa (1951–1961). Suomen murteiden sanakirjan kuvauksen mukaan sen esiintymis­ala on suppeahko, lähinnä paikoittain Peräpohjolassa ja Länsipohjassa, ja merkitys on ”kaksoisolento, haamu, jonka uskotaan saapuvan (näyttäytyvän t. kuuluvan) ennen jkn ihmisen tuloa tms.; enne, ennusmerkki”. Lisäksi sana­kirja mainitsee sen esiintyvän tavallisesti monikossa. Rinnakkais­muodoiksi, ilmeisesti harvinaisemmiksi, mainitaan etuainen ja etuenkeli. Toisaalta etiäinen esiintyy seuraavien sanojen selityksissä, joten niillä lienee ollut ainakin osittain etiäisen merkitys: ennus, ennustus, ento, haltija.

Suomen kielen perussanakirjassa (1990–1994;) etiäinen on mukana, ja sille on seuraava kuvaus: näin: ”kansanperinteessä: ihmisen haamumainen kaksoisolento, jonka ilmestyminen yl. edeltää hänen saapumistaan”.

Kansanuskomusten etiäinen, jolle siis on murteissa eri nimityksiä, on luonteeltaan konkreettista havaitsemista tai havainnoksi koettua. Etiäinen on jonkin­lainen kaksois­olento, joka voidaan nähdä, kuulla, ehkä haistaakin.

Nykyisin saatetaan ajatella, että myös esimerkiksi saapuvan ihmisen askelten ääntäkin voisi sanoa etiäiseksi hänen tulostaan, mutta tämä tuskin vastaa kansan­uskomuksia. Etiäiseksi olisi kai sen sijaan voitu sanoa askelten ääntä, joka kuullaan selvästi ennen kuin todellisen ihmisen askelia olisi voitu kuulla. enemmän konkreettista kuin vain ennus­merkeis­tä pääteltävää tietämistä. Toisaalta tällä tavoin sanan merkitys on voinut laajentua etenkin, kun kyseiset kansan­uskomukset ovat hävinneet.

Merkityksen laajeneminen ennakoimiseksi ja muuksi

Kielitoimiston sanakirjan (2004–) kuvauksessa etiäinen-sanasta on mukana toinenkin merkitys: ”yl. ennakkoaavistuksesta tms.”. Tällaisen merkityksen voi ajatella syntyneen siitä, että etiäinen vanhassa merkityksessä on tietysti aiheuttanut ennakko-odotuksen jonkun tulemisesta. Kun etiäisiä ei enää uskota olevan, sanan merkitys on voinut siirtyä tar­koit­ta­maan odotusta, aavistusta, tuntemusta tms. yleisesti.

Sanan etiäinen merkitys on muodostunut vielä paljon laajemmaksi. Esimerkiksi voidaan ottaa eräs MTV:n uutinen 20.10.2020:

– Nyt on etiäisiä siitä, että yhdysvaltalaiset tulevat äänestämään ennätysmäisen vilk­kaas­ti ja se tukee demokraatteja, [Ulkopoliittisen instituutin johtaja] Aaltola myöntää.

Tässähän ei varmaankaan ole kyse ennakko­aavistuksesta, vaan asiasta, joka on jonkun mielestä ennakoitavissa, ennalta arvioitavissa toden­näköiseksi.

Luultavasti joku kansatieteilijä on napannut tuntemistaan murteista sanan etiäinen tiettyyn rajattuun käyttöön, ja sana on myöhemmin päässyt karkuun ja jatkaa karku­matkaan­sa uusiin suuntiin.

Suomen Kuvalehdessä, joka on ilmestynyt vuodesta 1916, etiäinen esiintyy ensi kerran numerossa 39/1985, tarkoittamassa olentoa, joka supsuttaa ihmisen korvaan, ettei hänen ajattelemansa opiskeluala ole oikea. Kyse on leikillisestä ilmauksesta, joka viittaa uskomus­olentoon, johon ei oikeasti uskota. Ehkä kansa­tieteellinen etiäinen oli ymmärretty väärin. Seuraava esiintymä on numerossa 40/1985, jutussa, joka käsittelee Suomen murteiden sanakirjan ensimmäisen osan ilmestymistä:

Henkimaailmaa tavalla tai toisella sivuavista haku­sanoista ei murre­sana­kirjassa ole puutetta. Esi­merk­kei­nä ovat ihmisten tuloa ja menoa ennakoivien kuviteltujen kaksois­olentojen nimitykset, sellaiset kuin edellusmies, edelläkävijä, edelliäinen, etiäinen ja edellyspännäri.

1990-luvulta alkaen etiäinen esiintyy Suomen Kuvalehdessä useammin, mutta vaihtelevissa merkityksissä. Esimerkiksi kuvauksessa siitä, miten Somaliasta tulleet turva­paikan­hakijat ”ovat olleet kuin etiäinen, pelottava viesti maailmasta, jossa ei vallitse järjestys” ei ole kyse mistään uskomus­olennoista, vaan ihmisistä, joiden tulon ajatellaan ennakoivan jotain. Lehdessä julkaistiin myös kahdeksanosainen jatko­kertomus ”Etiäinen”, jonka otsikolle ei ole mitään ilmeistä selitystä.

Etiäinen kielitieteen terminä

Kielitieteessä on ruvettu käyttämään ilmausta syntaktinen etiäinen rakenteesta, johon lauseessa myöhempänä oleva pronomini viittaa. Ison suomen kieliopin § 1018 esittää tästä puhe­kielisen esimerkin toi meidän äiti ni se on tosi hauska, jossa pronominin se viittaa alussa olevaan ilmaukseen toi meidän äiti. Tässä etiäiseksi ei siis sanota mitään, mikä ennakoisi mitään. Se on vain lauseen edelle sijoitettu ilmaus, joka on ainakin vanhojen kieli­oppien kannalta lauseesta rakenteellisesti erillään, vaikka siis muodostaakin siinä olevan pronominin korrelaatin.

Toisaalta kielitieteessä käytetään sanaa etiäinen useassa muussakin merkityksessä. Sellaiseksi on sanottu muun muassa erään­laisia puheen­vuoron aloituksia; Tieteen termi­pankin kuvauksen mukaan etiäinen eli etiäisvuoro on ”johdantosekvenssin ensimmäinen vuoro, jolla puhuja tarjoutuu kertojaksi”. Lyhimmillään sellainen kai voi olla vaikkapa äännähdys no.

Etiäiseksi saatetaan kutsua myös muun muassa puheen piirrettä, jonka arvioidaan ennakoivan puhujan siirtymistä murteellisempaan puheeseen.