Caesarsalaatti: lausutaan keesarsalaatti

Kielitoimiston sanakirjan mukaan sana caesarsalaatti lausutaan keesarsalaatti tai seesarsalaatti. Edellinen vastaa sitä, miten antiikin nimi Caesar yleisesti lausutaan suomessa. Vaikka salaatin nimi ei siitä suoraan johdukaan, yritykset ”aidompaan” ääntämykseen johtavat mah­dot­to­muuk­siin.

Caesarsalaatti on suosittu salaattityyppi, johon tyypillisesti kuuluu roomansalaattia (eli sidesalaattia), krutonkeja, parmesaaniraastetta ja erityistä caesar­salaatti­kastiketta, usein myös paahdettuja kananpaloja tai katkaravun tai punaravun pyrstöjä. Sen ”oikeasta” koos­tu­muk­ses­ta on kiistelty, mutta Suomessa on lisäksi tehty ongelma nimen lausumisesta.

Kiistatonta on, että nimen alkuosa johtuu Caesar Cardinista, jonka alkuperäinen italian­kieli­nen etunimi oli Cesare. Tässä ei ole syytä pohtia sitä, keksikö Cardini todella tämän salaatin. Olennaista on, että Caesar oli nimi, jonka hän otti käyttöön muutettuaan Amerikkaan ja jota on syytä pitää hänen englannin­kielisenä nimenään.

Jos siis sanan caesarsalaatti alkuosa haluttaisiin lausua alkuperäisen ääntämyksen mu­kaan, olisi käytettävä amerikan­englantia, lähinnä kai Standard American -ääntämystä, joka voidaan foneettisin IPA-merkein kirjoittaa [siːzəɹ], Sen äänteistä oikeastaan yksikään ei ole suomen kielen normaali äänne (sillä [s] on terävämpi kuin suomen s ja [iː] on pituudeltaan suomen lyhyen i:n ja pitkän i:n välillä.) Voisi olla kiinnostavaa olla kuulemassa, kun joku tilaa ruuan sillä tavalla lausuen Suomessa.

Koska kyseistä salaattia tarjottiin ensimmäiseksi Meksikossa sijaitsevassa ravintolassa, on mah­dol­lis­ta pitää sen alku­peräisenä nimenä espanjan­kielistä nimeä ensalada César, jossa jälkimmäinen sana ääntyy (amerikan­espanjassa) suunnilleen [sesar] tai [seesar], Toisaalta salaatti keksittiin tarinan mukaan Yhdys­valloista tulleita turisteja varten.

Kielitoimiston sanakirja esittää ääntämis­ohjeen tai tiedon [keesar- t. seesar-]. Jäl­kim­mäi­nen on outo kompromissi antiikin nimen Caesar suomeen vakiintuneen ääntämyksen ja vastaavan englannin­kielisen nimen ääntämyksen välillä: ensimmäinen vokaali vain vaih­de­taan. Käytännössä ääntämys seesarsalaatti saattaa olla enemmänkin ruotsin kuin englan­nin vaikutusta.

Tietysti myös keesarsalaatti on sikäli epäjohdon­mukai­nen ääntämys, että alkuosa ei perustu antiikin latinan­kieliseen nimeen, vaan sen seuraajiin nyky­kielissä. Se on kuitenkin tavallinen ja ymmärrettävä ääntämys.

Käytännössä Caesar-nimen s-äänne varsin usein kahdentuu, jolloin ääntämys on keessarsalaatti. Tällainen kahdentuminen on laaja-alainen ilmiö, joka johtuu suomen­ruotsin vaikutuksesta, eikä sitä pidetä suomen kielen normien mukaisena. Ilmiötä kuvailee laajahkosti Terho Itkosen kirjoitus Kieli­kellossa 2/1994: ”Orkkideoja” ja ”kanttarelleja”. Yksinkertainen vai kaksoiskonsonantti vieras­sanoissa?