Nykykielessä äyri on harvinainen, sillä kruunun sadasosat ovat vain laskennallisia, ja veroäyreistäkin on luovuttu. Alkujaan äyri oli painomitta, sitten rahayksikkö. Sana on lainaa jostain pohjoisgermaanisesta kielimuodosta. Usein sen sanotaan johtuvan alkujaan latinan sanasta aureus ’kultainen; kultaraha’, mutta tämä on kyseenalaista.
Suomen etymologisen sanakirjan (SES) kuvauksen mukaan äyri on lainaa ruotsista, siis jostain ruotsin kielen muodosta, ja se se mainitsee nykyruotsin muodon öre ja muinaisruotsin muodot öre ja öri(r).
Ruotsin sana öre tarkoittaa nykyisin vain kruunun sadasosaa ja joissakin sanonnoissa rahaa yleensä. Inflaation takia äyrimääräisistä kolikoista luovuttiin jo vuonna 2010, ja äyri on käytössä vain laskennallisena. Muiden maiden äyrit, Tanskan ja Norjan øre, Islannin eyrir (monikossa aurar) ja fäärin oura), joista suomen kielessä usein käytetään nimeä äyri, ovat kokeneet samanlaisen kohtalon.
Ruotsin akatemian sanakirjojen kuvausten mukaan öre esiintyy keskiaikaisissa riimukirjoituksissa muodossa aura (monikossa) ja muinaisruotsissa asussa öre. Yleisesti ruotsin kielessä on aiempi au kehittynyt pitkäksi ö:ksi; suomen kieleen on usein lainautunut vanhemman kielimuodon mukainen sana, esim. kauppa (nykyruotsin köp) ja haukka (hök). Aluksi öre oli painomitta, suuruudeltaan noin 31 grammaa, tai rahayksikkö, joka alkujaan vastaisi kyseistä määrää jotakin arvokasta metallia. Vasta vuodelta 1873 tunnetaan merkitys ’kruunun sadasosa’.
Ruotsin akatemian sanakirjat ovat eri mieltä siitä, mistä sana öre johtuu. Svensk ordbok sanoo ykskantaan: ”ur lat. au´reus 'gyllene; guldmynt”. Vanhempi Svenska Akademins ordbok sanoo toisin: ”av ovisst ursprung, trol. ej, ss. vanl. antagits, av lat. aureus o. till en rot med bet.: guld”.
On äänteellisesti aivan mahdollista, että latinan aureus olisi lainattu pohjoisgermaanisiin kieliin asussa aura, josta sitten kehittyi muun muassa ruotsin öre. Selitys on kuitenkin merkityksen kannalta kyseenalainen. Äyri oli alkujaan painomitta, ja kun alettiin lyödä äyrimääräisiä kolikoita, ne olivat kuparisia tai hopeisia, eivät kultaisia. Äyri oli painomittana markan kahdeksasosa, ja kun markan rahoja alettiin lyödä, niitä lyötiin myös kullasta. Olisi outoa, jos pienempi yksikkö olisi nimetty kullan mukaan.
Jos lähtökohtana on ruotsin sana öre, jossa ö ääntyy pitkänä, odotuksenmukainen suomen kielen asu olisi yöre tai yöri. Suomen kielessähän ensitavun pitkä ö on säännöllisesti muuttunut yö-diftongiksi. On vaikea nähdä, miten siitä olisi päädytty äy-diftongiin.
Jos taas lähtökohtana on jonkin vanhemman ruotsin kielen tai sen edeltäjän muoto, jossa on au tai ey, olisi äyri ymmärrettävämpi: au olisi muuttunut vastaavaksi etuvokaaliseksi diftongiksi tai ey:n alkuvokaali olisi avartunut ä:ksi. Toisaalta tällöin laina olisi varsin vanha.
Agricolan kielen sanakirjan mukaan Agricola käytti äyri-sanaa kolme kertaa, asussa euri, ja se selittää:
Sana on lainaa skandinaavisista kielistä. Lainalähteeksi esitetään usein muinaisruotsin öri, jota vastaa nykyruotsin öre. Agricolan muotoa muistuttaa läheisemmin kuitenkin muinaisskandinaavin eyrir. Ortografisista syistä sekä lukutapa eyri että äyri ovat mahdollisia.Agricola käytti sanaa kahdesti jakeen Ilm. 6:6 suomennoksessa, jossa se vastaa alkutekstin denaria tarkoittavaa sanaa. Denari oli Raamatun ajan maailmassa tyypillinen päiväpalkka. Kolmas esiintymä on reunahuomautuksessa ”45 marca aurto ia 7 Euri”, jossa on kyse rahamäärän ilmaisemisesta hänen aikanaan käytetyillä rahayksiköillä. Niistä suurin oli markka, ja äyri oli sen kahdeksasosa, aurtua (aurto) taas äyrin kolmasosa. Markka oli silloin iso raha; Kristoffer-kuninkaan maanlaki sääti varkaudesta kuolemantuomion, jos varastettu määrä oli puoli markkaa.
Johan Schalin viittaa väitöskirjassaan Preliterary Scandinavian sound change viewed from the east siihen, että suomen sana saattaisi olla varsin vanha ja jostakin muinaisruotsia edeltäneestä kielimuodosta lainautunut:
Another trade word in the grey zone between borrowings from PSc [Proto-Scandinavian] and OSw [Old Swedish] is Finnish äyri ‘monetary unit’. While its distribution is confined to Finnish it could be old as it displays a sound substitution not expected for an OSw original øre. Hence an eighth-century borrowing from ASc [Ancient Scandinavian] n. *ɶyri is plausible but not certain.
Epäselväksi jää siis sekä se, millä tavoin sana äyri on lainautunut suomeen, että lainanantajakielen sanan alkuperä.
Tietosanakirjan (1909–1922) kuvaus äyri-sanasta kertoo:
Verollepanoissa – – keskiajalla ja uudenajan alussa Ruotsissa ja Suomessa laskettiin l. arvosteltiin tilat markan- ja äyrinmaiksi, joiden mukaan sitten verot suoritettiin osittain luonnontuotteissa, osittain rahassa ja päivätöissä. Näin tuli ä. tilan kameraalisen suuruuden mitaksi, veroyksiöksi l. veroluvuksi– –.
Äyrimäärä kuvasi siis omaisuuden määrää, jonka perusteella vero määrättiin. Myöhemmin otettiin veroäyrin käsite kuvaamaan tulojen määrää, jonka perusteella määrättiin kunnalle maksettava tulovero eli kunnallisvero. Veroäyri vastasi aluksi 100 markan tuloa, vuoden 1963 rahanuudistuksen jälkeen 1 markan tuloa, ja veroäyrin hinta ilmoitti, montako markkaa tai penniä äyristä oli maksettava. Vuoden kuntalaissa 1995 veroäyrin käsite korvattiin kunnallisveroprosentilla. Lopullisesti käsite veroäyri poistettiin lainsäädännöstä, kun verolakeja vuoden 2002 alussa uudistettiin euroon siirtymisen vuoksi.