Kapea sitova väli eli kapea yhdistävä välilyönti (narrow no-break space, NNBSP, U+202F) on kirjoitusmerkki, joka vastaa sitovaa väliä eli yhdistävää välilyöntiä (no-break space, NBSP, U+00A0), mutta on tarkoitettu olemaan kapeampi. Sen leveyttä ei kuitenkaan ole määritelty yleisesti, vaan leveys riippuu fontista. Erilaisia välilyöntimerkkejä kuvailee Nykyajan kielenoppaan kohta Välilyönnit.
Kapea sitova väli toimii yleensä hyvin nykyaikaisissa ohjelmissa. Poikkeuksen näyttää muodostavan ainakin Facebook, koska se sisäisesti muuntaa kapean sitovan välin tavalliseksi väliksi.
Kapea sitova väli sopii muun muassa numeroin kirjoitettuihin lukuihin tuhaterottimeksi eli kolmen numeron ryhmien erottamiseen toisistaan. Tähän on kolme syytä:
Samoista syistä voi harkita kapean sitovan välin käyttöä esimerkiksi alkukirjainlyhenteiden jäljessä sellaisissa ilmauksissa kuin J. K. Paasikivi, ehkä myös numeron ja yksikön yhdistelmissä kuten 100 m ja 5 €.
Suomen kielen tai muidenkaan kielten säännöissä ei yleensä käsitellä sitä, milloin voi käyttää kapeaa sitovaa väliä tai muuta tavallista kapeampaa väliä. Asia voidaan tulkita typografiseksi.
Kapeutta havainnollistaa seuraava esimerkki, jonka toimivuus tosin edellyttää, että järjestelmässä on Verdana-fontti:
Seuraava esimerkki havainnollistaa venymättömyyttä. Ensimmäisessä luvussa on tavallisia välejä, toisessa sitovia välejä ja kolmannessa kapeita sitovia välejä.
Unicode-standardin kuvaus sitovasta välistä sanoo: ”a narrow form of a no-break space, typically the width of a thin space or a mid space”. Tässä viitataan ohueen väliin, jonka leveys on kuvauksen mukaan viidesosa tai joskus kuudesosa em-yksiköstä, ja neljännesväliin (four-per-em space), jonka leveys on neljäsosa em-yksiköstä eli fontin koosta. Tämän mukaisesti kapean sitovan välin leveys olisi tyypillisesti vähintään 1/5 em tai ainakin 1/6 em ja toisaalta enintään 1/4 em. Tavallisen välin leveys vaihtelee melkoisesti fontin mukaan, mutta on keskimäärin noin 1/4 em. Tästä voisi päätellä, että kapean sitovan välin leveys olisi 80–100 % tavallisen välin leveydestä. Todellisuudessa se on usein merkittävästi kapeampi.
Käytännössä NNBSP:n leveys näyttää useimmiten olevan 50 % tavallisen välilyönnin leveydestä niissä fonteissa, joihin se sisältyy, mutta esimerkiksi Times New Romanissa noin 80 %, Arialissa 89 %, Cambriassa 89 % ja muutamissa fonteissa 100 %. Ks. Test page for estimating the width of NNBSP.
Vaihtelu on siis suurta. Joissakin fonteissa ero tavalliseen väliin on niin vähäinen, että kapean sitovan välin käytöstä ei juuri ole etua, jos ei haittaakaan, verrattuna sitovaan väliin (jonka leveys lienee käytännössä kaikissa fonteissa sama kuin tavallisen välin). Monissa fonteissa ero on kuitenkin suuri: leveys puolittuu.
Kapean sitovan välin kirjoittamiseen tarvitaan useimmissa tilanteissa
jokin keino, jonka avulla voi kirjoittaa minkä tahansa merkin sen Unicode-numeron
perusteella. Tällaisia keinoja kuvataan sivustossa
Merkkien kirjoittamisen ohjeita.
Esimerkiksi Word-ohjelmassa näppäily
u+202f Alt X tuottaa kapean sitovan välin.
Verkkosivun koodissa (HTML:ssä) voi käyttää merkintää  .
Suomalaisen näppäimistöstandardin mukaisessa asettelussa on kuitenkin melko yksinkertainen tapa kirjoittaa kapea sitova väli: Shift AltGr välilyönti, eli painetaan välilyöntinäppäintä siten, että sekä Shift-näppäin että AltGr-näppäin ovat alas painettuina. Tämä määriteltiin standardin painoksessa SFS 5966:2019. Pelkkä AltGr välilyönti ilman Shift-näppäintä tuottaa sitovan välin.
Jos käytössä oleva fontti ei sisällä sitovaa väliä, voi syntyä ongelmia, mutta yleensä ohjelmat hoitavat tilanteen jollain tavoin. Nykyaikaiset www-selaimet osaavat yleensä toteuttaa sitovan välin jättämällä sopivan tyhjän tilan. Vanhat selaimet taas ottavat sitovan välin jostain varafontista, jolloin sen leveys voi olla vääränlainen, mutta todellisia ongelmia tästä ei näytä syntyvän. Tekstinkäsittelyohjelmat ottavat sitovan välin jostain muusta fontista, ja käyttäjä voisi vaihtaa fontin haluamakseen, jos havaitsisi jonkin ongelman syntyneen.
Todellisia ongelma voi syntyä, jos käyttäjä kirjoittaa sitovan välin vahingossa tai tietämättömyyttään tai jos jokin ohjelma jostain syystä esimerkiksi muuttaa tavallisen välin kapeaksi sitovaksi väliksi. Seuraava esimerkki on todelliselta verkkosivulta:
Kuvassa osa sanaväleistä on kapeampia kuin muut, mutta tätä saattaa olla vaikea havaita. Sen huomaa kuitenkin melko selvästi silloin, kun kapea sitova väli on pisteen jälkeen ennen seuraavan virkkeen isoa alkukirjainta. Väli näyttää aivan liian kapealta. Lisäksi kapean välin esiintyminen sanojen välissä sitoo ne yhteen niin, että tekstin jakautuminen eri riveille häiriytyy. Siksi kuvassa yksi rivi on paljon lyhyempi kuin muut.
Kapea sitova väli otettiin Unicodeen versiossa 3 vuonna 1999 mongolian kielen kirjoittamisen tarpeisiin. Siksi sitä saatettiin pitää hyvin erikoiseen käyttöön tarkoitettuna merkkinä. Sen käytön yleistymistä on hidastanut myös edellä mainittu kirjoittamisen hankaluus, leveyden vaihtelu ja se, että sen ottaminen mukaan fontteihin oli hidasta.
Kapeaa sitovaa väliä on kuitenkin ruvettu käyttämään ja suosittelemaan ainakin jossain määrin muun muassa seuraaviin tarkoituksiin:
Asiasta ei kuitenkaan ole virallisia sääntöjä. Lähimmäs virallisuutta tulee se, että CLDR-tietokannassa on määritelty lukujen ryhmäerottimeksi (tuhaterottimeksi) kapea sitova väli ranskan kielessä, mutta ei muutoin. (Useimmissa kielissä erottimeksi on määritelty tavallinen välilyönti, joissakin, kuten englannissa, pilkku.)