Janos Jakoneliö, hypermystiikan vt. ylijäämäinen professori syöksyi assistenttinsa Laszlo Loivan huoneeseen, tapansa mukaan koputtamatta. Laszlo ehti juuri ja juuri painaa nappia, joka heitti päätteen kuvaruudulla olleen hehkeän luontokuvan taustalle ja laboratorion toissavuotisen toimintakertomuksen luonnoksen edustalle.
- "Laszlo, tarvitsemme jutun."
- "Jutun?"
- "Niin, niin, lehtijutun, ja hyvän sellaisen. Rehtori Kurppa sanoi, että korkeakoulun pitää nostaa profiiliaan. Näyttäviä juttuja lehtiin, niin rahaakin alkaa tulla tutkimuksiin. Ja rahaa tässä tarvitaan. Hirveä tämä juustohöyläperiaate. Tosin ei se niin paha ole, että kaikilta leikataan yhtä paljon, eikä sekään että kaikilta ylipäänsä leikataan, mutta että meiltä. Onko Suomi enää sivistysvaltio, kun hypermystiikan professorikin joutuu itse ottamaan kopioita, kun sihteerille ei saa palkata isyyslomasijaista etkä sinä osaa kopioida?"
Laszlon teki mieli sanoa, että kopioida hän kyllä osaa, kuten hänen opinnäytetyönsäkin ovat osoittaneet. Hän jätti myös armeliaasti mainitsematta, että kuukausi sitten professori oli valittanut, miten vaikeaa on keksiä sihteerille hommia, ja sen sijaan kysyi huokaisten:
- "Mikä uusi sauhutus tämä nyt taas on?"
Professori selitti. Hän oli tulossa koulutustilaisuudesta, jossa opetettiin tiedottamaan tutkimuksesta. Rehtori oli pitänyt avauspuheen, jossa korostettiin päättäjiin, siis poliitikkoihin vaikuttamista. Ja kouluttaja oli sitten selittänyt, että ei asialla niin väliä kunhan näkyy julkisuudessa. Ja yhteisesti oli todettu, että hitaat hämäläisetkin saavat rahaa, kunhan mainostavat rakentaneensa superhypertietokoneen ja megazoneverkon vaikka olisivat vain ostaneet samaa tavaraa kuin muutkin. Laszlo ei vaikuttanut järin innostuneelta.
- "No mitä siinä jutussa pitäisi muka olla? Eihän meillä ole tehty muuta kuin hypermystisten vektoriavaruuksien kompleksisointien kvasikonformikuvausten teoriaa. Meidän lisäksemme maailmassa on vain yksi ihminen, jota se kiinnostaa, ja hänkin saa kohta professuurin ja voi lakata tekemästä tutkimuksia."
- "Pitää yksinkertaistaa rajusti ja sumeilematta. Ja yleistää ja keksiä mahdollisia sovelluksia, eikä tarvitse erityisesti korostaa mahdollista-sanaa. Niin, ja sitten pitää olla kantoaalto."
- "Kantoaalto?"
- "Katsos, poikaseni, jotta saisi viestin perille, pitää käyttää kantoaaltoa, joka saa vastaanottajan kiinnostumaan. Mitäs ne nyt olivatkaan, mä kirjoitin ne kyllä ylös: auto, seksi, viina, TV:stä tuttu, sankaruus. Niistä kun jutussa esiintyy yksi, tai mieluiten usea, niin johan menee vaikka mihin lehteen, ja luetaan kans."
- "Jaa. Siis pitäisi kirjoittaa juttu siitä, miten sillä kvasiteorialla on semmoinen sovellus, että Riitta Väisänen voi henkensä uhalla pelastaa viinalastia kuljettavan auton?"
- "Sinne päin, mutta seksiä olisi hyvä myös saada mukaan. Niin ja sitten on myös hyvä jos jutussa esiintyy karvaisia nisäkkäitä, ne ovat niin hellyttäviä. Laita kissa auton konepellin alle, niin johan on juttu Iltiksen lööpeissäkin."
- "Mutta eihän sellainen juttu olisi tosi, ja vaikka olisikin, ei sillä olisi mitään tekemistä hypermystiikan laboratorion tutkimustyön kanssa. Eihän meidän hommilla muutenkaan ole tekemistä todellisuuden - -"
- "Pah. Jos nyt jutussa pitää välttämättä olla siteeksi totta, niin hommaa meille kissa. Ja jos yhteyttä jutun ja meidän hommien välillä ei ole, niin järjestä tai keksi jokin yhteys. Ja otsikon pitää olla naseva, ja tuore kuva pitää olla, ja mitä kaikkea nyt olikaan, katso näistä mun kurssimuistiinpanoistani."
- "En mä nyt ehtisi - -".
- "Huomenna kello 12 tasan pitää olla valmis. Tai muuten sun palkkasikaan ei ole tilillä tasan palkkapäivänä."
Janos Jakoneliö tunsi syvää tyydytystä oivaltaessaan, että oli juuri käyttänyt tulosjohtamisen menetelmiä.
Laszlo Loiva koputti oveen, laahusti sisään, heitti paperipinon professorin pöydälle ja rojahti nojatuoliin istumaan, sanoen:
- "Siinä. Mä en nukkunut silmäntäyttä koko yönä. Niin että sen on parasta kelvata."
Professori vilkaisi tyrmistyneenä noin satasivuista pinoa ja sen otsikkoa "Eräitä alustavia huomioita hypermystisten vektoriavaruuksien kompleksisointien kvasikonformikuvausten teorian 3. päälauseen 2. korollaarin eli ns. Loivan teoreeman käytännöllisluonteisesta soveltuvuudesta maalla liikkuvien polttomoottoriajoneuvojen liikeratojen ennustettavuusmenetelmien täydellistämiseen".
- "Väität siis, että sinulla muka ei ollut aikaa kirjoittaa lyhyttä juttua ja joudun siis tyytymään pitkään. Mutta eihän tätä lukisi edes oma äitisi. Etkä sinä sitä paitsi voi ottaa omiin nimiisi korollaaria, jonka joku muu julkaisi jo kymmenen vuotta sitten. Sehän seuraa aivan triviaalisti 3. päälauseesta. Niin, ja minä käytin siitä pari vuotta sitten julkaistussa tutkimuksessa nimeä 'Jakoneliön teoria'."
Laszlo muisteli hämärästi kirjoittaneensa sen tutkimuksen ja Jakoneliön vain laittaneen oman nimensä muutamaan kohtaan. Mutta hän muisti myös, että professoreitahan on vain kahdenlaisia: niitä, jotka julkaisevat apulaistensa töitä omissa nimissään, ja niitä, jotka sallivat todellisen tekijän saada nimensä etusivulle professorin nimen perään. Jakoneliö sentään oli maininnut Laszlon Acknowledgements-osassa, kiittäen Laszloa puhtaaksikirjoittamisesta.
Professori mutisi jotain siitä, mitä tulee, kun laittaa lapsen asialle, ja päätti tehdä jutun itse.
Laszlo oli ottanut itseään niskasta kiinni ja oli juuri korjaamassa vuoden 1990 kesätenttiä, kun professori syöksyi sisään. Laszlo huokasi ja totesi, että onneksi eduskunnan oikeusasiamiehen virasto oli toistaiseksi vain lähettänyt vakavia huomautuksia. Professori oli silminnähden innoissaan heittäessään luomuksensa Laszlon pöydälle.
Laszlo luki:
Mullistava tutkimustulos TKK:ssa:
92 % auto-onnettomuuksista voidaan ehkäistäTeknillisen korkeakoulun (TKK) hypermystiikan laboratoriossa on kehitetty menetelmä, jolla auto-onnettomuudet voidaan ehkäistä ennalta jopa 92-prosenttisesti. Menetelmässä sovelletaan professori Janos Jakoneliön uraauurtavia teorioita. Jakoneliö toimii Kansainvälisen hypermystikkounionin varapresidenttinä ja on muutoinkin alansa johtavia auktoriteetteja maailmassa. Teorioidensa johdosta hänelle on ehdotettu varjo-Nobelia, sillä hypermystiikan alallahan ei valitettavasti jaeta varsinaisia Nobel-palkintoja.
Prof. Jakoneliön menetelmä tekee tarpeettomaksi suuren määrän eläinkokeita, samoin ihmisruumiiden käyttämisen törmäyskokeissa. Menetelmä perustuu vuosia kestäneeseen teoreettiseen ja laskennalliseen tutkimukseen, jossa on käytetty hyväksi metasupertietokoneita. Keskeinen lähtökohta on kaava, joka kuvaa onnettomuusriskin riippuvuutta ajoneuvon nopeudesta, tien kunnosta ja kuljettajan veren alkoholipitoisuudesta. Esimerkiksi pitämällä nopeudet pienempinä kuin 4 m/s saavutetaan odotettavissa olevan onnettomuusriskin pieneneminen 92 %:lla. Turvallisuutta voidaan vielä lisätä reunaehdoilla eli varustamalla tien kukin ajokaista molemmin puolin kaiteilla, jotka estävät ajoneuvon hallitsemattoman siirtymisen pois kaistalta.
[Autoliikkeen mainoksesta leikattu kuva, jossa kissaa sylissään pitävä vähäpukeinen naaraspuolinen ihminen istuu auton konepellillä. Kuvateksti: Jakoneliön menetelmä mahdollistaa turvallisen ajamisen, jopa matkustaja konepellillä istuen.]
Prof. Jakoneliö on kansainvälisessä konferenssissa esittelemässä tuloksiaan, joten pääsimme haastattelemaan vain hänen teknistä avustajaansa vs. ap. assistentti L. Loivaa. 'Odotamme saavamme vihdoinkin yhteiskunnan tunnustusta ja tukea toiminnallemme tämän läpimurron jälkeen. Budjettiin on ehdotettu kolmea apulaisprofessuuria, kahta lehtoraattia ja kymmentä henkilötyövuotta vastaavia muita palkkamäärärahoja. Tämä on ehdoton minimi, jonka avulla prof. Jakoneliö voidaan vapauttaa rutiininomaisista hallinto- ja opetustehtävistään tutkimustyöhön. Hypermystiikan laboratorio on vihdoinkin saatettava eurokuntoon.' toteaa ass. Loiva. Hän kertoo myös, että laboratorion koko henkilökunta on allekirjoittanut addressin Suomen Leijonan ritarikunnan suurristin ja Pro Finlandia -mitalin myöntämisestä prof. Jakoneliölle.
Jakoneliön teorioiden pohjalta pyritään kehittämään myös lentoliikenteen ja ydinvoimaloiden turvallisuusmenetelmiä. Esimerkiksi käyttämällä ydinreaktoreissa rikastamatonta uraania voidaan estää ns. ketjureaktio, jolloin ydinvoimaloiden ympäristöhaitat putoavat murto-osaan nykyisestä. Ympäristöministeri onkin jo alustavasti luvannut runsaskätistä rahoitusta sekä tukensa ekobiohypermystiikan laitoksen perustamiselle. Maassammehan on nykyisin edustettuna vain yleinen ja epäorgaaninen hypermystiikka.
Laszlo kaivoi kirjoituspöytänsä laatikosta koskispullon ja otti siitä aimo kulauksen, muistaen hiukan liian myöhään, että siinä on tislattua vettä. Hän alkoi kuumeisesti etsiä news-arkistostaan tietoa siitä, miten myrkyllistä tislattu vesi on, mutta professori keskeytti:
- "Miltäs näyttää? Ei mitään lällärikamaa, vai kuinka?"
Laszlo mutisi jotain megalomaniasta ja akuutista psykoosista mutta muisti, että hänellä on muutama sata tonnia asuntolainaa vaikkakaan ei enää asuntoa. Niinpä hän sanoi vain:
- "En mä ole kyllä mitään tuollaista sanonut enkä allekirjoittanut, mutta voithan sä yrittää lähettää ton johonkin lehteen, vaikkapa Aluemainoksiin tai ehkä ihan Luoteisväylään."
- "Ei tää juttu mitään mainostentäytettä ole, tää on rautaista kamaa. Ja kumpikos täällä hoitelee ekspeditionistisia tehtäviä, professori vai assistentti? Hoida tää ainakin kolmeen valtakunnalliseen sanomalehteen, Tiede 3000 -lehteen ja pariin TV-ohjelmaan."
Laszlo selasi epätoivoissaan sivistyssanakirjaa ja päätteli sitten, että professori tarkoitti jotakin raakaa käsi- ja jalkatyötä. Laszlo ajatteli hetken, että juuri tähän tilanteeseen sopisi yksityislääkäriltä kalliisti hankittu todistus allergisuudesta paperille, mutta sitä etsiessään hän löysi ensimmäisenä ulosottomiehen soittopyynnön. Niinpä hän huokaisi ja ryhtyi työhön. Mikä tarkoitti sitä, että hän lähetti laboratorion lähes toimivalla faxilla telekopion STT:lle.
- "Laszlo, viikko on kulunut eikä jutusta ole näkynyt tynkääkään missään eikä yksikään toimittaja ole soitellut. Missä vika?"
- "Jaa, ehkä ne eivät halunneet julkaista sitä. Mä kyllä yritin voidella tärkeitä toimittajia, niinkuin näkyy edustuskuluista. Ehkä pitää yrittää uudelleen ensi mätäkuussa, silloin jutut menevät paremmin läpi."
- "Häh? Ei meillä mitään edustusmenomomenttia ole."
- "Joo joo, mutta tiedäthän että maksullisen palvelutoiminnan tuloilla voi tehdä kaikkea muuta paitsi ostaa viinaa. Ja kun lupaa lisätä laskuun kunnon juomarahat, niin viini muuttuu vedeksi käden käänteessä."
- "Hmpf. Tosiasia on, että juttua ei ole näkynyt missään. Ja se on sun syysi. Jos ei olisi kaiken maailman irtisanomissuojia ja ammattiliittoja, niin - -."
Professori masentui, mutta vain hetkeksi. Illalla hän ilahdutti Laszloa soitollaan.
- "Laszlo, nyt se järjestyy. Mä annoin homman ammattilaisille. Semmosesta firmasta kuin Euromediakonsultit Ky. tulee aamulla kaveri haastattelemaan. Niin että ole paikalla viimeistään kahdeksalta."
Laszlosta firman nimi kuulosti tutulta, mutta hän ei pystynyt muistamaan, oliko se sattunut silmiin protestilistalta vai Keisarikuluttaja-ohjelmasta.
- "Jokke J. Järrvinen Eurromediakonsulteista, terrve!" töräytti sisään pörhältänyt menevännäköinen mies Laszlolle. Laszlo ihmetteli, miten konsulttimies ei ole koulinut itsestään pois noin pahaa ärrävikaa, mutta ilmenikin, että Jokke tahallaan säräytti ärrää tervehtiessään ja puhui muuten normaalisti. Siis normaalisti foneettisessa mielessä. Puhevauhti kyllä pani epäilemään, että kyseessä on kyborgi, jossa ääntelystä huolehtii kompressoiva modeemi.
- "Sä olet Laszlo, joohan. Ruvetaan hommiin. Proffasi haluaa julkisuutta, ja sitähän me järkätään. Mitäs kertomisen arvoista teillä on?"
- "No minusta ei paljon mitään. Toissavuonna meidän labrassa aloitettiin yksi diplomityö."
- "Ei kuulosta hyvältä, ei. Mutta ei syytä huoleen. Kai teillä joitakin vireillä olevia hankkeita on? Kerros vähän mitä sä duunaat."
- "No mä tarkastan harjoitustöitä. Ja teen proffalle luentokalvoja. Joka vuosi se haluu korjata pari kohtaa. Mä kyllä kävin kurssinkin, jolla opetettiin miten kalvoja tehdään tietokoneella, ja on mulla semmoinen ohjelma omassa koneessakin, mutta kun siihen ei ole manuaaleja. Atk-keskuksessa sanoivat, että pitäisi muka hankkia laillinen kopio. Kehtaavatkin kutsua itseään palvelulaitokseksi. Niin että käsin mä niitä väsään, ja kyllä siihen aikaa menee. Hallintoasioiden hoito on kans yks iso duuni, proffa on sysänny ne kaikki mulle. Mulla on iso pino proffan allekirjoittamia blankopapereita sitä varten. Mitähän muuta? Niin, sit mä teen opintosuoritusilmoituksia, meillä on ihan tietokoneohjelma siihen, tehty oikein tietojenkäsittelyopin labrassa, ja hyvin on toiminut viisitoista vuotta. Tosin sihteeri joutuu käsin näpyttelemään tiedot siitä ohjelmasta korkeakoulun opintorekisteriin, kun kuulemma puuttuu jokin interface. Mä yritin kerran kysyä mikrotuesta, paljonko sellainen laite maksaisi, mutta - -. Niin ja sitten mä teen proffan kanssa tutkimuksia, mutta ei niissä mitään - -"
- "Tutkimuksia? Kerro lisää. Mitä olette keksineet?"
- "Ei me mitään keksitä, me tehdään tutkimusta. Sellaista perustutkimusta."
- "Siis millaista?"
Laszlo huokasi ja alkoi selittää, varmana siitä, että toinen ei kuitenkaan ymmärrä.
- "Hypermystisten vektoriavaruuksien - -"
- "Stop stop. Mikä on vektoriavaruus?"
- "Vektoriavaruushan on triviaali käsite, se on matemaattinen struktuuri - -"
- "Stop stop. Mitä tarkoitat struktuurilla? Tai antaa olla, kerro siitä avaruuspuolesta. Kaikesta, mikä liittyy avaruustutkimukseen, saa hyviä juttuja. Kiinnostavat yleisöä. Vielä kun saisi dinosauruksia mukaan."
- "Äh ei tästä tuu mitään. Ei näitä juttuja voi niin vain selittää. Pitää lukea muutama vuosi matematiikkaa ja kategoriateoriaa ja formaaleja kieliä ennenkuin näihin pääsee vähänkään sisälle. Ja formaaleille kielille pitää osata oikeat merkintätavat, muissa labroissa opetetaan kyllä samoja asioita mutta ihan väärillä notaatioilla. Ja vaikka noi onkin hanskassa, niin silloinkin tajuaa vain sen perustan, jolle hypermystiset vektoriavaruudet rakennetaan."
- "Okei okei, otetaan toinen approachi. Osaatko sä sanoa mitään mahdollisia, siis ainakin periaatteessa mahdollisia, käytännöllisiä teknisiä sovelluksia teidän jutuille?"
- "Teoriassa meidän alan tuloksia voisi ajatella sovellettavan sekä kybernetiikkaan että energiatekniikkaan."
Jokke ei selvästikään tiennyt, mitä kybernetiikka on, mutta hän oli opiskeluaikanaan valtio- ja kaunotieteiden tiedekunnassa kuullut, että se on jotakin vasemmistolaista. Energiatekniikka sen sijaan puhutteli häntä, sillä siihen saisi mukaan ydinvoimakysymyksen ja kasvihuoneilmiön ja vaikka mitä. Hän oli myös aikoinaan seurannut tietokoneverkoissa käytyä kiivasta keskustelua kylmäfuusiosta.
- "Energiatekniikkaan? Uusia energialähteitä? Fuusiokäyttöisiä autoja? Ikiliikkujia?"
Viimeisen sanan Jokke heitti suu virneessä, mutta hänen hämmästyksekseen Laszlo tarttui siihen.
- "Ikiliikkuja, perpetuum mobile, on tunnetusti määritelmäkysymys. Voidaanhan sanoa, että koko universumi on toisen asteen ikiliikkuja. Lisäksi kitkaa voidaan tunnetuin teknisin menetelmin pienentää paljonkin. Hypermystiikassa on määritelty niinsanottu PM-jono, joka tarkoittaa sitä, että kitkan lähestyessä rajatta nollaa laitteen ominaisuudet lähestyvät rajatta ikiliikkujan ominaisuuksia. Sellaisia äärettömiä jonoja voidaan tarkastella täydellistyminä, hiukan samaan tapaan kuin reaaliluvut voidaan määritellä rationaalilukujen jonojen avulla, ja näin saadaan ylinumeroituvasti ääretön määrä objekteja, teoreettisia tietenkin, joita joskus leikillämme kutsumme kolmannen asteen ikuliikkujiksi."
- "Jummi jammi poika, tää on rautaa. Onneksi mä sain ton nauhalle. Mä vaan vähän poimin faktoja tietosanakirjasta, kaivelen muutaman kuvan kuva-arkistosta ja teen Jutun."
- "Hei odotas kuule vähän - -"
- "Don't worry, mä annan jutun kyllä sulle tarkastettavaksi. Mutta älä nirsoile, ei lehteen voi kirjoittaa niinkuin väitöskirjaan. Lehdessä pitää yksinkertaistaa ja olla iskevä. Mä faksaan jutun sulle huomenna. See you."
Laszlo tunsi voivansa hyvin huonosti. Seurauksena oli, että kun hän vietti iltapäivän tenttipapereita arvostellen, hän vähensi arpakuution antamasta tuloksesta vastauksen yhdyssanavirheiden lukumäärän. Huonovointisuutta kuitenkin lisäsi, että hän ei tiennyt mitä tehdä, kun lähes kaikki pistemäärät olisivat miinusmerkkisiä.
Kun Laszlo seuraavana aamupäivänä tuli töihin, yhdellä hypermystiikan laitoksen telekopiolaitteista oli odottamassa seuraava:
Ikiliikkuja kehitetty Teknillisessä korkeakoulussa
Erikoistoimittaja Jokke J. Järvinen[Kuva, joka muistuttaa monimutkaisen elektronisen piirin rakennuskaaviota, jonka päällä on iso runsaudensarvea esittävä kuva; kuvateksti: Prof. Jakoneliön kehittämä 3. asteen ikiliikkuja, jonka sinikopio on kuvassa, on valtava askel kohti yltäkylläisyyden yhteiskuntaa.]
Suomen ja koko maailman energiaongelmiin odotetaan mullistavaa ratkaisua kolmannen asteen ikiliikkujasta, joka on valmistumassa Teknillisen korkeakoulun (TKK) hypermystiikan laboratoriossa. Prof. Janos Jakoneliön johdolla tehty monivuotinen tutkimustyö tehnee sekä ydinvoiman että fossiilisten polttoaineiden käytön tarpeettomaksi lähitulevaisuudessa. Radioaktiivisuuden vaarat voidaan siis kokonaan poistaa, samoin kasvihuoneilmiö.
Vaikka kansanomaisen käsityksen mukaan ikiliikkujan rakentaminen on mahdotonta ja sitä yrittävät höyrähtäneitä, niin kolmannen asteen ikiliikkujalla on vankka teoreettinen perusta. Käytännön kokeet, joissa ns. friktion annetaan konvergoida kohti nollapistettä, vahvistavat käsitystä, jonka mukaan kyse ei suinkaan ole esim. ns. kylmäfuusioon verrattavasta humpuukista. Kylmä kyllä on mukana kuvassa, sillä TKK:n Kylmälaboratoriossa, joka on alansa johtava tutkimusyksikkö maailmassa, kehitetään suprajohtajiin perustuvia käytännön menetelmiä friktion saamiseen mahdollisimman pieneksi.
Suomen valtion odotetaan sijoittavan ikiliikkujan edelleenkehittämiseen useita miljardeja markkoja vuodessa. Investointien työllistävä vaikutus olisi useita kymmeniä tuhansia työpaikkoja vuositasolla.
Hypermystiikan laboratorion erikoisassistentti L. Loiva kuvaa ikiliikkujakeksinnön teoreettista perustaa näin: "Ikiliikkujaa, perpetuum mobile, on aiemmin yritetty rakentaa ns. ensimmäisen tai toisen asteen ikiliikkujan käsitteen perustalle. Uraauurtava tuloksemme sen sijaan rakentuu hypermystiikan laboratoriomme kehittämään niinsanottun PM-jonoon, joka tarkoittaa sitä, että friktion lähestyessä rajatta nollaa laitteen ominaisuudet saadaan niin lähelle ikiliikkujan ominaisuuksia kuin vain halutaan. PM-jonoja voidaan tarkastella täydellistyminä, ja näin saadaan ääretön määrä erilaisia ikiliikkujia eri tarkoituksiin, esimerkiksi auton voimanlähteeksi." Tiedusteltaessa mahdollisuuksia saada fysiikan nobelpalkinto vihdoinkin Suomeen L. Loiva hymyilee salaperäisesti antaen ymmärtää, että sellainen tunnustuskaan ei olisi riittävä.
Professori Jakoneliön lehtemme tavoitti työkiireidensä keskeltä, mutta hän ehti kuitenkin vastata kysymykseen saavutuksen vaatimista uhrauksista. "Pyöreitä päiviä on tehty vuosikaudet", professori toteaa, ja jatkaa: "Perhe-elämä toki on kärsinyt paljon. Lapseni eivät tahdo tuntea isäänsä, enkä toki minäkään muista heidän kaikkien nimiään, mutta eiköhän tässä vielä tule aika saada kunnon korvaus kaikeasta. Mutta tärkeintä on, että olen saanut olla palvelemassa ihmiskuntaa."
- "Laszszlo, me taidettiin mokata."
- "Me?"
- "Älä yritä. Shinähän shen jutun teit shen konshultin kanshsha. Shen palkkiokin oli järjetön ja shinä menit hyväksymään shen."
- "Pakkohan mun oli. Sä olit juhlimassa onnistunutta juttua ja olit käskenyt mun kirjoittaa sun nimesi mihin paperiin hyvänsä, minkä se konsultti tuo."
- "Älä shelitä. Mishtä mä olishin voinut tietää, että joku menee juoruamaan tietokoneverkkoon, ettei koko jutushsha ollut päätä eikä häntää. Ja että shun lishurishi hyväkshyminen oli peruttu jälkikäteen ja että mä en ollut koshkaan viitshinyt lishuria tehdäkään. Pashkat, miksh mä olishin, kyllähän diploomi-inshinöörille tulee profeshshorin pätevyysh kun she on muutaman vuoden puurtanut duunishsha. Onnekshi ne ei shentään pääshsheet kaiveleen mun diploomityötäni, kun mä ehdin ottaa talteen shen ainoon kappaleen meidän kirjashtoshta."
Laszlon teki mieli sanoa, että professorin ainoa työsuhde korkeakoulun ulkopuolella oli päättynyt firman konkurssiin, josta tosin ei ollut tullut tuomiota, koska professori oli opiskeluaikoinaan tutustunut ihmisiin, jotka olivat sittemmin luoneet poliittisen uran. Mutta sitten Laszlo muisti, että hän oli hiljattain hankkinut uudet silmälasit. Ja koska lyötyä ei saa lyödä ja niin edelleen, hän sanoi vain:
- "Verkko, verkko. On se kumma, että sinne saa kuka vain kirjoittaa mitä vain. Parilta kirjoittelijalta mä sain sentään tietokoneluvat pois, mutta sitten häväistyskampanja paisui yli äyräiden. Ei sille netille pirukaan mahda mitään. Mä yritin kyllä selittää niille, että se joka on viaton heittäköön ensimmäisen kiven. Ja silloinkos murikat vasta rupesivatkin lentelemään. Olisi se atk-keskuksen väki voinut suostua järjestämään sopivan 'teknisen häiriön' verkkoyhteyksiin kuumimpaan aikaan, jottei meteli olisi kantautunut rehtorin kuvaruudulle asti."
- "Mitäsh me nyt tehdään?"
- "Kyllä tämä tästä. Nykyisin nimenmuuttaminen on helpompaa kuin ennen. Naamavärkkejä ei onneksi tarvitse leikellä, kun meidän kuvia ei julkaistu. Ja labran nimen korkeakoulu varmasti muuttaa enemmän kuin mielellään. Niin että parin vuoden päästä hypermystiikka iskee takaisin, nyt pitää vain keksiä sille uusi nimi."